Värinä päivässä pitää psykiatrin loitolla

Nyt ollaan kerrankin blogin nimen kanssa samoilla linjoilla. Kynsiä myöten.

Melkoinen päivä tänään. Puol kuus aamulla töihin, kaheksalta kotiin. Päätin värjätä yhdet beiget samettihousut violeteiksi, mukaan heitin pari vaaleansinistä tyynyliinaa.

Housuista tuli just eikä melkeen sen väriset jotka siellä kaupassa mua houkutteli. Jess! Tyynyliinoista taas... no, sähkönsininen voi olla ihan kiva jossakin, mut ei meidän kämpän sisustuksessa. Ehkä noita voi jonkun virkatun sohvatyynynpäällisen alla pitää tai sitten kissan petissä, ne kun eivät ole näin pilkuntarkkoja värien suhteen.

Kuvassa mallina yksi tyynyliina, jota en värjännyt, ja housujen kanssa tismalleen samansävyinen paita, eli se ennen-tilanne.

Loppuliemeen heitin vielä muutaman pikku lankanöttösen, tavoitteena saada niistä yhteensopivia johonkin kirjoneulesukkaan. Siinä on entinen valkoinen, entinen vaaleanpunainen ja entinen vaaleansininen. Ne jotka löytyy tuosta hihastakin. (Paitsi toi vaaleansininen ei oo samaa lankaa.)

Ja sit siinä on päiväkotisukkien jämät. Sukanvartta myös vertailukohteena.

Tuli ihan mielettömiä sävyjä. Kohtalon armoille heittäytyminen kannattaa, oon aina saanut yllättyä positiivisesti tästä kaaosmetodista.

Ne värjäykset valmistuivat puoli yhdentoista maissa, eikä sitä nyt toimettomana malttanut olla. Jäi varmaan väri päälle kun keksin sitten kaivaa esiin Snyn lahjoittamat Kool-Aidit ja alkaa turaamaan langan kanssa lisää. Laitoin kolmeen kippoon eri värejä ja luiskautin vyyhdin siihen. Kun värit eivät kaikki imeytyneet tähän lankaan, hain vielä pienen vyyhdin ja jatkoin sillä. Lopuksi sekoitin kaikki värit yhteen ja tunkaisin sen pikkuvyyhdin siihen. Ja sitten huomasin, että olisi kannattanut käyttää kumihanskoja näidenkin sotkujen kanssa.

Ja mietin, kuinka tätä oikeasti voi juoda? Eikö siinä värjäänny sisuskalut?

Sen jälkeen aloin rymsteeraamaan ja korjaamaan sohvaa. Porakoneesta loppui akku. Se lataukseen, ja sitten kolmelta taas töihin. Ja puoli kahdeksan maissa kotiin. Akku kiinni koneeseen ja korjaus valmiiksi. Ehkä sitä nyt voi jo rauhoittua ja neuloa vaan. Ehkä. Ehkä kannattaisi, huomenna alkaa työt taas kuudelta.

Ps. Joku muukin oli värjännyt. Vähän räväkämpää kuin minä. Upeeta!

reumainen, kahvitteleva muotibloggari

Aiemmin tekemäni reumarannekkeet ovat olleet kovasti käytössä, tai siis toinen niistä. Oikeassa kädessä on rasitusvamma, johon villalepare on jonkin verran auttanut. Eilen meinasin aloittaa Sweeney Todd-tyylisiä kämmekkäitä tähän tarkoitukseen. Jos olen kuvasta oikein tulkinnut, ne näyttäisivät olevan joko helmineuletta tai ainaoikeaa poikittain. Tarkempia tutkimuksia tullaan tekemään.

Mutta, en siis aloittanutkaan, kun piti saada värjätä se lanka ensin. Olin kirjoittanut muutama postaus aiemmin hiusten värjäämisestä kahvilla, miksei se lankaankin tepsisi? Eikun tujut sumpit porisemaan ja testaamaan. Mies sai siinä melko vahvat iltakahvit samalla...

Vertailukohteena samaa lankaa värjäämättömänä.
Söpö sävy siihen tuli, eikä toiseen huuhteluveteen irronnut enää yhtään väriä. Valonkestävyyttä en tiedä, mutta ei kai sitä tälläisessä tuotteessa niin kaipaakaan.

Leikitään vielä vähän muotiblogia. Päivän asuni on niin usein (noin seitsemänä päivänä viikossa) firman työasu. Vaihtoehtoisesti jos saa jonkun tunnin kotonakin viettää päälläni on yöpaita ja collegehousut. Päivänasu-blogia tästä ei siis tule tekemälläkään...
Nyt haluan ehdottomasti esitellä mitä olen kesän aikaan kaivanut ehtymättömästä vinttivarastosta kotikotoa. (Pikavisiittiä samaan vinttiin tulossa seuraavana vapaana viikonloppuna, kun täytyy käydä noutamassa pienempiä vaatteita työn aiheuttaman laihtumisen seurauksena; housut ei pysy päällä!)
Tämä nyt jollakin tavalla kai sivuaa ekologisuuttakin... tapanani on tosiaan jemmata liian isot tai pienet housut jonnekin varastoon, koska painoni vaihtelee tosi paljon ja koskaan ei tiedä milloin joku jää isoksi tai pieneksi. Ja ne tulee aina uudelleen muotiin! Olen jemmannut ala-asteelta asti (ja jotkut niistä mahtuu edelleen, kun olen tälläinen tinttara), joten sieltä löytyy ihan kaikkea. Ihan oikeasti ihan kaikkea. Tarvittaessa aurinkolipasta ja bodysta hiihtareihin. Nuorille lukijoille tiedoksi että ne ovat olleet joskus aiemminkin muotia eikä mikään uusi keksintö. Siksi ne vanhukset pyörittelevät päätään tuolla kaupoissa.

Alkujaan nämä kuvassa näkyvät housut ovat 70-luvulta, ja ne ovat miesten puvunhousut. Saatu lahjoituksena joskus joltakin. Viimeksi leveiden lahkeiden ollessa muodissa käytin niitä tosi paljon. Sitten menin Islantiin eikä ne enää mahtuneetkaan päälle. Sitten leveät lahkeet menivät pois muodista ja piti kaivella pillejä tilalle. Nyt näitä juuri tälläisiä saa kaupoistakin ja ne mahtuu taas päälle ja ne saavat olla uudet lempihousuni. Kunnes kaivan tuolta aarrekammiosta jotkut toiset.

Värejä, mulle, tänne, heti!

Olin eilen Pirkon luona värjäämässä. Kyllä siinä aikaa meni, mutta oli kyllä kivaakin! Nyt sitä katselee ympärillään värejä ja niiden yhdistelmiä ihan eri tavalla.

Minähän en halunnut mitään murrettuja sävyjä. Ensi alkuun mielessä oli kirkkaanvärinen sateenkaarilanka. Paljon värejä, eikä mitään nynnyilyä. Ja sitä saatiin.

MaalausKeitetty

KuivumassaMakeaa mahan täydeltä, kuin kilo irtokarkkia.

Värin nimeksi ensimmäisen kuvan perusteella tuli kindergarten, se kun on suoraan päiväkodista. Tästä tulee sukat. En malta odottaa miltä tuo näyttää neulottuna!

Toinen sai olla hieman, mutta vain hieman, rauhallisempaa. Tekotapa oli tosin aika omaperäinen... Vaan mitäpä muutakaan voi odottaa kun minä olen mukana. Kun ei suunnittele mitään, saa yllättyä monta kertaa. Ei aina positiivisesti, mutta yllättyä kuitenkin.

Minähän en ole mikään peruspositiivinen ihminen, esimerkiksi eilenkin matkalla polkiessani kirosin ylämäkiä. Hetken mietin, että onhan tässä hyviä alamäkiäkin, mutta kun on syntynyt tähän pessimistien sukuun, pääsi heti sitä ajattelemasta ja mietti, että nehän on sitten ylämäkiä taas paluumatkalla.

Taiteellinen toiminta

Punaisen sävyjä. Mausteita mukana: keltaista ja violettia. Näistä väreistä tykkään tosi paljon. Tämä on ginger berries.Keitettävä

Kuivumassa

Intouduin värjäämään villaakin. Blue-faced Leicesteriä. Ihanaa. Tämä on värjätty Pollock-metodilla ruskealla, oranssilla ja kylmällä keltaisella. Toivottavasti saan tästä säädyllistä lankaa aikaiseksi! Väristä tuli erilaisia assosiaatioita kuvaruudulla, ja nimenä onkin sitten bark, koska puussa on kaarna ja koirat haukkuu.


Suosittelen lämpimästi painamaan tuota Pollock-linkkiä. Erityisen hyvä havainnollistus.
Kuvista suurkiitos Pirkolle, milloinkahan opin kuljettamaan kameraa mukana tärkeissä tapahtumissa?