Kaluston kohennus

Kaikki on vinksin vonksin

Pienet kädet on sielläkin auttamassa missä ei varsinaisesti tarvittaisi apua. Niinkuin nyt esimerkiksi levyhyllyjen uudelleenjärjestelyssä. Äiti kyllästyi keräämään niitä lattioilta ja isä pelkäsi että niille tapahtuu jotain.

Nyt on levyt lasiovien takana suojassa. Kunhan saadaan vielä tehtyä toinen retki Ikeaan tai saadaan joku käymään siellä meidän puolestamme niin saadaan lisää välihyllyjä ja sitä myöten lisää tilaa.

Meillä täällä huvikummussa ei ole niin justiinsa onko se hylly sitten se tammenvärinen vai sitten vaikka se kirkkaanvihreä... Ja sitten kun saan hulluuteni täyteen kukoistukseensa ja maalattua kunnostusta odottavat kalusteet niinkuin olen ajatellut, kaikki erivärisiksi, olemme päässeet asian ytimeen eikä varmaan enää pistä silmään se että matto ja verho eivät ole ihan samansävyistä punaista...

Ja eikun vaan heikun keikun seuraavaan kertaan. Kirjoittelen taas jotain kunhan kiireiltäni ehdin.

(Kesälomaan enää 5 päivää!)

Modernia muovia ja romanttista countrya

Kiitos mielettömästi kaikista ihanista kommenteista edelliseen merkintään ja tykkäyksistä Ravelryssä, olen ihan hämmentynyt. Itse teette hienoja pitsineuleita ja tyylikkäitä kirjoneuleita ja monimutkaisia palmikoita! Ei ainaoikeintakki oo niiden rinnalla mitään!

Ja tällä kertaa vähän lisää tarinaa remontista.

Eteiseen ostettiin kenkälokerot. Nyt ei pyöri kengät ympäri eteistä, se ennen siinä seisonut yksi hylly ei paljon siihen kaaokseen tainnut auttaa. Mun mielestä nää on just passelit ja hienot, vaikka onkin muovia. Ja modernia muovidesignia on niiden yläpuolelle laitetut eläimen peräpäätkin. Ja koska nyt lähdettiin muovilinjalle eteisessä, niin siirrettiin siihen aiemmin makuuhuoneessa killunut lumipallolamppu. Nyt kaappi ei sovi tyyliin, mut ei me välitetä siitä. Ei oo meidän kaappi (vaan vuokraemännän).


Makuuhuone on sitten profiloitunut romanttisen countryhenkiseksi (hah, yritänpähän vaan kuulostaa oikealta sisustajalta). Täällä otettiin myös jo minun alusta asti vihaamani vaaleanpunainen viirutapetti pois, ja maalattiin seinät samoilla sävyillä. Täällä muut seinät ovat sitä melkeinvalkoista, ikkunaseinä vaaleanharmaa. Siitä erottuu nyt kivasti nuo valkoiset ikkunanpuitteet ja muut kalusteet (ikkunathan siis tulivat about vuosi sitten).

Kirjahylly on ennallaan, mutta sattuneesta syystä lankakaappi muutti muotoaan vauvanvaatekaapiksi (joo, se on eri lipasto, vaihtokaupalla hankittu) ja ikkunaseinustalle tuli yksi ihan uusi kaluste (meille uusi, käytettynä hankittiin). Ennen Ipanaa me pidetään siinä tuota äitiyspakkausta niin kissat saa pällistellä sen päältä ulos. Eivätkä muka mahdu sitten tuohon sänkyyn nukkumaan... Että näin meillä. Eihän ne olis saanu sinne mennä mutta on ne jonkun kerran päässeet...

Joskus joululahjapaketista saadut mummon kutomat matot sopivat värimaailmaltaan tänne ja niille oli selkeästi paikat juuri tuossa aikuisten (olipa kivaa sanoa noin) sängyn molemmin puolin. Joo, pinnasängyn alla on sitteri jemmassa. Joo, suojus on kiinni mitenkuten (ompelin siihen uuden päällisen, samalla katkaisin kaksi neulaa ja ompelin kerran sormeen, että jos on valittamista niin en kuuntele.). Jonkun esteettiseen silmään käy se, että kuosit ja värit on kaikkea maan ja taivaan väliltä. Minun ei. Mieskään ei oo valittanut. Eli hyvä tuli.


Ja mikä parasta, meillä on oikea sänky. Odotan paljon nautittavampaa elämää kun saa nukkua kunnolla. Kissatkin arvostaa hankintaa, niinkuin kuvasta näkyy. Ja koska tänne ei enää mahdu yöpöytiä, saatiin (sukulaisilta käyttämättömänä olleet) nipistettävät lukuvalot, ilman kirjaa kun ei osaa enää nukahtaa. Nyt enää puuttuu sellainen sängynpääty, johon ne saa nipistettyä kiinni... (ei aiota niitä oikeasti pitää tuossa pinnasängyn laidassa!)
Lumipallon tilalle laitettiin kristallikruunu, niinkuin jo kerroinkin. Huomenna kokeillaan, käykö tilkkupeitto tähän sänkyyn. Jos karvaherrat malttavat sen verran sängyltä poistua.

Nyt vaan odottamaan iltaa, ja sitä, että pääsee noiden väliin nukkumaan.

Olemisen tila

Noniin!

Se vahingossa käyntiin rykäisty joululahjapaja jatkaa tuotantoaan, joten käsityöllistä sisältöä ei ole paljon näyttää. Sen sijaan pääsen vihdoinkin näyttämään pienen pintaremontin tuloksia.

Aloitetaan siitä "valmiista" (eihän sisustus koskaan tule valmiiksi) eli olohuoneesta. Unton kuva ihan vaan siksi, että se näyttää niin kauniin väriseltä noita lakanoita vasten. Jotka imee ihan kiitettävästi karvaa... Damn mikrokuitu.


Olohuoneesta riipaistiin nuhruinen tapetti veks, ja maalattiin seinät vaaleilla sävyillä. Yksi seinä on harmaata, muut melkein valkoista, hitusen beigeen taittuvaa. Karvainen sohva piti käytännöllisyyssyistä piilottaa päiväpeiton alle, mut oikeastaan tuo on ihan kivan näköinenkin.

Sohva, tv-taso, stereolaitepömpeli ja cd-hyllyt siirrettiin eri paikkoihin, ja nyt näyttää kuin meillä olisi paljon enemmän tilaa. Kukkateline pääsi parvekkeelta sisään. Vielä kun olisi energiaa ja intoa maalata se mustaksi, niinkuin oli tarkoitus jo pari vuotta sitten... Samanvärisiä suojaruukkujakaan en ole saanut hankittua, tämäkin idea on odottanut toteutustaan tänne muuttamisesta lähtien. Unto myös päätti, että meillä ei saa olla enää verhokappaa ja repäisi sen alas. Nyt mun silmään pistää joka kerta tuo ruma rullaverho. Pojat ei vaan tälläisiä ymmärrä :)

Läpinäkyväksi hiutuneen tilalle ostettiin työtuolin alle uusi matto. Muuta uutta ei sitten olekaan!


Huoneessa säilyy edelleen (kirppariaarre-vintintonkija-) vintagehenki, josta me niin tykätään. Ei haittaa että kaikki on eri paria. Tai että ne on niitä huonekaluja jotka kellekään ei oo vuosikymmeniin kelvanneet. Tai että ne on roskisdyykattu tai kotitarpeista askarreltu. Käytetty ja halpa on hyvä, hylätty ja ilmainen vielä parempi.

Ja koska tässä on nyt näitä kuvia aika paljon jo muutenkin niin laitan sitten vielä tämänkin. Kahden vuoden aktiivikäytön jälkeen (on se Robust ihan hyvä lanka) jouduin jo parsimaan lempisukkani. Ja nyt tekisi mieli tehdä tälläiset päheet parsinnat johonkin näkyvämpäänkin. Parsintalankana rekeistä kämmekkäistä jäänyt jämä.

Viime aikojen tekosia

Kyllästyin villakankaan tarjoamaan kissankarvojen imumahdollisuuteen. Kyllästyin sohvan päällä roikkuvaan epäesteettiseen päiväpeittoon. Otin varastosta vanhan lakanan ja vanhat verhot. Otin mitat. Ompelin päällisen.

En ole vieläkään suoristanut tuota yhtä nurkkaa.
Strömsön innostamana istuttelin erilaisia kukkia samoihin ruukkuihin. Tuli taas ikkunalaudoille kivasti tilaa. Mietin vielä, mitä muuta voisin yhdistää ja mistä saisin pitkulaisia ruukkuja, jotka olisivat tarpeeksi kapeita meidän onnettomille ikkunalaudoillemme.

Saatiin kaappi kaikille boxeille ja teknisille pömpeleille. Minä olen tyytyväinen siihen, että nyt ne on piilossa. Ja johtojen meri telkkaritason takaa on poissa. Karvakaverit on tyytyväisiä siihen, että sen päältä on hyvä tähystää. Ja ovia on kiva aukoa ilman lupaa. Olispa meillä vielä tässä huoneessa nurkka, johon sen voisi upottaa.


Kävin katsomassa yhtä äitiä ja sen lasta. Ihastuin. Lapseen. Vein sille tutustuttavaksi kirjan, kunhan se nyt alkaa katselemaan ja tunnustelemaan.



Lemppareitani kuvista olivat sammakko ja kissa/pantteri. Vaikka itse sanonkin. Kirjasta tuli erittäin persoonallinen, ja toteutus onkin enemmän taiteen kuin tekniikan ehdoilla... Yritin tunkea mukaan mahdollisimman montaa erilaista tuntua ja näköä.

Annetulle kirjalle oli jo hymyilty täysillä. Ihan parasta palautetta.


Vaihdoin vihdoinkin Kiekun ja Kaikun hiihtoleikit keväisempään kuvaan. Samalla parturoin rehottavan hopeaköynnöksen lyhyemmäksi. Nyt jäädään vain seuraamaan, yltääkö se taas ensi jouluna käräyttämään itsensä patterin putkiin.


Löysin kamerasta monta uutta asetusta. Testailin.

Joulu, joulu on meillä

Kaikille hauskaa joulua ja paljon pehmeitä paketteja! Muistakaa leikkiä lasten ja eläinten kanssa, ottaa rennosti ja syödä hyvin!

Painimatto on levitetty.

Kranssi on koristeltu jouluisemmin.Kissaturvalliset led-kynttilät on sytytetty.Untolle on sijattu lämmin ja pehmeä peti.

Nyt joulu saa tulla!




-----------------------------------------------------------

Kissat toivottavat pehmeää joulua erikseen (erityisesti tyttökissoille):

Taas sukat!*

Kaikkien näiden plääh-entiiävoikokäyttää-mitätälläkintekee-aikatyhmä-vähänhirvee -tuotosten jälkeen lupaan esitellä niitä mahtis- ja ihku- ja rakastustekeleitä.

Sitä ennen vielä yks tämmönen.

Meni isille isinpäivälahjaksi.

Ja samalla kun kävin isin luona, kuvasin siellä tehtyjä ja sinne jääneitä kätteni töitä.
Toisen puolen puupennin pannan tein jämälangoista. Toimii lenkillä tosi hyvin. Tää on päällipuoli,

mutta käytän mieluummin nurinpäin.
Oon myös hieman osallistunut sisustamiseen. Lamppuun piti saada koiran syömän tilalle uusi varjostin. Verhoista jääneestä kankaanpalasta tuli mainio. Sopii tyyliin, verhotkin on samalla hamppunarulla sidottu sivuun.

Seuraavalla kerralla niitä uusia ja hienoja.

*Sanoi serkkupoika pienenä kun joulupaketteja avasi. On onni syntyä tähän sukuun. Ainakin riittää sukkia.

Kun minulta viedään kaikki, autan kantamaan

Tässä nyt on tapahtunut elämässä vaikka mitä, ja sen takia blogin kirjoitus on jäänyt taka-alalle. Puikot on kuitenkin viuhtoneet, ompelukone surrannut, olen harrastanut sisustusaskartelua ja löysin pitkästä aikaa vesivärisiveltimenkin kädestäni.


Aloitetaan niistä puikoista. Ei-salaisista tuotteista on valmistunut yksi, huivi Casbah sockista.
En oikein tiedä tykkäänkö tästä vai en, välillä se näyttää tosi kivalta, välillä se näyttää siltä kuin joku olisi oksentanut pitkän pätkän 70-lukua. Saas nähdä tuleeko käyttöön vai purkuun vai jääkö hyllylle... Ihanan tuntuinen se on, ja oli ihanaa neuloa.

Keittiöön sain retrofiilistä leikkelemällä kontaktimuovista palasia ja liimailemalla niitä kaakeleihin ykteen nurkkaan. Piti oikein nostaa purkkilajitelmakin siihen esille.

Niistä ompeleista ja maalailuista kunhan jaksan. Ja yksi neulekin olisi vielä. Mutta niistä sit myöhemmin.

Löysän päivän ilta

Olen osoittanut poikkeuksellista mielenhallintaa tänä iltana. Olosuhteet eivät ole olleet myötä, mieliala ei ole ihan sitä mitä myönteiseen ajatteluun noin niinkuin yleisesti vaaditaan (perusäkäinen kun olen), mutta silti minua ei yhtään suututa ja olen yllättävän rauhallinen.

Paprika kukkii. Ja kukkia on paljon.
Itse vihannekset eivät tainneet ehtiä tänä vuonna.

Sitten niihin olosuhteisiin. Luvassa oli rauhallinen ilta kotona neuleen ja pizzanjämän parissa. Elo on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin rauhallista. Pizzaa olen silti nakerrellut.

Unto oksentaa. Ja koska hän ei ole siinä niin kokenut kuin Herra "Oksupoksu" Kisunen joka tekee sitä lähes joka viikko, menee Mononen paniikkiin joka kerta kun huono olo iskee ja juoksee sen oksennuksensa kanssa ympäri kämppää. Sanomattakin on selvää, että kaikki mitä lattialta on löytynyt, on siinä tavarassa ja se pitää sitten pestä. Sen lisäksi että tämä aiheuttaa jonkin verran lisää työtä, aiheuttaa se isoa huolta omistajalle. Kun ei se ole sen tapaista ollenkaan. Tähän mennessä en ole löytänyt muuta kuin karvapalloja, mutta jotakin se nielaisee aina takaisin eikä sitä saa suusta pois. Toivon hartaasti että sekin on karvaa. Kisu seuraa ja ihmettelee ja valvoo vieressä niinkuin kunnon isonveljen kuuluukin.

Kirpputorilöytö-kattolamppu ja jo pitkään meillä töröttänyt

samansukuinen ystävänsä. Nyt on sitten kunnolla retroa.

Sen lisäksi jompikumpi rakkaista kultamurusista oli päättänyt kakata laatikon viereen eikä sinne sisälle. Ja tämä oli tietysti ennen kuin Unto ehti oksentaa vessan lattialle. Eli sain siivota siellä kaksi kertaa kymmenen minuutin sisään.

Juhlistin tätä viemällä roskat pihalle. Muistin rapussa, että neule jäi sohvalle. Jo valmiiksi puklaavalle Untolle langan napostelu ei varmasti tekisi hyvää. Piti sitten juosta. Ja biojätepussi repesi. Mitäpä muuta sitä olisikaan voinut odottaa. Onneksi sentään neule oli edelleen koskematon kun pääsin sisään. Jotenkin ei kuitenkaan voi keskittyä neulomiseen.

Työvälineeni (osa piilossa kaapissa) ja teemaan sopiva taulu.

Kissojen työvälineitä pilkottaa oikeassa alareunassa keltaisessa korissa.

Kaikki muu on samantekevää, kunhan nyt tuo punainen poika olisi kunnossa. Huoli on suuri, ja joka kerta kun tuo lapsi kääriytyy sängyn alle nukkumaan, tuntuu että joku on pahasti. Vaikka nukkuu se siellä ihan muutenkin.

Kuvituksena sitä positiivista puolta, iloja viikon varrelta. (Siitä suurimmasta ilosta, työpaikasta, ei ole kuvaa, mutta sellainenkin minulla nyt on!) Epäilin että kukaan ei tahdo nähdä kuvia siitä mistä tämä kirjoitus kertoo. Voin kertoa että se ei ole kaunista saatika hyväntuoksuista.