Raivona raitoja

Elämä on taas kiitänyt hurjaa vauhtia eteenpäin, melkein ehtii välillä istahtaakin, joskaan ei koskaan koneen ääreen...

Sain vihdoinkin kuvattua pipon ja lapaset jotka sain valmiiksi jo loppukesästä. Hyvin on ollut käyttöä töissä pihalla seisoskellessa. Olisi tulossa loppulangoista pieni kaulahuivikin. Näissä vermeissä varmasti näkyy keväthangilla, ei pääse päiväkodin täti katoamaan!

Ja olympianeuleeksi kaavailtu villahaalari, joka ei ehtinyt olympialaisiin, ehti kuin ehtikin kuitenkin ennen pakkasia valmiiksi. Sain jopa vetoketjunkin ommeltua paikoilleen. Tämähän siis käväisi valmiina jo viime talvena, mutta totesin suunnittelussa ongelmia (eli lahkeet ja hihat tulivat liian kapeat, ei mahtunut riittävästi pukinetta alle) ja ajattelin pistää kokonaan uusiksi. Nyt siihen tuli muutenkin lisää kokoa, toivottavasti mahtuu koko talven ja osan kevättäkin...

 Ja jämälangoista lapaset. Onneksi mummo alkoi tekemään näitä lisää niin ei tarvitse enempää ahkeroida :)

Sit lapsi tarviis vielä sukkia ja kaulurinkin. Ei kai sitä muuta äiti voi kuin tehdä. Vaikka kaikkihan sen tietää ettei suutarin lapsella ole kenkiä. (Mut sitten ei varmaan ollut myöskään niin, että itse suutarilla oli miljoonia kenkiä...)

Kaluston kohennus

Pientä pintaremonttia

Löysin kotikotoa vanhan kiikkustuolini. Se oli lapsena niin ihana! Vuodet leikkimökissä olivat saattaneet sen aika surulliseen kuntoon.

Pari iltaa siinä meni, ja johan näytti paremmalta. Nyt kelpaa Ipanan kiikutella.

Idea+2xlomaviikko+jämälangat=neuletakki+kipeät hartiat

Siinä kaava tähän takkiin.

Luulin keksineeni ihan itse mullistavan idean tehdä etukappaleisiin lisäyksiä ja kääntää ne taskuiksi, ja sitten huomasin, että on olemassa Goodale. Kopioin siis alitajuisesti jonkun toisen ideaa.

No, lopputulos on mielestäni kuitenkin kiva ja toimiva, ja se on tärkeintä. Eihän tämä nyt kuitenkaan mihinkään massatuotantoon ole menossa. Hyvin se päälleni sopii vaikka itsetuntoni ja kokemukseni itsestäni luovana nerona kokikin kolauksen ;)

Langat ovat jämiä erinäisistä asioista. Kuten esimerkiksi vihreä tästä, joka valmistui ihan hetki ennen kuin aloitin takkia. Nuo näppylät yläosassa on helmiä.

Sininen on ostettu Ipanan takkia varten, tulipa sitten varattua vähän reilummanpuoleisesti lankaa...
Ipanan takki on ihan perus pappatakki. Käytetty tuona kuvauspäivänä ja kaverin häissä. Nyt on jo avuttoman pieni!

Ja violetin hankin harmaan pariksi kun kuvittelin tekeväni käsipyyhkeitä. Joo, merseroidusta puuvillasta. Arvaatte varmaan miksi jäi toteuttamatta... Se, mitä harmaasta lopulta tein, on tämä. Jota on tullut käytettyä ehkä kaksi kertaa. Tämäkin jäi pieneksi jo aikaa sitten.

Nyt on työn alla erittäin kesäinen setti: pipo ja lapaset. Näihin Suomen kesiin.

 (Kukkakuvat mökiltä juhannuksena otettuja)

Neuloosi, neuloo se

Kakara on kasvanut ja äidillä on taas neulomiseen aikaa, bussimatkalla töihin ja perinteiseen tapaan hiekkalaatikon reunalla istuskellen.

Bussimatkoilla onkin tehokkaasti saatu sitä isoa säkillistä keskeneräisiä tehtyä ja enemmänkin. Lankaa en ole ostanut puoleen vuoteen juuri yhtään (kerien laskemiseen riittää sormet ja varpaat, kyllä se on aika vähän!), joten voisi luulla, että varastokin on vajunut, mutta totuus näyttää toisenlaiselta...

Työn alla on sitten vielä Ipanan villapuku ensi talveksi, itselle neuletakki puuvillasta, isälle huoparukkaset (edelleen, vaikka piti jo toissajouluksi olla) ja neulepaita, joka ei tunnu yhtään kiinnostavan, ei vaikka sen kuinka monta kertaa sieltä kaapista nostaisi esiin.

Loma on ohi, mutta kesä jatkuu!

Kesällä saa tehdä mitä tyynyliinoja lystää

Kävin kangaskaupassa. Kuljettelin hetken käsissäni sinikuvioista kangasta, josta aioin lattiatyynyyn uutta päällistä. Sitten näin palalaarissa tämän. En vieläkään osaa päättää, onko se hauska vai ihan kamala, mutta ainakin se herättää tunteita...

Sitä oli sen verran, että sain myös sohvatyynyihin uudet päälliset. Edelliset päälliset näkyvät ainakin edellisessä kassipostauksessa siinä taustalla. Ne ruskeat, joissa on pandoja.

Liivimekko on edelleen vaiheessa. Saas nähdä tuleeko siitä mitään.

Oli kesäkesäkesä

Omaa puutarhaa meillä ei vieläkään ole, mutta päätimme tehdä parvekkeellemme jotakin, joka olisi mahdollisimman lähellä sitä. Minimoimme kalusteet ja maksimoimme kasvit!

Sateisen päivän käytin istuttamiseen. Aurinkoisella ilmalla olisikin ollut liian kuuma, on se sellainen kasvihuone.

Yksi parvekelaatikollinen yrttejä.

Toisessa meloneja ja herneitä, vielä mahtuisi jotakin, kunhan vaan keksii, mitä...

Kukat ovat ruukuissaan, tämän enempää ei-syötäviä tänne ei tule.

Tomaatintaimet odottavat istuttamista, ajattelin ostaa kasvusäkin, heittää sen tuohon laatikon pohjalle ja tyrkätä taimet siihen.

Amppelipaikat ovat vielä tyhjillään, koska amppelimansikoita ei kaupoissa vielä ollut.
Nyt sitä vaan istuu ja imee itseensä tätä vehreyttä. Jospa sitä tällä taas jaksaisi siihen asti, että löytyy se oma pieni pihatilkku.