milliini designs -hikipajan tuotteet

Pieni puuhailu jatkuu. Mahatauti ei siis ole vielä iskenyt, ja toivotaan kovasti ettei ainakaan huomiselle tule.
Tajusin että tarvitsen (lue: haluan) muutaman kivan trikoopaidan vaikka töissä pidettäväksi. (Ajattelin niin että jos on työvaatteita, saa töitä.) Ompelin sitten kummitädiltä saaduista trikoista pari lepakkohihapaitaa, yhden mekon ja yhden tuubitoppi/hame/mekko -virityksen.

Pää ei julkaisukunnossa.

Eikös kukkakuosi ollut muotia?
Tuubitoppi hameena.

Eihän nämä nyt sen kummempia ole kuin mitä olisi vitosella menkkahaukalta tai kiinatrikoosta saanut, mutta a) en ostanut uusia vaatteita b) eivät ole bangladeshilaisnaisen/lapsen pienellä palkalla ommeltuja c) tuli nämäkin vuosikertakankaat hyödynnettyä ja varastoa hieman pienennettyä. Eli tein siis jonkinlaisen ekoteon.

Ryhdikäs seilorityttö. Tämä paita on suosikkini.

Muutenkin jäin miettimään sitä, että miksi sen itse ommellun pitäisi olla jotenkin erikoista ja hienompaa kuin mitä kaupasta saa. Monihan ompelee tietysti siksi, että kaupoista ei löydy sellaista, mitä haluaisi. Tai että ei saa omille muodoilleen sopivaa. Perusvaatteita ommellessa tulee helposti itselleen ja muillekin mieleen, että olishan tuon kaupastakin saanut.

Valkoiset sukkahousut ovat olleet joskus farkkupyykissä.

Huomaa raitojen tahallinen eriparikohdistus.
Älä huomaa kasaa reppuja.

Näitäkin ommellessa mietin sitä nälkäpalkkaista ompelijaa siellä jossain kaukana. Itsellä jo kolmen paidan jälkeen hartiat huutaa tuskasta ja silmät alkaa väsyä sitä samaa saumaa tuijotellessa. Eikä kolmella paidalla varmaan vielä päivän (surkea) palkka irtoa.

Eihän näitä tietysti vaikeaa ollut ommella. Ei se vaatinut sen kummempaa kuin että opetteli käyttämään ompelukonetta (siinä on jotain jousto-ompeleita, oi jee!) ja jaksoi laittaa nuppineuloja silleen että saumat ei vingerrä. Kun on sopivat kaavat, ei tarvii koko ajan korjaillakaan. Muuten meni nämäkin kerralla ommellessa, paitsi tuubista tuli liian iso. Enkä oo korjannut. Käytän vaikka sitten kun lihon.

Siis liian leveä, ei suinkaan liian pitkä.

Tässähän ei yhtään huomaa että sukkahousut sinertää.

Pyykkiä narulta nostellessa tuli sekin mieleen, että villasukkien käyttäminen voi olla ekoteko. Pyykissä oli nimittäin yli kymmenen paria Miehen tavallisia tennissukkia ja kahdet minun villasukat. Jos itsekin käyttäisin tavallisia urheilusukkia, saisi niitä olla vaihtamassa vähintään kerran päivässä. Villasukilla vedättelee helposti viikonkin. Säästää pyykkikuluissa.

Viikon ekotekona oikeasti tein niinkin yksinkertaisen asian kuin käänsin pesukoneen lämpötilavalitsinta pykälän alaspäin (30 astetta). Tämä on niin helppoa, että tällähän tämä ekotekoilu olisi pitänyt aloittaa. Kävin myös täyttämässä taas tiskiainepullon. Sitä tarvitsee täyttää niin harvoin, että aina välillä ehtii unohtaa kuinka halpaa se onkaan. Eli voi aina ilahtua uudelleen noin parin kuukauden välein!

Luomukosmetiikkaa

Jokainen suihkussakäynti tuntuu nykyisin luksukselta. Markettishampoot, -saippuat ja -hoitoaineet kun ovat vaihtuneet käsintehtyihin luomutuotteisiin. Allaolevassa kuvassa Lushin shampoo ja hoitoaine (kellertävä pala shampoota, vihreä hoitoainetta) ja Goodkaarman saippuan kotelo (saippua käytössä suihkutilassa).
Lushin shampoon sain joululahjaksi, hoitoaineen ostin Helsingissä käydessäni. Goodkaarman saippua tarttui mukaan Tallinnan reissulta (ja nyt harmittaa etten ostanut useampia, tää on ihanaa). Lushin tuotteet tuoksuvat vähän liikaakin minun makuuni, ja käytänkin mieluummin arkena miedomman tuoksuista Vihreän Kosmetiikan shampoopalaa, jota saa ainakin Ekolosta ja Jyväskylässä myös kivasta lahjatavarakaupasta (käsityötuotteita!) Tawastinkulmasta (eli ihan keskustasta Jyväshovin rakennuksesta) siitä Lindexiä ja Vilaa vastapäätä, nimeä en muista, oisko ollu Helmi?

Vihreässä Kosmetiikassa on sekin hyvä puoli, että se on kotimaista. Ja kiinteämpää kuin Lushin tuotteet, ei lohkeile läheskään samalla tapaa. Lushit tuppaavat olemaan turhan huokoisia ja murenevat käytössä. Tosin jotkut niistä tuoksuvat niin mielettömän hyvälle että niitä ei voi vastustaa (jotkut taas haisee ihan karmealle, suosittelen tutustumaan livenä ennen tilaamista). Nämä kotimaiset versiot ovat todellakin luonnollisemman ja miedomman tuoksuisia. Molemmat toimivat käytössä samalla tapaa ja molemmilla tulee hyvän tuntuiset hiukset. Palashampoo kestää käytössä pidempään kuin purkista lotrattava eikä siitä jää sitä muovipurkkia pois heitettäväksi. Kuljetan niitä mukana ihan tavallisessa saippuakotelossa, johon mahtuu hyvin palanen shampoota ja hoitoainetta. Käytön jälkeen tuo kotelo kannattaa kuitenkin jättää hetkeksi auki kuivumaan, jottei saa aikaiseksi shampoo-hoitoainemöhnää...

Eko-pukin pajalla

Jokunen osa tekemättömistä tekeleistä on edennyt tehdyiksi, ja ompelusten pino pieneni huomattavasti. Pari hameenhelmaa sain vihdoinkin ommeltua ja pari joululahjaa tuotettua.

Nämä joululahjat uskallan blogissani paljastaa; saajat eivät varmastikaan edes ole tietoisia blogin olemassaolosta.
Laukuissa materiaaleina jämäpaloja mekkokankaasta, huopuneita villapaitoja, aamutakkia ja vuorikankaana paria kauluspaitaa. Päätettiin tehdä kierrätyslahjoja tänä vuonna... Menkööt tämä nyt viikon ekoteosta.

Pitsipussi ja päälaite

Kiitän kaikista onnitteluista, niin ravelryn, facebookin tai tämän blogin kautta annetuista sekä tekstiviestillä tulleista. Onnea tässä iässä jo tarvitseekin.

Sitä saa mitä tilaa. Kiitos äiti!
Ehkä jo huomenna jotakin mitä näistä nyt sitten tuli. Pirkko vinkkasi pitsibussista, pitäisköhän alkaa meidän kaksiota päällystää?

Ja tämmösen tein, kun oon jo jonkin aikaa ihaillut kaikenmaailman vintageharrastajien pääkoristeita. "Kukat" on irroitettavia, hakaneuloilla varustettuja, että niitä voi kyllä käyttää vaikka rintakoruina jos ei päässään tahdo pitää.

Tulossa pari hametta jotka oon melkein ommellut valmiiksi ja se vegaaniturkis joka ois vuorin ompelua vaille valmis. Kunhan nyt vaan ehtis istahtaa tuon ompelukoneen ääreen. Tuntuu että ei enää jaksa sen jälkeen kun on tämän koneen ääressä ensin päivän gradua vääntänyt.

Viikon ekoteosta sen verran, että löysin ja ostin sen kestokahvinsuodattimen. Ensi viikolla lupaan jo keksiä jotakin uutta.

Practise what you preach osa 2

Tajusin tässä Teijan esittämästä kiitoksesta ekoteoista, että viikon ekotekoa ei ole aikoihin kirjoiteltu. Onkin hyvä aika katsastaa, mitä niistä on tullut pidettyä ja mikä on jäänyt tekemättä...

5.2. 08
Vaihdoimme riisin ohraan. Tavoitteena on ollut sammuttaa kokonaan kaikki valmiustilaan jäävät virtalaitteet.

Riisiä ei olla vieläkään ostettu. Kerrotaan nyt sekin että sitä entistä on edelleen jäljellä, eikä olla kyllä syöty paljoa ohraruokiakaan, ihan muutamana päivänä. Isiltä sain pottuja hirvittävän säkin, on pitänyt syödä niitä. (ja ollaan syöty makaroonia ja nuudeleita mutta sitä ei kerrota kellekkään) Virtalaitteet on katkaisijalla varustetun piuhan päässä useimmat, mutta toisesta on hajonnut katkaisin eikä sitä saa siitä pois päältä. Pitäis vetää seinästä ja se on mukamas liian hankalaa. Eli tämä tietokone, yhet stereot, yksi kaiutinsetti ja tulostin napottaa siinä hajonneessa vempeleessä. Sähkölaskukin tuli eilen, antaa taas intoa panostaa tähän projektiin...

9.2. 08
Hankin myös energiansäästölamppuja.

Ei meillä muunlaisia lamppuja taida enää ollakaan.

13.2. 08
Pesuaineiden vaihtaminen ekologisiin tuotteisiin.

Tiskiaineen kävin just vähän aikaa sitten täyttämässä. Ollaan saatu vaihdettua yleispesuaine, tiskiaine ja pyykinpesuaine. Ei meillä muita aineita käytetäkään, eli tämä on toteutettu ja jatketaan edelleen.

27.2. 08
Kahvinsuodatin, siis sellainen kestoversio.

Ei oo löytynyt! Saako niitä oikeasti jostain?

17.3. 08
Puolivalmiit pakasteet jätetään ostamatta.

No sen viikon jätettiin. Sen jälkeen ollaan oltu vähän retuperällä tän homman kanssa. Tosin viime aikoina ei olla ostettu pakasteita juuri laisinkaan, tällä viikolla taisin yhden vihannespussin hankkia. Tämäkin ostamattomuus on ihan puhdas vahinko eikä tietoinen valinta.

23.5. 08
Hygieniatuotteet vaihdetaan ympäristöystävällisemmiksi.

Hammastahna on taas markettitavaraa. Muita ei ollakaan edes ostettu; entinen shampoo kun tuntuu riittävän ja riittävän. Käytin välissä yhden pullollisen nokkosshampoota ja se oli mahtavaa, täytyy käydä täyttämässä toi pullo jos tuo herpiina koskaan loppuu. Haeskelen myös Uhoavan Gnun mainostamaa palashampoota! Saippua on edelleen oliivi, ja jemmassa on vielä Tallinnasta ostamani käsintehty ekosaippua.

4.6. 08
Liityin OneDidIt-palveluun.

Liityin niin, mutta kuukausiin en ole käyttänyt. Kannattaisi kyllä taas, sieltä saa ihan hyviä vinkkejä. Harmittaa vaan kun alkukyselyssä on täyttänyt että ei ole autoa eikä lennä lentokoneella, ja vinkit ovat silti autoilun vähentämistä jne. Kehittelyä kaivataan?

10.6. 08
Maito muuttui luomuksi ja aamupuuron tein hellan sijaan mikrossa.

Luomumaidon laktoosi tuotti jonkin verran ongelmia, eli sen jouduin jättämään. Hellalla puuroani en ole tuon jälkeen tehnyt.

25.6. 08
Juon vähemmän kahvia. Se yksi kupillinen päivässä saa riittää. Ei osteta enää kaupasta hedelmämehuja, kun on marjamehuja pakastimessa. Maitoa en tarvitse kuin kahviin, joten purkki viikossa riittää.

Tälle vois sanoa pyh, pyh ja pyh. Siis ihan hyviä vinkkejä, mutta ei ole kyllä mitenkään onnistunut. Kahvinjuonti on vaan lisääntynyt ja joskus tulee juotua kolmekin kuppia (paha minä), Mies ostaa hedelmämehuja edelleen eikä me saada noita marjamehuja edes juotua (juon vaan vettä ja niitä Miehen ostamia mehuja). Maitoa käytän kaakaossa, muroissa ja kahvissa. Sitä menee enemmän kuin purkki viikossa.

1.7. 08
Muoviroskan vähentäminen: vähemmän muoviin pakattuja tuotteita, hedelmäpussien kehittely.
16.7. 08
Kaatopaikkajätteen vähentäminen lajittelun tehostamisella ja kuluttajavalinnoilla.

Sillä tapaa on kyllä totta että aineita ei tule ostettua muovipulloissa, ja ne on semmosia jotka voi täyttää uudelleen. Pakkauksia yrittää kaupoissa katsoa, mutta tuntuu että kaikki on nykyään pakattu muoviin eikä ole muita vaihtoehtoja.
Roskan määrä taitaa olla vakio vaikka mitä yrittäisi, näyttää pahasti siltä että vaikka lajittelisi kuinka tehokkaasti, kaatopaikkajätettä tulee silti yhtä paljon. Kuinka moni muuten näki 45 minuuttia-ohjelmassa kaatopaikkapätkän? Jos ette muuten lajittele, lajitelkaa pliis edes biojäte ettei se mene tonne kaatikselle metaania tuottamaan ja ilmastoa muuttamaan.

19.7. 08
Ompelin hedelmäpusseja.

Ja näitä on käytetty! Kaupan muovipussukat joita ollaan jouduttu ottamaan on yhden käden sormilla laskettavissa ja niistäkin jää kolme yli.

1.8. 08
Hiusten värjäämättömyys.

En ole vieläkään värjännyt vaikka joka kerta kun näkee nätin punapään tekis mieli.

20.8. 08
Marjastaminen ja metsän antimet.

Käytiin puolukassa. Muutenkin ollaan saatu lahjoituksina paljon sieniä, kalaa, perunoita, porkkanoita, sipuleita(vai sipuleja?), omenoita, kesäkurpitsaa... Mitähän vielä muuta? Sukulaisten kasvimaan hoitamisesta ja metsässä kömpimisinnostuksesta on hyötyä minullekin.

1.9. 08
Purkit: uudelleentäyttäminen ja -käyttäminen. Pakastamisen ekologisuus.

Kysyin Ekolosta voiko täyttää omaan purkkiin. Kyllä kuulemma voi. Pitää käydä hakemassa pyykinpesuainetta tässä joku päivä. Kaikkea olen täytellyt. Pakastinta ei olla pesty. Jääkaappi kyllä pitäis. Tulis nyt ees yksi pakkaspäivä ensi talvena niin voisi sulattaa tuon pakastimen...

8.9. 08
Kaupan tököttien sijaan omatekemiä kauheudenhoitotuotteita.

En ole ostanut kuorintavoidetta vaikka sitä olis halvalla saanut ja vielä ekologista. Toi sokerimömmö toimii hyvin. Ostin kyllä naamanpesuainetta, mutta pesen silti suurimmaksi osaksi mikrokuituliinalla pyyhkimällä. On helpompaakin työpäivän jälkeen. Ihan semmosella liinalla mitä saa kaupasta siivousta varten.

20.9. 08
Vuosi ilman uusia vaatteita.

Tämä se vasta on herättänyt kivasti huomiota tuolla Modepassin puolella. Ihan hyvin olen sopinut muotitrendi-ihmisten sekaan kirpparivaatteineni. Ne kun vaan jaksaa ihmetellä sitä että miten sää voit, en mää vois olla ees kuukautta. No nyt on tullut melkein kuukausi täyteen, eikä vielä ahista yhtään. Katotaan sitten joulunjälkeisissä alennusmyynneissä.

Tarvitsenko shoppailua ja muita aamuvuoron ajatuksia

Näinä aamun aikaisina tunteina on tarpeeksi hiljaista kaikenlaisille ajatuksille. Niitä riittääkin arkisten toimintojen pohtimisesta maailmanparannukseen.

Eikö ollutkin hieno pohjustus viikon ekoteolle?

Eilen nimittäin kerroin Miehelle blogista Vuosi ilman muotia (johon tuo tokaisi olleensa jo 24 vuotta ilman muotia), jonka idea on se, ettei Sumuvuoren Johanna saa ostaa vuoteen uusia vaatteita. Olin sitä mieltä, että itse pärjäisin hyvinkin näillä varannoilla ostamatta yhtään vaatekappaletta, sukkiakin kun kertyy nurkkiin sitä mukaa kun niitä neuloo (voiskohan niitä joskus neuloa muillekin...). Lisäksi noita vaatteita tuntuu tulevan lahjoituksina harva se viikko, kun niitä jää suvulta ja ystäviltä pieneksi. Joskus siitä on hyötyä, että on suunnilleen nykyaikaisen kymmenvuotiaan kokoinen!

Tänä aamuna aivottomissa töissäni ajattelin, että miksi ei oikeasti kokeilisi olla ostamatta uusia rytkyjä? Kirpputorit sallinen itselleni kuitenkin tästäkin lähtien, niillä kiertelystä kun on muodostunut sellainen ajanvietto- ja rentoutumismuoto minun ja Melkein Isosiskon kesken, ja onhan ne kuitenkin käytettyä tavaraa... Muuten yritän pärjäillä vuoden verran niillä mitä on. Tähän lukeutuu myös laukut, asusteet (no en minä niitä kyllä ostelekaan) ja kengät (paitsi mun on ihan pakko ostaa yhdet uudet talvikengät jos en niitä löydä kirppikseltä ja talvi tulee, jos ei tuu lunta tai pakkasta, niinkuin voi hyvinkin taas käydä, niin sitten en tarvii).

Ensimmäinen probleema tulee varmaan olemaan säädyllinen talvitakki, entiset kun ovat jääneet laihtumisen myötä jotenkin suuriksi ja roikkuviksi. Täytyy siis joko muokkailla entisiä, kaivella vinttejä, käydä ahkeraan kirppareilla tai neuloa tosi paksu villatakki ulkokäyttöön. Toinen on, jos sadevaatteet hajoaa. Kääks! Onneksi omistan kuitenkin suhteellisen laadukkaita gore-tex-kamppeita, että voi toivoa ettei niille käy vuodessa mitään.

Tämä menee lähelle Mielityn Garderoobi kierrättäen -haastetta. (minustakin garderoobi on kauniimpi kahdella oolla, oli oikeinkirjoitus mitä tahansa) Tämä omani kuitenkin jatkuu vuoden verran, siis seuraavaan syyskuuhun, eikä jää tämän vuoden loppuun. Saas nähdä kuinka naisen käy!

Toinen asia, mitä olen aamutuimaan työskennellessäni miettinyt, on vuodenaikojen vaikutus joidenkin ihmisten mielialaan. Kuinka jollekin voi olla ihan normaalia, että joka syksy masentuu? Mikä syksyssä ja talvessa saa aikaan ahdistuksen, joka vasta keväällä helpottaa? Onko eri ihmisillä erilainen pimeän sietokyky, tarvitseeko joku enemmän aurinkoa jaksaakseen kuin toinen?

Minulta on joskus kysytty lempivuodenaikaani. Olen sen verran carpe diem-henkinen (vaikka muissa asioissa en taida osata ollakaan, hah, ikuinen haaveilija) että lempivuodenaikani on se, mikä kulloinkin sattuu olemaan. Näin syksyllä vastaan varmasti että syksy, onhan niin kaunista ja hämärää ja sumua ja syksyn valokin on erilaista kuin muulloin, jollakin tapaa pehmeämpää. On ihanaa kietoutua lämpimiin viltteihin ja neuleisiin, ja saa pitää pipoa, eikä kukaan pidä tyhmänä. (On mulla kesäpipojakin.)
Kesällä se on varmasti kesä (jos Suomeen sellaisia vielä saadaan tulevina vuosina) kun on kesämökki ja järvi ja uinti ja shortsit ja lämmin. Keväällä on ihanaa kun on vaaleanvihreää ja tuoksuu mullalle ja linnut tulevat ja ihmisetkin heräävät talviunestaan.
Jos kuitenkin joku vuodenaika olisi pakko valita, valitsisin kevättalven. Sen joka alkaa tammikuun lopulla, kun maassa on lunta ja kirpeä pakkanen mutta aurinko paistaa. Silloin tekee aina mieli ulos, hiihtämään ja luistelemaan, laskemaan pulkkamäkeä ja kävelemään pieniä polkuja pitkin. Mieli on herännyt alkutalven pimeyden ja jouluherkuttelun jälkeen, ja olo on pirteä ja iloinen. Silloin ei voi sietää niitä, jotka valittaa kun on kylmä!

Joskus tuntuu siltä, että olisin ainut joka jaksaa nauttia ulkoilmoista joka vuodenaikana. Täytyy kyllä myöntää, että minäkin valitan, kun palelee tai kun taas sataa. Ehkä se on tarttuvaa. Sisimmässäni kuitenkin nautin, kun edes kelit eivät ole yksitoikkoisia.

Ekologista, ekonomista ja esteettistä

Viikon ekotekona olen tässä jo jonkin aikaa yrittänyt totuttaa ihoa ja hiuksia harvempaan pesuun. Tällä hetkellä onnistuukin jo mainiosti kerran viikossa shampoon kanssa pesu, toisen kerran pesen pelkällä vedellä. Siellä suihkussa ei tosiaankaan tarvitse läträtä joka päivä, ei ainakaan aineitten kanssa. Jos hikoilee esim. urheillessa, se lähtee vedellä pesaisemalla pois.

Tuntuu, että ihokin kiittää. Eikä tähän mennyt kuin pari viikkoa, ensimmäisellä viikolla hiukset olivat aika rasvaiset pesujen välillä, toisella alkoi jo helpottaa. Ennen pesin siis joka toinen päivä.

Tässä tietenkin säästyy vettä ja shampoota, saippuaa sun muita tököttejä. Mitä vähemmän aineita käyttää, sitä vähemmän niitä tarvitsee ostaa ja sitä vähemmän niitä menee ympäristön rasitteeksi. En myöskään enää käytä juurikaan kaupan tuotteita naamaani tai hiuksiini. Saippualla pesen vain kainaloita. Myös kuluttaminen vähenee (ja jos kaikki kuluttaa vähemmän, tuotetaan vähemmän?) eikä tule niitä puteleita roskiin heitettäväksi.

Näin ekohörhöksi sitä tulee kun ottaa pieniä askelia viikko kerrallaan... Hui?
Kauheudenhoitoa milliinin tapaan:

Kuorintavoide: sekoita 1 rkl kahvinpuruja, 1rkl hunajaa ja 1tl oliiviöljyä. Hiero ja huuhdo pois. Jos sinulla on erityisen rasvainen iho, voit jättää oliiviöljyn kokonaan pois.
Vaihtoehto 2: sekoita 1rkl sokeria ja 1rkl oliiviöljyä. Tämä sopii paremmin herkälle ja kuivalle iholle.

Kasvojen puhdistus (myös meikin): kostuta mikrokuituliina nihkeäksi. Hankaa kasvoja. Huomaa, että mikrokuituliina imee ihosta kaiken rasvan; jos sinulla on kuiva iho, tulet tarvitsemaan tämän jälkeen kosteusvoiteen. Oma rasvainen ihoni nauttii pelkällä liinalla puhdistamisesta. Poistaa hyvin pohjapakkelit ja silmämeikin, en ole kokeillut vedenpitävää ripsiväriä mutta vesiliukoinen kyllä lähtee, jopa paremmin kuin aineilla. Silmänympärysihoa ei tietysti kannata hangata, pyyhkiä vain.
Liinan voi pestä 90 asteessa, jolloin pöpötkin kuolevat.

Kosteusvoiteen korvaaja: Kookosöljy.

Hiustenhoito:
Sekoita 1 osa omenaviinietikkaa ja 6 osaa vettä (vaikka vanhaan shampoopulloon, tämä ei pilaannu). Levitä aine päänahkaan ja huuhdo pois. Pesee pois rasvan hiusjuurista ja hoitaa päänahkaa. Toimii myös hilseeseen (joillakin).

Latvoihin voit laittaa oliiviöljyä pienen määrän suoraan pullosta, kammata ja huuhtoa lämpimällä vedellä pois. Vältä hiusjuuria ja päänahkaa, ellet välttämättä halua rasvalettivaikutelmaa. Öljyyn voi myös lisätä haluamaasi tuoksua: ruusun terälehdet, männynneulaset, yrtit (kokeile minttua!) tai kaupasta ostettavat tuoksuseokset sopivat tähän. Jos öljy tuntuu pelkästään liian rasvaiselle, voit laimentaa sitä vedellä ja lisätä veteen pari tippaa saippuaa, jotta se sekoittuisi. Tai voit vaihtoehtoisesti ravistaa pulloa joka kerta hyvin ennen päähän laittamista.

Jalkakylpy ja -kuorinta: Sekoita muutama ruokalusikallinen suolaa (tuoksu-)öljyyn. Hiero jalkoihin tai lisää liotusveteen.

Lisää ruokakaapista löytyviä ihonhoitotuotteita löydät esimerkiksi Itsetehdyt lahjat-sivustolta, englanniksi West 48 magazinesta, Make your cosmetics.comista. Lisää löytyy vegaaniliiton keskustelupalstoilta, jos tämä ei riitä.

Ai niin, teinhän mä toisenkin ekoteon, jonka voi teillekin vinkata. Oon jo jonkun aikaa etsiskellyt luomupuuvillaisia alusvaatteita, niitä kun en viittis kirpparilta ostaa. Eilen löysin. Ällistyksekseni H&M-liikkeestä. Homma oli vielä mietitty loppuun asti: hintalappu kaikkineen on täysin kierrätettävissä. Muovijutskan sijaan se oli pienellä hakaneulalla kiinni, ja roikkui kangasnauhassa. Jee. Reiluuskysymykset on sitten ihan erikseen.

Purkkeja ja pakastusta

Viikon ekoteko tulee nyt aikas myöhään, eikä ees ehtinyt oikealle viikolle. No, tulee kuitenkin.
Purkit, purnukat, tölkit ja tötteröt. Kuinka niitä välttäisi, aina tulee jostakin aineesta joku purkki! Ja vielä muovinen! Ärrgh!

Me käytetään täyttöpakkauksia, ja ne joilla on mahdollisuus asioida ekokaupassa, voi tehdä saman. Itse onnekkaana Ekolon kanssa samalla paikkakunnalla sijaitsevana voin käydä täyttämässä astianpesuaineen, shampoon, yleispesuaineen ja pyykinpesuaineen. Tällä hetkellä täyttöpakkauksina ovat siis nämä. Ihonpesuaineina meillä on ihan normaali saippua ilman purkkia, hoitoainetta ei käytetä. Miehellä kun on niin lyhyt malli että se ei paljon takkuunnu, minä lotraan oliiviöljyä latvahoitona, omenaviinietikkaa päänahkahoitona. Ja ei, en silti haise salaatinkastikkeelta.

Täytyy kysyä Ekolosta josko aineita voisi ostaa myös omiin purkkeihin, siis niihin muovisiin joita on kaupasta joskus kertynyt. Luulisi että on ihan sama ottaako heille mukaan ekoveeri-pönikän vai saman verran vetävän arieelin. Vaan kun en tiedä, niin on parasta kysyä. Mitään uudelleenkäyttö- tai askarteluvinkkiä näille pöniköille en valitettavasti tähän hätään keksinyt. Saa kommenteissa ehdottaa!

Pakastuskäyttöön meillä pestään kertyvät voipakkaukset, salaattirasiat ja isot rahkapurkit, jäätelöpaketit jne. Sitten kun ne hajoaa, heitetään pois. Kyllä ne aika monta kertaa kestää. Tämä säästää edes vähän roskaa. Edes jonkin aikaa. Ja säästäähän siinä sen, että ei tarvitse ostaa niitä pakasterasioita erikseen. Kyllähän nekin joskus pitää heittää pois. Muovia kun ei saa koskaan ihan puhtaaksi. Siinä pesii ikuisesti joku. (Siksi suosittelen tässä sivulauseessa ihan oikeita lautasia ja posliinisia ruokakuppeja lemmikkieläinten käyttöön!)

Tästä tulikin aasinsilta pakastukseen yleensä. Pakastin on kodin suurin sähkösyöppö. Ruuan kylmäsäilytyslaitteet vievät kolmasosan kotitalouden sähkönkulutuksesta, kun ne ovat päällä ympäri vuoden ja vuorokauden. Siksi kannattaa miettiä kodin laitteita tarkemmin. Energiamerkityillä ja sopivan kokoisilla laitteilla sekä niiden oikealla sijoituksella voidaan säästää sähkönkulutusta merkittävästi, enemmän kuin minkään muun kotitalouslaitteen kohdalla.

Kannattaa siis miettiä tarkkaan oma pakastustarpeensa. Liian suuri, väärin sijoitettu ja huoltamatta jätetty pakastin vie turhaan liikaa sähköä. Oikea pakastustapa säästää myös sähköä.

Tarkista, että pakastimesi säilytyslämpötila pysyy -18 asteessa. Suurempi pakastusteho (yli -20 astetta) lisää sähkönkulutusta puolella, ja jos lämpötila on korkeampi, tuotteet alkavat pilaantua. Älä työnnä pakastimeen liikaa pakastettavaa kerralla, vaan lisää tuotteet pikkuhiljaa. Näin lämpötila ei kohoa äkillisesti eikä suuri jäädytettävien määrä kuormita konetta.

Pakastin kannattaa myös puhdistaa ja huoltaa säännöllisesti. Suurin osa valmistajista suosittelee sulatusta vähintään kahden vuoden välein. Tarkista tämä pakastimesi ohjekirjasta (jos se on tallessa). Pakastimen tiivisteet kannattaa myös tarkistaa ja puhdistaa. Huurteeton (jäätön) ja puhdas pakastin toimii kaikkein energiatehokkaimmin.

p.s. Aiemman muotipostauksen hame on muuten myös omaa käsityötä seitsemän vuoden takaa. Unohtui kaikessa omannaamanihailunpuuskassa mainita.

Kaks mummoo meni mustikkaan ja tää vaan huudattaa punkkia

Harmittaa kovasti, kun mustikoita ei tullut tänä syksynä juuri mitään. Ne ovat selkeästi lempimarjojani. Toivottavasti tämä ei johdu ilmastonmuutoksesta, eikä ole lopullista, ettei mustikoita tarvitse mennä Tanskaan keräämään. Vadelmia sen sijaan on riittävästi, puolukkaakin tulossa. Kaikki siis marjametsään!

Marjat ovat terveellistä herkkua ja ekologisuudessa hakkaavat ulkomailta tuodut hedelmät mennen tullen. Se onnellinen, joka saa lakkaa (hillaa, suomuurainta) voi hehkutella ulkomaan tuttavilleen syövänsä tätä eksoottista herkkua kuin jokapäiväistä leipää. Arvaa kuka täällä hymyilee ja napsii tuoreita lakkoja? Isän marjanpoimintainnostuksen lisäksi käytän hävyttömästi hyödykseni myös muiden sukulaisten puutarhan antimia. Karviaisia on kerätty, samoin viinimarjaa. Mehua olisi tarkoitus tehdä.

Muistakaa myös kaupassa, että marjamehu on hedelmämehua ekologisempi valinta. Siis jos oman mehun tekeminen ei tule kyseeseen.

Marjastamiseen kuuluu myös muita hyötyjä, kuten raitis ilma, liikunta ja luonnontuntemuksen lisääntyminen. Jos on lapsia, ne voi ottaa mukaan ja opettaa heillekin, ettei kaikkea tarvitse ostaa kaupasta. Itse sain todeta luonnon äärellä asumisen hyödyt viime sunnuntaina: setäni keräsi kanttarelleja, isäni keitti perunoita (omasta maasta) ja minä raastoin porkkanat (omasta maasta) raasteeksi. Saatiin kokonainen ateria käymättä kaupassa. Ja oli varmasti tuoretta!

Jos olet tarpeeksi innokas, ei tarvitse tyytyä vain piirakkamarjoihin (vaikka riittävä saalis se on sekin) vaan voit kerätä pakastimeen oivan vitamiinivaraston talven varalle. Pakastamisen ekologisuudesta sitten ensi kerralla. Villasukan pyynnöstä yritän kehittää jotakin purkkivinkkiä myös, ja vinkkejä purkkien välttämiseen samaten.

Lisää tietoa ja hyviä ruokareseptejä luonnon marjoista, sienistä ja yrteistä löytyy esim. Arktiset aromit ry:n internetsivuilta www.arktisetaromit.fi.

Ja koska lupasin sitä Simppeliäkin vilauttaa, niin tässä vilautus.Olen poiminut hiha-aukon silmukat ja neulon nyt hihaa alaspäin sukkapuikoilla. Kaikki muu olisikin jo valmiina paitsi vetoketjua en ole ostanut. Tosin en ole kyllä vielä päättänytkään tuleeko siihen napit vai vetskari, enkä tiedä yhtään kuinka pitkäksi tuo hurahtaa kun sen kastelee. Edellisestä takista tuolla langalla oli sellaiset kokemukset että aika paljon voi levitä... Teinkin hyvin napakan mallin ja liian pienillä puikoilla. Katsotaan onnistaako. Jos se ei leviäkään, niin minulla on sitten tyköistuva neuletakki.

Tuossa musiikkikoneessa ei ole kyllä nyt montaakaan levyä neulontamusiikkia, työntekomusiikkia enemmänkin. Kun huomasin, että sitä ei voi olla liikkumatta sen musiikin tahtiin, latasin laatikkoon kaikenmaailman SMGeitten ja Katatonioitten ohelle paljon punkkia ja muuta hooceetä ja johan hoituu työt räväkkään. Huono puoli on se, että sen takaa ei kyllä kuule mitään muuta. Mun selän takana saa siis huudella mitä tahtoo.

Luomupää

Käsityöni ovat tällä hetkellä joko salaisia tai sitten niistä ei ole mitään sanottavaa. No mekossa olen päässyt jo rintojen alapuolelle, mutta älkää vielä hihkuko; se neulotaan ylhäältä alaspäin. Eli tuon helman tikuttamisessa menee varmaan vielä jokunen tovi. Työt haittaa taas harrastuksia!

On ollut mahtavaa kuulla, että ekotekojutuista on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Kun aloitin nämä pienten vihreiden asioiden kirjoittelun, mietin, että minua aletaan pitää jonain ekohörhönä ja lukijani katoaisivat sen siliän tien. Näin ei käynyt, ja olen saanut vain positiivista palautetta. Voi olla, että ne jotka eivät ole tästä muutoksesta tykänneet ovat tosiaankin häipyneet sanaakaan sanomatta...

Tällä viikolla en ole tehnyt mitään uutta. Kerron sen sijaan yhdestä suuresta muutoksesta. Siitä on varmaan vuosi kun viimeksi värjäsin hiukseni. En muista tarkkaa aikaa. Ei enää kemikaalikierrettä minun päässäni, päätin. Ja olen selviytynyt siitä hengissä. Se blondi, joka sieltä ilmaantui, ei ole laskenut älykkyysosamäärääni ja olen kaikenkaikkiaan oikein tyytyväinen omaan väriin. Odotin paljon pahempaakin maantiehiirulaista.

Entistä hiusväriä kasvattelen pois pikkuhiljaa, onhan tuota vielä yli puolet. Yritin valita viimeiseksi värikseni blondin, mutta näytän olevan itse vielä vaaleampi!

Nää kuvat on sit tosi ihq, all the myspace angles. Ja jos joku tunnistaa tai on tunnistavinaan tuosta firman paidan niin voi olla hiljaa vaan tai hymistä siellä itsekseen kun tietää missä mä oon töissä.

Olisi mahtavaa, jos ei enää koskaan värjäisi hiuksia, vaan voisi olla mummona harmaa. Ei mummoilla hiukset saa olla minkään muun väriset.

Ja jos tähän haluaisikin joitakin sävyjä, se on mahdollista ilman hirmuista kemikaaliseosta. Sitruunalla voi vaalentaa. Teellä tai kahvilla värjätä tummemmaksi. Punaista hennasta. (en tiedä muita kikkoja, saa kertoa!)

On olemassa myös luomuja hiusvärejä, näitä löytyy ainakin Farouk Systemsiltä, Herbatintiltä ja Santelta. Farouk Systems lienee vain kampaamoissa käytetty, mutta kahta jälkimmäistä saa esimerkiksi Ekolosta. Ne ovat kasviperäisiä ja niissä on käytetty väriaineena esimerkiksi pähkinän kuoria, hennaa ja kahvia. Herbatint-väreissä ammoniakki on korvattu raparperilla. Huono puoli siinä on, että se sisältää pienen määrän vetyperoksidia. Jos ei halua värjätä hiuksiaan kotona, ekokampaamoissa värit tehdään itse suoraan kasveista.

Hedelmäpusseja ja viidakon petoja

Ekoaiheilla jatketaan, tosin on tässä vähän myös käsityöhköä sisältöä.

Ehdin viimein käymään kirpputorilla verho-osastolla. Tätä matskua siellä olisi ollut pilvin pimein. Eli kaikki kiinnostuneet sinne vaan! Kyseisessä verhossa oli melkoinen vanhan täti-ihmisen parfyymin tuoksahdus... Kuten voin epäillä monessa muussakin vastaavassa olevan.
Sitten leikkasin upean pitsireunuksen pois. Kisu avustaa.
Tein "kaavan" kaupan muovisesta hedelmäpussista leikkaamalla sivusaumat ja kahvat auki.
Asetin kaavan kankaan päälle. Unto avustaa.
Leikkasin kankaasta neljä tälläistä pussia. Jos muovipussissa ei olisi hintalappua, en kuvasta kyllä tunnistaisi kumpi on kumpi!
Ompelin sivusaumat kiinni ja kahvat ylhäältä. En tehnyt alareunaan taitteita, sankoihin yritin.
Nyt siinä voi ostaa hedelmiä. Koko on passeli ja materiaali tuntuu tosi mukavalta.
Ja kaltaiselleni järjestysneurootikolle on tärkeää, että sen saa myös taiteltua. Tarvittaessa tulitikkuaskin kokoiseksi.
Kangasta jäi tosi paljon ylikin. Teen sitten lisää jos näyttää että tarvitsee. Sain myös kaupan päälle hirveän määrän pitsiä muihin projekteihin...

Lopuksi kissapetoja.

Soundtrack tähän kuvaan, jota saamme joka päivä ihan riittävästi kuunnella:

"Maumaumaumaumaumaumaumaumaumaumaumaumaumaumaumau"
(ja kaikki tuo KingDiamondmaisella falsetilla)
Peto luolassaan, ei saa häiritä.
(saattaa joistakin näyttää karjumisen sijasta haukottelulta,
mutta te olette väärässä, te mielikuvituksettomat!)

Ekoa raksasisustamista

Näin muuten Hirveimmät Hiukset Pitkään Aikaan tuossa eilen töihin mennessä. Joko ysäri is back ihan minun huomaamattani tai sitten tämä kyseinen leidi ei ollut tukkamalliaan muuttanut sen jälkeen kun se on alkanut kasvaa (epäilisin hänen syntyneen ysikytluvulla). Vieläkö muistatte, te jotka olette olleet älyllisessä iässä: Blondattu, tarkoituksellinen juurikasvu, piilokalju ja ponnari. Luulin että edes huonot hiusideat olisivat kadonneet maailmasta, kun muoti muuten tuo kaikenlaisia karmeuksia... Vaan tupsahteleehan noita ns. katariinaebeling -kampauksiakin esiin tämän tästä. Siis ne toiselta puolelta lyhyet ja toiselta polkka.

Mutta sitten itse asiaan.

Niinkuin olette varmaan huomanneet, tai sitten ette, viikon ekotekoja ei ole tässä vähään aikaan täällä näkynyt. Se ei johdu siitä, että olisin unohtanut, olen vain tehnyt entistä enemmän etukäteisvalmisteluja.

Viikon verran olen nyt tarkkaillut paljonko meillä syntyy kaatopaikkajätettä. Pussillinen tuli. Mitattakoon tätä nyt jatkossakin pussillisina (kaupan normikassi), meillä kun ei vaakoja ole enkä ala kyllä kappalemäärääkään laskemaan. Tästä määrästä pyritään vähentämään tehostamalla lajittelua ja valinnoilla ostohetkellä. Pyrimme siis ostamaan enimmäkseen kierrätettäviin materiaaleihin pakattua ruokaa ja muutakin tuotetta. Olen lukenut kaupungin kierrätysopasta ahkerasti ja selvittänyt, mihin voi laittaa minkäkinlaista jätettä. Olen ottanut myös selvää kierrätyspisteistä.

Tätä ekotekoa jatkuu jonkin aikaa, kun seuraan, tuleeko jätteen määrä millään tapaa muuttumaan.

Sitten milliinin sisustussoppiin. Tällä kertaa aiheena raksasisustus. Miksi ostaa kalliita ja kauniita huonekaluja, kun voit vähällä vaivalla ja ilman rahaa saada rumiakin?

Vinyylihylly/kissan autotalli vanerilaatikoista, isin autotallista. Ilmaista.

Pahvilaatikoita, joissa muutettiin kyseiset vinyylilevyt tähän asuntoon. Ei maksanut mitään. Toimivat ihan hyvin kissan leikkipaikkoina ja taidemateriaalina.

Tuoli, joka ei mahtunut keittiön pöydän ääreen. Jos lasketaan tasahinta jokaiselle pöytäsetin osaselle, tulee tämän hinnaksi 1,42 euroa. Luultavasti pöytä olisi kuitenkin kallein osa, joka pudottaa tuolin hinnan alhaisemmaksi. Siitä on hyvä pompata muille tasoille, ja Kisu tykkää nukkua siinä.

Kaiutin, kitara ja djembe aika kalliita, mutta voi jättää poiskin sisustuksen kummemmin kärsimättä. Kissat ei tee niillä mitään, joskus saattaa puussa innostuttuaan muutaman sävelen soittaa. Ja kaiutin toimii tasona. Tasona voi kyllä toimia kaiuttimen puutteessa helposti esim. toinen pahvilaatikko.

Kissan puu, priceless. Vaikka maksoikin tuon ympärille kieputetun narun verran. Siinä riekutaan, teroitetaan kynsiä (jei, hyvä Unto) ja siellä nukutaan ja nahistellaan. Tästä en luopuisi.

Alempi kuva demonstroi kuinka sitä käytetään. Unto kököttää isommassa pahvilaatikossa, Kisu vinyylien alla katoksessaan. Siellä on kirjoittamishetkellä se ompelemani pyllynalunen pohjalla.

Niin, meillä ei ole hienoja kiipeilypuusettejä niinkuin joillain, meillä lapset ovat joutuneet aina leikkimään vähän halvemmilla leluilla. Minkäs tekee jos on köyhät vanhemmat. (joku vois luulla että juopot. ei kai sentään, vaikka onkin krapulapuku päällä)

muovia vastaan

Tartuin Markan aiemmassa ekotekopostauksessa esitettyyn ideaan ja olen ahertanut hedelmäpussien parissa. Sitä parasta prototyyppiä ei vaan ole löytynyt.

Virkkaamalla tuli liian paksu ja hidasta tehdä -> purkuun.

Neulottuna isoilla puikoilla 2o yhteen, lk -verkkoa ois tullu hyvä ja nopeesti mutta tuli väärän mallinen. Eikun uusiksi. Näitä meille varmaan sitten tulee kunhan saan siitä sellaisen kuin haluan.

Piti sitä kokeilla vielä solmimalla. Tämä olis ollut paras vaihtoehto (taatusti ohuin ja kevyin ja voi tehdä sen kokoiset reiät kuin tarvitsee) mutta tämä se vasta hidasta onkin. Tulee siitä sipulipussi, ja voi sitä kaupassakin käyttää juuri sipulin ostamiseen.

Muovikassien vastainen sota onkin siis tämän viikon ekoteon aiheena. Muutenhan meillä ei muovipusseja kaupasta tulekaan. Meillä on hirmuinen määrä kankaisia ostoskasseja, jotka orpona odottelevat eteisen kaapissa sitä päivää, kun mentäisiin ihan vaan siihen lähimpään kauppaan tai autolla jonnekin kauemmas. Yleensä kun ostokset tehdään pyörällä, niin ne pakataan reppuun jotta ne saisi mahdollisimman vaivattomasti kotiin asti.

Muovipusseja tulee kyllä aina kun vaatekaupasta jotain ostaa. Sillä aikaa kun avaa lompakon, myyjä on jo ehtinyt työntää ne yhdet sukat pussiin. Eikä sitä vaan kehtaa sanoa että ota se pois. Ja kummasti niitä meille aina jostain kulkeutuu kun joku tuo jotakin. Eikä ne ikinä ota niitä mukaansa. Ei ole muuten ollut koskaan ongelmaa roskapussien riittävyydestä vaikka niitä ei joka kerta kaupasta ostakaan.

Hedelmäpussiongelma kuitenkin vaan jatkuu. Eihän me edes tehdä niillä mitään. Ne on liian pieniä tai liian isoja. Niihin ei voi pakastaa. Leipäpusseja tulee sen verta paljon, että ne mitä muoviin tarvitsee kääriä saa niihinkin. Niinkuin vaikka sen juuston sinne jääkaappiin. Toivottavasti meillä pian olisi onnistuneita verkkopusseja, jotta niitä ei enää tarvitsisi ottaa kaupasta mukaan...

Yleisesti olen sitä mieltä, että kaiken muovin kulutusta tulisi yrittää parhaansa mukaan välttää. Se kun on hankalaa kierrättää (Kuinka monen kotijätteenlajittelupisteessä on muovinkeräys? Millaista muovia sinne saa laittaa? Onko muovia jota sinne ei saa laittaa? Onko näitä markettien lajittelupisteissä?) ja sen häviäminen maailmankaikkeudesta tulee luultavasti kestämään pidempään kuin ihmiskunnan häviäminen.
Me hukutaan muoviroskaan.

Jos kukaan ei ostaisi muoviin pakattuja tuotteita, ne tuottajat keksisivät parempia vaihtoehtoja. Kyllä ne haluaa saada tavaransa myydyksi.

Katsokaa Beth Terryä, joka on tehnyt suuria asioita tämän eteen. Kannattaa tutustua ja ottaa vinkkejä blogista Fake plastic fish.
Vaikka ei niin radikaaliksi aikoisikaan ryhtyä että lopettaa shampoon käytön kokonaan...

Sukkia odotellessa

Viikon ekotekoa tähän väliin ennen kuin saan nuo sukat valmiiksi.

Ruoka kuluttaa paljon luonnonvaroja. Luonnonvarojen kulutusta on mitattu ekologisen selkärepun käsitteellä, ja ruuasta tulee keskivertosuomalaiselle noin 6 tonnin paino selkäreppuun vuosittain. Siis tähän on laskettu pelkästään elintarvikkeet.

Siksi siis tällä viikolla aletaan kiinnittää huomiota yhä enemmän siihen, mitä syö.
Seuraavat vinkit otettu Nuukuusviikon sivuilta.

• Ruokavalion vaihtaminen vaikka vain viikoksi kasvispainotteisempaan pienentää ekologista selkäreppua. Jos joka päivä lihaa syövä muuttaa ruokavaliotaan siten, että syö lihaa vain kolme kertaa viikossa, säästyy luonnonvaroja noin kymmenen kiloa viikossa. Jos sekasyöjä ryhtyy viikoksi kasvissyöjäksi, säästyy noin 20 kiloa luonnonvaroja. Saman suuruinen luonnonvarojen kulutuksen säästö tulee, kun maitotuotteita käyttävä kasvissyöjä vaihtaa viikoksi vegaaniruokavalioon.

• Kupillinen kahvia kuluttaa kymmenkertaisen määrän luonnonvaroja samankokoiseen teekupilliseen verrattuna.

• Litra kotimaista marjamehua kuluttaa kolmanneksen appelsiinimehulitran luonnonvaroista: marjamehun valmistus kuluttaa 1 kg uusiutumattomia luonnonvaroja per litra, appelsiinimehu vastaavasti 3kg.

Nämä olivat ihan helppoja tapoja muuttaa kulutustottumuksiaan. Ottaa marjamehun appelsiinimehun sijaan (ja senkin palautuspullossa niin ei tule roskia, parastahan on jos saa tehtyä itse mehunsa). Kahvin saa vaihdettua teehen. Jos aamukahvin tarvitsee, juo vain sen, eikä sen enempää. Syö lihaa vain muutaman kerran viikossa, tai jos on kasvissyöjä, vähentää maitotuotteiden määrää.

Meillä siis: juon yhä enemmän teetä ja yhä vähemmän kahvia. Se yksi kupillinen päivässä saa riittää. Ei osteta enää kaupasta hedelmämehuja, kun on marjamehuja pakastimessa. Itsekerätyistä marjoista. Säästyy kivasti rahaakin. Maitoa en tarvitse kuin kahviin, joten purkki viikossa riittää. Muiden maitotuotteiden käytöstä tarvitsee varmaan taloudessamme enemmän neuvotella... Juustoa uppoaa meillä ihan kiitettävästi, samoin jugurttia.

Ensi viikolla taas jotain ihan muuta, mutta ekohenkistä.

KIP

Jyväskylässä KIPpaillaan Kirkkopuistossa ensi lauantaina. Tervetuloa mukaan, vaikka et aiemmin tapaamisissa olisi käynytkään.

Viikon ekotekoina maito on muuttunut luomuksi ja aamupuuron teen hellan sijaan mikrossa. Pieniä asioita voi tehdä kaksikin kerralla.

One did it -tee sinäkin!

Muoks: Linkki lisätty. Ei pitäis illalla väsyneenä kirjotella mitään.

Viikon ekotekona liityin mukaan One did it-palveluun. Siellä voin parantaa tapojani, saan tietoa ekologisemmista vaihtoehdoista, ja saan lisää ekologisia ystäviä. Vähän niinkus ekoilijan facebookki. Jos kiinnostaa, liity ihmeessä sinäkin! Kuten sivulla mainostetaan, together we are many.

Ive been making weekly ecolocigal changes in my life (these only in Finnish so far), little but something for our globe. This week I joined One did it - and I honestly think you should do it too!

Voittajafiilistelyä

Viikon ekoteko ensiksi. Meillä tehtiin hygieniatuotteiden vaihto-operaatio. Vaihdoimme markettihammastahnan Urtekramin fluorittomaan tahnaan, shampoon myös Urtekramiin. Suihkusaippua on ollut jo pitkään oliiviöljysaippuaa, johon olen rakastunut ikuisesti. Muiden tuotteiden korvaaminen jatkuu kunnes entiset loppuvat. Tulossa on siis vielä deodorantti ja ihovoiteet sekä pyykinpesuaine. Ostin myös laventelipuskan, josta piti tulla kylpyyn tuoksua ja öljyä, mutta se kuoli kirvoihin.

Emmehän huuhdo turhia myrkkykemikaaleja ympäristöön, emmehän? Oikein pahaa tekee kun miettii mitä kaikkia aineita sitä on itseensä hieronutkaan kaikkien näiden vuosien aikana. Ei se voi olla terveellistäkään.

Sitten arvonnan voittajaan. Epämääräisellä Miehen kiusaamisen sisältävällä sano joku numero-arvonnalla voittajaksi valikoitui numero kuusi eli Ailakki. Onnea! Laita osoitetta tulemaan osoitteeseen milliini at yahoo piste com. Postitan jotakin kivaa aiheeseen liittyvää heti ensi tilassa.

Monia hyviä ehdotuksia sain kilpailun aikana. Kortit ovat aina tarpeen, mutta äitini askartelee niitä koko suvun puolesta, joten puutetta ei varmaankaan pääse syntymään. Niitä on myös 3-deenä.
Hamahelmet kiinnostaa kovasti, mutta itselle syntyy hyvin äkkiä ikävä tauti nimeltä kyllästys, kun niitä on näkynyt ympäri blogistaaniaa jo jonkin aikaa. Ehkä sitten kun ne on jo muodista pois.
Korut ois kivoja kanssa, mutta kärsivällisyys ei riitä, jotakin suurpiirteisempää vaadittaisiin. Kehysten koristelu kuulostaa mukavalta, mutta pitäisi keksiä myös paikka, johon niitä lahjoittaisi: en jaksa pyyhkiä pölyjä (on siinäkin siivooja) ja siksi koriste-esineet on karsittu minimiin.
Leimasimet kuulosti erittäin mukavalta. Sitä saatan alkaa hetikohta tekemään! Ei olisi tullut itselle koskaan mieleen, vaikka grafiikkaa linolevyillä olenkin tehnyt. Se jos mikä on mukavaa.
Kulhoja olenkin joskus paperimassasta tehnyt, ja jos mitä muutakin härpäkettä. Sekin oli kivaa. Vaan kun pitäis ensin tehdä sitä massaa. Laiska mikä laiska.
Nappeja voisin tehdäkin jos sais jostain puuta, se oli mukavaa ja mulla on porakone kotona.
Kattokruunu tai sisustuselementti olis hauska. Sitä on varmaan testattava. Ja kaikkea mahdollista sinne. Keittiöön sopisi värikäs runsaudensarvi. Eikä tässä varmaan pitkään mene kun meillä semmoinen on... Kunhan ensin saa tuon yhden salaisen jutun valmiiksi.
Ja noita paperihiutaleitahan voisi laittaa siihen elementtiin.
Kasvimaatikut ois kivoja jos ois kasvimaa. Ei niitä viitsisi muutamaan parvekeruukkuun tökkiä. Ja jos muistaisi vielä mitä niihin on istuttanut...
Sisustustaulut on ehkä ihan kivoja, mutta mieluummin teen niitä maalaamalla. Kangaskin voisi olla kiva, ja sitten siihen voisi itse lisäillä jotakin. Joo. Tätä tahtoo tehdä. Joskus oon halunnut maalailla kuviolliselle tapetille taulun. Sellaisenkin voisi yrittää. Nyt kun tämä muistutettiin mieleen.

Pajupilli! Sellanen ois saatava! Joskus vuonna kahdeksankymmentäseitsemän olen viimeksi pajupillin tehnyt... nyt olis jo aika yrittää uudelleen... Pajujuttuja olenkin tehnyt, tässä viimeisimmät:

Risulinnun pesä

Harakan pesä

Joulukalenterin teko ois siitä hyvä nyt, että vois vaikka itselleen tehdä. Tuskin joulukuussa muistaisi mitä on mihinkin luukkuun tallettanut. Kaverin kanssa tehtiin joskus joka joulu kalenterit toisillemme, se oli ihan parasta. Koulussa saatiin sitten aamulla naureskella mitä hölmöä olikaan saanut luukkuihin piilotettua.
Paperinaruaskarteluakin on tullut joskus äidin kanssa tehtyä. Muistaakseni se oli kivaa. Sitä voisi kokeilla uudelleen.
Heijastimien teko nyt olisi hyvä homma, muuten on kohta syksy ja huomaa, ettei taaskaan ole heijastinta kuin siinä yhdessä takissa, joka ei satu olemaan oikein koskaan päällä.

Ensimmäiseksi kuitenkin askartelussa tämä:

Täytyis saaha kissan puuhun narua pintaan. Saas nähdä mitä sen jälkeen tulee.

Such a perfect day

Valistin itseäni Pirkka-lehden avulla. Siellä kerrottiin, että puolivalmiit pakasteet ovat pahinta ruokaa. Hirveästi kuluu energiaa. No ymmärtäähän sen. Ensin ruoka valmistetaan tehtaassa, jonka jälkeen se pakastetaan, säilytetään pakasteena, ja sitten se kotona pitää vielä paistaa tai ainakin lämmittää uudelleen.

Siispä: viikon ekotekona jätämme nämä vastedes ostamatta. Valmisruokia meillä nyt ei olla kamalasti syötykään, mitä nyt joskus joku mikropizza käräytetty, mutta on tullut ostettua aika paljon pakasteita. Kalapuikot, yrttivoipatongit ja namnam-pullat voisi jäädä hankkimatta ja niitä voisi itsekin tehdä. Joku maustetulla voilla täytetty patonki ei nyt niin vaativaa ole etteikö sen voisi pyöräyttää ihan itsekin. Ja pullaa ollaan ennenkin leivottu pakastimeen. Ja niissä on se hyvä puoli ettei niitä tarvitse edes paistaa uudelleen, sulattaminen riittää.

Nyt tässä kirjoitellessa alkaa tuntua siltä että tänään leivotaan pullaa.

Päivä vaikuttaa muutenkin tosi mukavalta. Aamulla mieskuoro tuli herättämään. Varsinkin Kisun sielukkaat soolot kävivät suoraan sydämeen. Sen jälkeen poika pomppasi viereen, kehräsi ja puski niin että posket olivat irrota. Irtisanoin itseni työstä, jota en halunnut tehdä. Ihan hirvittävän vapautunut tunne oli sen jälkeen, ja hymyilin kaupungilla kuin ääliö. Soitin itselleni haastatteluajan paljon mukavampaan työhön. Huhtikuussa haastatellaan. Sain neuloa rauhassa monta kerrosta ja huomenna pääsen käymään yliopistolla hoitamassa apurahaa itselleni. Illalla mennään Miehen kanssa treffeille: kahville ja leffaan.

Ihmisen (tai siis ainakin minun) onnellisuus on ja ei ole rahasta kiinni. Olen paljon onnellisempi nyt kuin silloin, kun olin ikävässä työssä tienaamassa rahaa. Toisaalta tulin taas kamalan onnelliseksi kun sain tietää saaneeni apurahaa.

Tällänen se harjoittelun aikana neulottu paita on. Ihan perusperus.

Minä täältä harjoittelusta hei.

Olen aivan varma siitä, että päiväkoti on se mun paikka ja luurit korvilla höpöttäminen siellä pulinakerhossa ei ole. Jopa tämä papereiden pyörittely ja kirjoittaminen voisi olla mun työtä, ainakin ennemmin kuin se, mitä olen yrittänyt rahanansaitsemismielessä tehdä.

Kyllä huomaa, miten elämänlaatu paranee, kun saa tehdä sellaista, mistä pitää.

Eilen illalla tehtiin pajutöitä. Ihan hyviä takkapuita tuli. Ei siis mitään esittelykelpoista tällä erää. Neule on aloitettu, voi olla että tulee valmiiksi ennen kotiin pääsyä. Puisia laatikoita meinasin kanssa nikkaroida. En vaan tiedä milloin.

Tämän viikon ekoteoksi olen palkannut Miehen etsimään kahvinsuodatinta, siis sellaista kestoversiota. Me kun kofeiininarkkareina kulutetaan aika paljon kahvia! Vaikka suodatinpussithan menevät biojätteeseen, niin jätettä se on sekin. Eipähän tarvitse ostaa joka toinen viikko uutta pakettia, joka on tietysti pakattu omaan pakkaukseensa jne. Rahansäästökin on hirmuinen (suodatinpussipakettihan maksaa melkein euron)...

Jatkakaahan tekin harjoituksia.

Energiaa säästävää työntekoa

Koska täällä ei saa töitä tehtyä kun joku koko ajan kurisee, naukuu, riehuu tai makaa kirjojen päällä,


esittelen tämän viikon ekoteon.

Pesuaineiden vaihtaminen ekologisiin tuotteisiin. Huomasin, että meillä on yleispesuaine loppu (ja siivousta olisi kämppä vailla, perhanan auringonpaiste) ja tiskiainekin ihan viimeisillään, ostan tilalle Ekolosta vähemmän luontoa rasittavia tuotteita. Tämä ekoteko tulee jatkumaan monta viikkoa, eli korvaan tuotteet sitä mukaa kun ne loppuvat. Linkkivinkkiä tähän asiaan:
Ekovinkkejä

Hassu keli on muuten. Välillä paistaa aurinko täyttä häkää, sitten tulee yhtäkkinen hillitön lumipyry. Kumpaankohan pääsen taivaltamaan kymmenen minuutin päästä?