Pukin paljastukset

Nyt kun hyvin syöty ja huonosti nukuttu joulu on hoidettu, voin paljastaa lahjatekeleet. Aika hyvin kävi, jäi vain yksi lahja kesken, ja saajalle (isäni)  sopi, että hän saa sen sitten kunhan valmistuu. Syistä, jotka esittäytyivät viime postauksessa, on neulominen aika pätkittäistä jos siihen ollenkaan ehtii, Ipanan uniajan kun mieluummin käyttää joko syömiseen tai päiväuniin. Eli tähdätään sitten vaikka ensi jouluun, siihen asti saa riittää ukkiutuminen lahjaksi... :)

Serkulle tein kämmekkäät ja kaulurin. Käytin sinistä tuntematonta purkulankaa ja ohutta Pirkka-lankaa yhdessä. Se sai aikaan kivan, vaihtelevan pinnan.

Täti sai pipon, koska se ei Miehelle mahtunutkaan. Malli on Jaredin Habitat ja lanka O-wool balance. Siinä on puolet villaa ja puolet puuvillaa, tosi kivan tuntuista.

Äidille tein parit mökkitöppöset, kun katselin vähän sen entisiä syksyllä... toivottavasti lämmittää varpaita tarpeeksi, jos tulee ne hirmuiset paukkupakkaset takaisin. Vaaleanpunaisissa on myöskin yhdestettynä tuntematon purkulanka ja Pirkkalanka, harmaat on Pirtin kehräämön hahtuvalankaa ja huovutettu, kirjailut omasta päästä ja jämälangoilla. (Anteeksi kun paljastin ennen kuin paketti on sinulla asti)

Kummityttöä lahjoin villahousuilla. Hienosteluvillahousuilla. Novitan Ainoa ja tehty Villapöpiä mukaellen. Sääriosa pidennettyä helmineuletta, pyllyn päälle neuloin vielä hameen. Yritin saada aikaan yksivuotiaan kokoa, en tiedä kuinka onnistuin.

Toisen puolen täti sai vähän glitteriä ja kimallusta. Valvillan Kultaa ja hopeaa. Malli aivosopukoista.

Kaikki langat onnistuin löytämään varastoistani. Sain siis sinne aikaan vähän tyhjää. Enemmänkin saisi neuloa, ennen kuin voisi varsinaisesti sanoa päässeensä liiasta langasta eroon... Valitan satunnaisia kirjoitusvirheitä ja muita ihmeellisiä veivauksia tekstissä. Sylissä tuhisee pikkutonttu, toisella kädellä kirjoittaessa ei saa täydellistä aikaan. Toisella käsivarrella se täydellinen taas on. <3

I was made for loving you baby

Voin takuuvarmasti luvata, että postaamistahti tulee tästä entisestäänkin harvenemaan.

7.12. syntyi käsille ihan uudenlaista tekemistä.

Villahousublues

Ravelryn ihanan höpinäryhmän Kaheleiden kannustamana sain aikaiseksi tarttua koko viime talven mielessä hautuneeseen haaveeseen neuloa itselleni villahousut lämmikkeeksi. Ja jos tämä talvi on yhtä kylmä tai vielä kylmempi, niille tulisi varmasti käyttöä.
Langaksi valitsin varastossani jo jonkin aikaa hautuneen, serkun suuresta villapaidasta puretun tuntemattoman mutta mukavan tuntuisen langan. Puikot taisi olla 4mm, aloitin ylhäältä ja neuloin lahkeet magic loopina.
Vyötäröön laitoin jotakin toista lankaa, joka oli myös purettu jostakin. Luulin aluksi, että ruskea ja luonnonvalkoinen riittäisi vain juuri ja juuri pitkiin pöksyihin, mutta sitä jäikin jopa yli.
Ajattelin sitten tehdä samaan settiin sukatkin, niin ei varpaatkaan palelisi. Ja tämän väläyksen mieleen tullessa keksin toisenkin oivalluksen: mitä jos tekisi sukkiin napinlävet ja housuihin napit? Näin ne varmasti pysyisivät paikallaan eikä varsi ruttaantuisi nilkkaan.
Napit voisivat hämätä olevansa koristeena silloin, kun sukat eivät ole niissä kiinni.
Hurraa, keksin sukkahousut. Uusinta uutta.

Nämä pöksythän eivät mene juuri tällä hetkellä päälle, ja poseeraukset onkin tehty vain toinen jalka lahkeessa (siitä rutut polvessa viimeisessä kuvassa). Melkoista rimpuilua, voisin sanoa. Tosin eihän rantapallon kanssa villahousuja käytetäkään :) Kunhan palloilukausi päättyy, pääsen käyttämään näitä molemmissa jaloissa. Ja ihan varmasti tulen käyttämään, ellei meille tänne pohjolaan nyt yllättäen tule kesäkeliä.

Peppu, polvet, varpaat

Kiitoksia nyt ensi alkuun hyvistä vinkeistä! Tuota Villapallon suosittelemaa harsoa meillä onkin varmaan kymmenen metrin pakka (tai ainakin tosi, tosi iso), siitä saa monta vaippaa ja vaipanvaihtoalustaa :)

Tänään sain kuvia niistä muista ompeluksista, joten tätä voi pitää eräänlaisena jatko-osana eiliseen postaukseen.

Muutamat pienemmät kuorivaipat (jotkut taitaa olla taskuvaippoja, en muista enkä älynnyt tarkistaa) ja pussukka vaippojen kuljettelemiseen. Imujakin olen ommellut, mutta ei niissä ole oikein esittelemistä, sellaisia froteesuikaleita vino pino. Saatiin sisä- ja kuorivaippoja iso kasa, ei ole tarvinnut ommella itse enempää (Kiitoskiitoskiitos!). Nuo ihan pienet nb-kokoiset tekaisin, kun niitä ei ollut hommattuna ja Ipana tuskin kauhean suurena syntyy. Sanovat kuitenkin, että ne kasvaa nopeasti, niin en alkanut tekemään koko sarjaa...

Nämä on vähän isompaa kokoa. Ensi kesäksi pellehaalari ihanasta sateenkaariraidallisesta vuosikertajoustofroteesta, jonka sain kummitädiltä joskus aikoinaan. Kaava on jostain 80-luvun käsityölehdestä, sen kyllä mallista huomaa. Vanhasta, mutta hyväkuntoisesta trikoopaidasta tein vankilaraitabodyn (josta puuttuu vielä nepparit haaroista mutta tässä on aikaa ennen kuin tuo on sopiva) ja koska siitä olis jäänyt hihat käyttämättä, ompelin niistä tuollaiset kalsarit. En tiedä päätyykö koskaan käyttöön, mahtuuko tuonne minkäänlaista vaippaa. Kestovaippaa ei varmastikaan... No, nukelle ainakin menee jos ei sitten muuten käy.


Villapöpistä jäljelle jääneistä hahtuvista ja jostain huopumattomasta villalangasta askartelin vielä pienet töppöset ja tumput. Mallin repäisin päästä ja huovutin reippaasti koneessa. Tuli tosi söpöiset.

Nukkujaimisto

Blogin päivittäminen on viime aikoina tuntunut haasteelta. Aikaa ja viitseliäisyyttä kyllä riittäisi, (h-hetkeä odotellessa joutuu oikein keksimään tekemistä itselleen) mutta joku tässä tökkii. Ravelry on hoitanut viime aikoina sen "kato, tein tämmösen" -tyyppisen raportoinnin ja tallettamisen niin tehokkaasti, että blogiin on kaivannut jotakin muuta sisältöä. En ole kuitenkaan vielä keksinyt, mitä se voisi olla. Ja tiedän, että eniten näitä tämäntyyppisiä postauksia kaivataan, ne ainakin jotka eivät Räveltämöön ole (vielä) kirjautuneet.

Yritin kuvata vauvalle ompelemiani vaatteita ja vaippoja. Siitä ei kuitenkaan tullut oikein mitään. Valo-olosuhteet olivat aika haasteelliset, ja tuntuu että valoisa aika livahtaa ohi ennen kuin ehtii mitään tehdäkään. Sentään joistakin kuvista saa jotakin selvää, joten raportoin niistä sitten. Osa onkin kyllä otettu jo aikaa sitten, kuten esimerkiksi tämä seuraava, jossa lumesta ei vielä ole tietoakaan...

Vauvan hoitoalustaan rakensin pehmusteen entisen sängyn petauspatjasta ja pöytäliinasta yli jääneestä suikaleesta (siinä on jonkinnäköinen muovipinnoite, kerniksi en sanoisi). En tiedä, miten tuo toimii käytännössä, toivottavasti pian päästään kokeilemaan.


Vanha pyyhe ja lakana yhdistyivät tälläiseksi köllöttely/vaipanvaihtoalustaksi. Saattaa olla kätevä jos vaippoja vaihtaa jossakin muualla tai jos tuo muovitettu tuntuu ikävältä paljaan pyllyn alla. Tuo pyyhe on ainakin ihanan pehmeää jotakin, sellaista karvaista :)

Ottobre tuli ostettua ihan vaan kun näin söpön kuuttipussin. Ja pakkohan sellainen oli saada väkertää. Oikein mitään kankaita ei paikallisesta kangaskaupasta saanut, joita ompeluohjeessa suositeltiin, joten minun versiossani vuori on ohutta mikrofleecea, ulkopuoli suurimmaksi osaksi polarfleecea, massussa pala vanhaa teddyä. Kädet saa piiloon noiden taitteiden alle, jotka tein paksusta villakankaasta. Samaa kangasta löytyy vetoketjujen takaa tuulilistoista. Luulisi, että tuossa tarkenee nukkua :)

Kissulaiset tarkenevat nukkua vierekkäin. Ja erikseen. Kisun lempipaikka on nykyään viltin päällä patterin vieressä, ja tyyli vähintäänkin erikoinen. Siinä se kääntelee kylkeä ja lämmittää välillä mahaa, välillä pyllyä.
Unton tekniikka vilun torjumiseksi on hieman taloudellisempi. Se nukkuu mieluiten viltin alla. Ja onneksi näppäränä poikana osaa sen itse päälleen asettaa.

Ensi kerralla ehkä sitten sitä toisenlaista sisältöä, tai sitten ei. Ois mulla sellaista katomitätein-esiteltävääkin, sekä puikoilta että ompelukoneen alta.

Modernia muovia ja romanttista countrya

Kiitos mielettömästi kaikista ihanista kommenteista edelliseen merkintään ja tykkäyksistä Ravelryssä, olen ihan hämmentynyt. Itse teette hienoja pitsineuleita ja tyylikkäitä kirjoneuleita ja monimutkaisia palmikoita! Ei ainaoikeintakki oo niiden rinnalla mitään!

Ja tällä kertaa vähän lisää tarinaa remontista.

Eteiseen ostettiin kenkälokerot. Nyt ei pyöri kengät ympäri eteistä, se ennen siinä seisonut yksi hylly ei paljon siihen kaaokseen tainnut auttaa. Mun mielestä nää on just passelit ja hienot, vaikka onkin muovia. Ja modernia muovidesignia on niiden yläpuolelle laitetut eläimen peräpäätkin. Ja koska nyt lähdettiin muovilinjalle eteisessä, niin siirrettiin siihen aiemmin makuuhuoneessa killunut lumipallolamppu. Nyt kaappi ei sovi tyyliin, mut ei me välitetä siitä. Ei oo meidän kaappi (vaan vuokraemännän).


Makuuhuone on sitten profiloitunut romanttisen countryhenkiseksi (hah, yritänpähän vaan kuulostaa oikealta sisustajalta). Täällä otettiin myös jo minun alusta asti vihaamani vaaleanpunainen viirutapetti pois, ja maalattiin seinät samoilla sävyillä. Täällä muut seinät ovat sitä melkeinvalkoista, ikkunaseinä vaaleanharmaa. Siitä erottuu nyt kivasti nuo valkoiset ikkunanpuitteet ja muut kalusteet (ikkunathan siis tulivat about vuosi sitten).

Kirjahylly on ennallaan, mutta sattuneesta syystä lankakaappi muutti muotoaan vauvanvaatekaapiksi (joo, se on eri lipasto, vaihtokaupalla hankittu) ja ikkunaseinustalle tuli yksi ihan uusi kaluste (meille uusi, käytettynä hankittiin). Ennen Ipanaa me pidetään siinä tuota äitiyspakkausta niin kissat saa pällistellä sen päältä ulos. Eivätkä muka mahdu sitten tuohon sänkyyn nukkumaan... Että näin meillä. Eihän ne olis saanu sinne mennä mutta on ne jonkun kerran päässeet...

Joskus joululahjapaketista saadut mummon kutomat matot sopivat värimaailmaltaan tänne ja niille oli selkeästi paikat juuri tuossa aikuisten (olipa kivaa sanoa noin) sängyn molemmin puolin. Joo, pinnasängyn alla on sitteri jemmassa. Joo, suojus on kiinni mitenkuten (ompelin siihen uuden päällisen, samalla katkaisin kaksi neulaa ja ompelin kerran sormeen, että jos on valittamista niin en kuuntele.). Jonkun esteettiseen silmään käy se, että kuosit ja värit on kaikkea maan ja taivaan väliltä. Minun ei. Mieskään ei oo valittanut. Eli hyvä tuli.


Ja mikä parasta, meillä on oikea sänky. Odotan paljon nautittavampaa elämää kun saa nukkua kunnolla. Kissatkin arvostaa hankintaa, niinkuin kuvasta näkyy. Ja koska tänne ei enää mahdu yöpöytiä, saatiin (sukulaisilta käyttämättömänä olleet) nipistettävät lukuvalot, ilman kirjaa kun ei osaa enää nukahtaa. Nyt enää puuttuu sellainen sängynpääty, johon ne saa nipistettyä kiinni... (ei aiota niitä oikeasti pitää tuossa pinnasängyn laidassa!)
Lumipallon tilalle laitettiin kristallikruunu, niinkuin jo kerroinkin. Huomenna kokeillaan, käykö tilkkupeitto tähän sänkyyn. Jos karvaherrat malttavat sen verran sängyltä poistua.

Nyt vaan odottamaan iltaa, ja sitä, että pääsee noiden väliin nukkumaan.

Lämmin, hellä, pehmoinen

Hah. Oli ihan pakko otsikoida juuri noin.

Kisun hartaasti keskeneräisenä rakastama jämälankavillatakki (siinä on aika paljon semmosia lenkuroita ja muita tapertelunjälkiä, jotka ei välttämättä kyllä onneksi näistä kuvista näy) tuli vihdoinkin eilen valmiiksi. Epäilen, että sain yliannostuksen ainaoikeaa, täytyy neuloa jotakin ihan muuta seuraavaksi.
Ihan parasta on, että nyt ne jämäkerät on pois pyörimästä, eikä mua varmasti palele. Ja sain noita ihanoita yksittäisiä nappeja hyvin käyttöön, tähän meni vaatimattomat 19 kappaletta.


Tää on lämmin. Ja turvallisen oloinen. Ei ehkä kaikkein trendikkäin, kaunein tai kallein. Mutta tuntuu mukavalta ja heti alusta asti on kotoisa olo.

Eli mummolatakki on ihan sopiva nimi.
Toiminee paremmin ilman mahaa, vaikka voi se olla vähän nakinkuori sittenkin. Mut koska tää on kotitakki, ei se haittaa. Samanlaista kaulusta vois harkita tekevänsä johonkin muuhunkin. Tän kummempia kuvia en siitä päällä tarjoa, kun ei se nyt vaan yhtään istu. Pituus on polveen.

Olis pitänyt varmaan tehdä Kisulle oma tupakkitakki... Se vasta hieno oliskin ollut.