Yksinkertaisesti koukuttaa

Neuletakin neulominen osoittautui niin tylsäksi (sileää, sileää ja sileää... olen hihoissa menossa) että välityönä ajattelin pistää jämäpuuvillat parempiin hommiin.

Ja koska välityö on ehdottomasti mahdollisimman aivotonta (ihan niinkuin tuo sileän neulominen ei olisi...) : tadaa, pesulappuja/tiskirättejä/pölyrättejä. Tätä en olekaan vielä koskaan aiemmin tehnyt.

Eikä tässä olisi jaksanutkaan isoa villatekelettä sylissään pyörittää. Ei ole huvittanut myöskään hahtuvat, ne kun muuttuvat hikisissä sormissa niin pian kovaksi kokkarelangaksi. Kehrätessä hikinen villa vaan tarttuu joka paikkaan kiinni, ei huvita sekään. Tämä tuntui oikein passelilta hellehuvilta.

Vaan voi voi, helle taitaa olla ohi. No ei oikeasti edes haittaa, vaikka tänään ihan jopa vähän palelsi aamulla. Vaikka oli pitkähihainen päällä! Ja farkut, ties kuinka pitkästä aikaa.

(kissatkin olivat aika letkeinä helteen aikana... eilen ja tänään ne ovat muuttuneet takaisin kiinteään olomuotoon. Ja palanneet viereen nukkumaan <3)

Koittaa se kesä kalpeillekin

Neulepläähin pahimmin vaivatessa kävin noutamassa lankakaupasta innostavaa neulottavaa, jos sillä olisi vaikka saanut draivin päälle. Kainaloon tarttui pari vyyhtiä BC Garnin Soft Silkiä, kun tuntu näppiin ja väri olivat niin herkulliset. Ajatuksena niistä oli pitkä, tunikamainen, lyhythihainen kesäneule.

Niinkuin näkyy, lopputulos ei vastaa ensimmäistä ajatusta. Sarah Dallasin Vintage Knits -kirjasta iski täysillä pieni, ruutukuvioinen t-paita. Otin siitä sitten tuon ruutukuvion, diamond stitch taisi hän olla nimeltään. Minusta se sopii erityisen hyvin tuohon langan epätasaisuuteen.


Halusin pienet puhvihihat ja pientä väljyyttä malliin. Toteutin paidan Tuulian The tailored sweater -metodilla, eikä tarvinnut ommella saumoja. Uskoin vain vähän turhankin paljon ohjeeseen, enkä sovitellut matkan varrella, joten kainalot jäivät himppasen pussittamaan, niinkuin näkyy alla olevasta kuvasta. Minua tuo ei haittaa, en aio alkaa sitä jälkeenpäin korjailemaan.

Tuossa aurinkoisessa kuvassa väri on lähimpänä totuutta.

Tänä kesän aurinkoisimpana ja tällä erää lämpimimpänä päivänä aloin sitten neulomaan villatakkia. No, ei nämä helteet ikuisesti kestä, vielä sitä tarvitaan lämmikettäkin.
(Ja ostin pari muorinkukkaa lisää. Istutin ne tuohon samaan ruukkuun vierekkäin.)

Bongasin lehdestä mallin, joka näytti minusta kerrankin täydelliseltä sellaisenaan (Tissue Cardigan, Interweave Knits spring 2010). En aikonut muuttaa mitään. Vaan kuinkas kävikään... Kaksi senttiä neulottuani olin jo ehtinyt muuttamaan neulontatavan, paksuuden ja alareunan mallikuvion.

Ohjeessa takki oli neulottu kaksinkertaisesta langasta. Halusin kuitenkin nimenomaan ohuen neuleen. Laskin siis silmukkamäärät uusiksi langalle (Raijan Aitan Wolli, villa-pellavalanka), joka olisi vastannut ihan hyvin ohjeessa olevaa, jos olisin neulonut tätä kaksinkerroin, tai jos ohje olisi ollut yksinkertaiselle langalle kirjoitettu. Ohjeessa oli myöskin neulottu etu- ja takakappaleet erikseen ennen kaarrokkeen yhdistämistä. Turhaa, ajattelin heti. Neulon nyt niitä niin pitkälle samassa kuin pystyy. Ohjetta pikaisesti lukaistuani päättelin, että kainaloiden alle. Sitten tulis pieni pätkä erikseen ennen kaarroketta. Alahelmaan olisi kuulunut yksi rivi reikiä. Tein kuitenkin samanlaisen tuplarivin, kuin yläreunaankin tulee. Symmetria rules.

Tänään sain viimein talviturkinkin heitettyä. Vesi olikin jo miltei kädenlämpöistä...

Kasvihuoneunelmia

Parvekkeen hyötypuutarha todella kukoistaa. Koko kevään kukkinut paprikapuu päätti alkaa tekemään yhtäkkiä myös vihanneksia kukkien pudottamisen sijaan. Tällä kertaa ne saattavat jopa ehtiä kypsyä ennen syksyä!


Herneissä näkyy lituskoita. Pullistukaa pian!


Viimevuotinen salaatti nousi myös, ja lehtipersiljaakin näkyy. Parvekeruukkuihin ei taida kannattaa vaihtaa multaa ihan joka vuosi... Näyttäisi tästä olevan jotakin hyötyäkin, että parveke muistuttaa tropiikkia lämpö- ja kosteusolosuhteiltaan. Meillä on kasvihuone!


Sen sijaan ne varsinaiset parvekekukat eivät kukoista. Nämäkin vasta alkavat toipua alkukevään laiminlyönneistä ja ovat kehittäneet muutamia uusia kukkavanoja.


Jokavuotinen Vintti Vintake -tapahtuma (suomeksi Siivous) meidän vintillä ja varastossa tuotti esiin tänä vuonna vain ison kuorman kaatopaikkatavaraa ja vain muutaman aarteen. Heppakirjoja, leluja ja rakkaita muistoja, enimmäkseen. Sekä kaikkein vanhimman UFOni.


Tämä on aloitettu minun muistini mukaan vuonna 1995 tai 6. Jäljellä oli yksi kerä lankaa, joka ei olisi hihoihin enää kyllä riittänyt. Sen takia se on varmaan jäänytkin hautumaan. Kyseistä lankaa ei enää valmisteta, joten purkuun meni. Sainpahan ihan kelvollista lankaa taas uudelleen varastoon marinoitumaan!
Huomasin myös, että näiden vuosien aikana on käsiala hieman parantunut. Enää ei tule noin rajua löysyyseroa nurjan ja oikean kerroksen välille.

Irtokarkkia

Sitä meni iso pussillinen, jotta sain tämän tekeleen kaikki langanpäät pääteltyä. Ja saumojen ompeluun monta soijasuklaavanukasta ja litran verran mangosorbettia.


Mutta aika karkki siitä tekeleestäkin sitten lopulta tuli.

Jos koskaan ikinä neulon enää mitään tämänkaltaista, en todellakaan vaivaudu tekemään sitä etu- ja takakappale erikseen, vaikka ohje kuinka väittäisi, että on nerokasta neuloa tämä takakappaleen alareunasta ja lopettaa etukappaleiden alareunaan, jolloin olkapäille ei tule saumaa.

Ei ollut nerokasta, ei. Jos olisin ollut oma itseni tätä aloittaessani ja tehnyt kuvan perusteella, olisin aloittanut sen olkapäiltä taikakasi-aloituksella ja neulonut ensin kaikki kappaleet kainaloiden alle ja siitä eteenpäin kaikkia yhdessä. Ei olisi tullut saumaa olkapäille eikä mihinkään muuallekaan. Ja pääteltävien langanpäiden määrä olisi ainakin puolittunut.

Kaiken tämän vaivan ja makean syönnin jälkeen laitan sen kuitenkin tyytyväisenä ja onnellisena postiin, ja jään jännittämään, oliko se sopiva kummitytölle. Toivotaan, että se on nyt sopiva mekkona ja isona tyttönä sitä voi käyttää vaikka liivinä. Ja toivottavasti tämä ei ole liian huomiovärinen äidin silmään...

(Olen tosi onnellinen, että mulla on kummityttö. Pienten tyttöjen vaatteita on ihana väkertää. Älä kasva vielä aikoihin, pliis.)

Sitten ekstrana kissoja, niitä kun ei ole näytetty pitkään aikaan.

Ja herne, joka kukkii. Onkohan meillä kohta jo palkoja?

Kukkasia

Neuleblääh on viimeinkin selätetty. Pienillä ja vielä pienemmillä neuleilla tosin. Vaan kun sitä on ollut useamman kuukauden innostumatta mistään, tuntuu tämäkin jo saavutukselta. Jospa se auttoi, kun neulepaikka siirtyi aurinkoon...


Testasin anopilta saamaani vanhaa neulekirjaa (Esther Bondesen: Kaunis neuletyö) ja tein miniriikkisen version lapsen myssystä. Vaikka nukelle. Täytynee lahjoittaa työpaikalle, meillä kun ei ole tälle käyttäjää.


Ohje oli ok, tosin totesin heti tekeleen valmiiksi saatuani, että tämäkin vaatekappale olisi nerokkaampaa neuloa toisin päin. Tämä kun aloitetaan etureunasta ja päätellään niskaan.


Tein siis vauvan kokoisen niskasta aloitetun ja päättelin sen etureunaan. Samalla kehittelin taakse tuollaisen kukan. Kiva tuli, vois tehdä muutaman vielä eri langoista ja jos jaksaa, pykäistä ohjeenkin. Tästä mallista puuttuu vielä solmimisnauhat, ajattelin silkkinauhaa.


Sitten kävin sukkien kimppuun. Siinä ne oli maanneet sohvalla jo jonkin aikaa, toisesta vain varsi puuttui. Viimeisen viikon siirtelin niitä eestaas, kun en jaksanut neuloa sitä viimeistä mallikertaa. Puuska onneksi viimein iski, ja sain pääteltyä. Kuvausta ne saivatkin sitten odottaa sen seuraavan viikon. Ikinä ei ole yhden sukkaparin tekeminen ja raportointi vaatinut näin suurta ponnistelua.

Mallina käytin Snowflake lace socksia (linkissä pdf), tosin vain mallikuviota ja muuten kiskaisin ne taas kerran kärjestä alkaen. Tosin kuurankukkasia lainatakseni "turhaan, aivan turhaan". (olipa osuvaa.) Pitsimalli ei kirjavahkosta langasta erotu juurikaan. Alunperin ostin langan testatakseni yhtä palmikkosukkamallia, mutta eivät nekään siitä erottuneet. Olis pitänyt neuloa jotkut ihan tavikset tai ostaa kerralla ihan solidia, kun ei tunnu minua nämä semi-sellaiset miellyttävän.


Loppulangasta tekaisin vielä äidille kämmekkäät, ilmeisesti ihan tarpeeseen. Viimeksi käydessäni havaitsin, että aiemmat Endpaper mittsit alkaa olla jo hyvin palvelleet... (ei muuten mikään ihme, jos niitä on käytetty marraskuusta 2007 asti...) Koska lanka on Cherry Tree Hilliä (ravlink), tuli pakonomainen mieliteko vääntää näihin kirsikkapuut. No siinä ne nyt on. Ehkä nää vähän erottuu...
Vartta voi pitää suorana tai taittaa lyhyemmäksi. Tänne pitäisi mahtua rannetuet alle, ainakin ne omaan käteen on vähän väljät. Toivottavasti kelpaa ja tulee yhtä aktiiviseen käyttöön kuin entiset.

Ja takaisin neulomaan!

Ristejä, ruutuja ja auringonpaistetta

Retriittireissulla tarttui Raijan Aitasta (köh muutaman köh Wolli-vyyhdin lisäksi) mukaan pellavavohvelikangasta. Siitä surautin pikaisesti lainassa olevalla saumurilla koko perheelle pyyhkeet. Kangas riitti mainiosti kahteen kylpy- ja kahteen käsipyyhkeeseen.

Käsipyyhkeet merkkasin tarkoituksen mukaan kädenjäljellä.

Kylpypyyhkeisiin saatiin neiti Milliinin ja Mr. T:n nimikirjaimet.

Koska minulla on edelleen ala-asteelta peräisin oleva kammo vohvelikankaan koristeluun (ns. jumppapussifobia), päädyin ristipistoihin. Niissä on sentään jotakin sellaista oikeaa kirjontaa.

No eihän tässä koko perhe ollut. Kissoille en tehnyt pyyhkeitä. Niillä kun on sekä suihku että pyyhe omasta takaa. Itselläni jäisi henkilökohtainen hygienia kyllä aika minimiin jos pitäisi nuolemalla puhdistaa...

Hyvin, hyvin kauan aikaa sitten (internet-ajassa mitattuna) sain Marjutilta blogitunnustuksen tai palkinnon tai jotakin. Noloa että unohdin sen täysin, kun sitä ensin itse ruinasin. No, nyt kiitän ja kumarran (Unto ja Kisu kiittää myös saamastaan huomiosta) ja jakelen tätä eteenpäin.


Jos otat palkinnon vastaan, toimi näin:
1. Lisää logo blogiisi tai blogisi merkintään.
2. Anna palkinto 12 bloggaajalle.
3. Linkitä ehdokkaisiisi blogistasi.
4. Jätä heille kommentti antamastasi palkinnosta.
5. Linkitä myös henkilöön, jolta sait palkinnon.

Taidan vetää kotiinpäin. Tosin mulla ei flunssainen aivokapasiteetti riitä kahteentoista, pistän puoliksi:

1. Fila et canes taxonici
EtäKipakka Emmi ansaitsee tämän. Wictor ja Decu vei mun sydämen heti kun ensi kerran tavattiin.
2. Soft side of life - elämän pehmeä puoli
Kipakoita tämäkin. Mette on vaan niin hyvä tyyppi. Ja sillä on kans söpö eläin! Nuka!
3.Uhoava Gnu
Hitsin hienoja käsitöitä. Tällä yritän nyt saada myös lisää päivityksiä kyseiseen osoitteeseen...
4.Vihreä Sanko
Tiinan blogi on ihan huippu. Koska ei koskaan tiedä mitä siellä voi olla. Takuu on siitä, että kuvat on hienoja! Osa myös eläimistä!
5.Kramox puikoissa
Kramox on kiva. Kramoxin blogi on kiva. Ja siellä on kissoja. Ja sukkia!
6. Bits of yarn -langanpätkiä.
Villasukalle tietysti. Kun sekin on niin kiva. Ja sielläkin on kissoja. Ja hienoja neuleita!

Mikkelissä oli mukavaa

Kipakoiden vuotuinen neuleretriitti otti ja laukkasi tällä kertaa Mikkeliin. Enemmän informatiivista asiaa löytyy Kipakoiden omasta blogista ja Pirkolta.

Minulta sen sijaan on bloggausinto kateissa, ja keskityn vain kivoimpiin kuviin.

Ensiksi käytiin Pirtin kehräämöllä.
Illalla majoituttiin mökille.
Lauantaina kävimme Kenkäverossa, Raijan aitassa ja osa meistä myös Astuvansalmella kalliomaalauksia ihmettelemässä.
Lauantai-iltana sain myös kehrättyä pienen nöttösen villaa langankaltaiseksi tuotteeksi. Tuli rukkikuume. Ehkä jos muutaman kymmenen rullallista tekisi, niin se alkaisi varmasti jo sujua...

Sunnuntaina paluumatkalla oli minun retriittini kohokohta. Villa Laurila ja ihania eläimiä! Eläimiä!

Oli taas kerran ihan elämän parasta aikaa. Kiitos kaikille kivoille Kipakoille neulojille! Ootte parhaita, teidän kanssa aina onnistuu!