1.8.08

Luomupää

Käsityöni ovat tällä hetkellä joko salaisia tai sitten niistä ei ole mitään sanottavaa. No mekossa olen päässyt jo rintojen alapuolelle, mutta älkää vielä hihkuko; se neulotaan ylhäältä alaspäin. Eli tuon helman tikuttamisessa menee varmaan vielä jokunen tovi. Työt haittaa taas harrastuksia!

On ollut mahtavaa kuulla, että ekotekojutuista on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Kun aloitin nämä pienten vihreiden asioiden kirjoittelun, mietin, että minua aletaan pitää jonain ekohörhönä ja lukijani katoaisivat sen siliän tien. Näin ei käynyt, ja olen saanut vain positiivista palautetta. Voi olla, että ne jotka eivät ole tästä muutoksesta tykänneet ovat tosiaankin häipyneet sanaakaan sanomatta...

Tällä viikolla en ole tehnyt mitään uutta. Kerron sen sijaan yhdestä suuresta muutoksesta. Siitä on varmaan vuosi kun viimeksi värjäsin hiukseni. En muista tarkkaa aikaa. Ei enää kemikaalikierrettä minun päässäni, päätin. Ja olen selviytynyt siitä hengissä. Se blondi, joka sieltä ilmaantui, ei ole laskenut älykkyysosamäärääni ja olen kaikenkaikkiaan oikein tyytyväinen omaan väriin. Odotin paljon pahempaakin maantiehiirulaista.

Entistä hiusväriä kasvattelen pois pikkuhiljaa, onhan tuota vielä yli puolet. Yritin valita viimeiseksi värikseni blondin, mutta näytän olevan itse vielä vaaleampi!

Nää kuvat on sit tosi ihq, all the myspace angles. Ja jos joku tunnistaa tai on tunnistavinaan tuosta firman paidan niin voi olla hiljaa vaan tai hymistä siellä itsekseen kun tietää missä mä oon töissä.

Olisi mahtavaa, jos ei enää koskaan värjäisi hiuksia, vaan voisi olla mummona harmaa. Ei mummoilla hiukset saa olla minkään muun väriset.

Ja jos tähän haluaisikin joitakin sävyjä, se on mahdollista ilman hirmuista kemikaaliseosta. Sitruunalla voi vaalentaa. Teellä tai kahvilla värjätä tummemmaksi. Punaista hennasta. (en tiedä muita kikkoja, saa kertoa!)

On olemassa myös luomuja hiusvärejä, näitä löytyy ainakin Farouk Systemsiltä, Herbatintiltä ja Santelta. Farouk Systems lienee vain kampaamoissa käytetty, mutta kahta jälkimmäistä saa esimerkiksi Ekolosta. Ne ovat kasviperäisiä ja niissä on käytetty väriaineena esimerkiksi pähkinän kuoria, hennaa ja kahvia. Herbatint-väreissä ammoniakki on korvattu raparperilla. Huono puoli siinä on, että se sisältää pienen määrän vetyperoksidia. Jos ei halua värjätä hiuksiaan kotona, ekokampaamoissa värit tehdään itse suoraan kasveista.

4 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Musta on ainakin tosi positiivista, että joku kirjoittaa ekoilusta. Jatka vaan! Ehkäpä innostun vielä itsekin kirjoittamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mummoista tuli mieleen. Harvinaisen moni joka pistää noitä kemikaaleja päähänsä, siis mummona, niin niiden hiuksista tulee violetit. Ihan oikeesti. Mä en ymmärrä mutta aina ne vivahtaa siihen sävyyn.
No eipä silti, punaiseksi täälläkin värjätään hiukset, oikea väri on perusruskea...

Rva Silmusolmu kirjoitti...

Minäkin tarkkaan tavaan sun ekotekojasi, jatka ihmeessä!
Hiustenvärjäys on yksi niistä epäekotekosistani, jonka kohdalla myönnän toimivani ympäristön odotusten mukaisesti. Jos ammatti olisi yhtään vähemmän trendipelleilyä, saisi letti kasvaa omasta puolestani ihan minkä värisenä sattuisi päästä ulos putkahtamaan.
Nyt raskauden ja imetyksen aikana olen värjännyt harvemmin ja harmaat on saaneet tummassa tukassani väliin oikein rehottaa. On kieltämättä aika epäsiisti olo palavereissa kollegojen "kampaajalla väh. 6 vko:n välein" -kuontaloiden keskellä. Olen niin pihikin että värjään aina itse, ja oikein hävettää tunnustaa että ystäväpiiristä löytyy ekokampaajankin...

Romulus kirjoitti...

Mä tajusin tässä taannoin myös hiusvärjäyksen epäekologisuuden. Voe venäjä, tykkään olla mustahiuksinen.. mutta kuukausittainen värjäys on kyllä ihan turhaa kemikaalia veteen (kai se vedenpuhdistamo sen poistaa, mutta lisärasitusta jokatapauksessa ja johonkin se poistomömmökin päätyy).
Mä vielä pesen hiuksia urheilun takia päivittäin joten se väri kuluu jokatapauksessa äkkiä pois.
Kärvistelen siis luomuvärisenä nyt.. kaipa tähänkin tottuu :).