Kasvihuoneunelmia

Parvekkeen hyötypuutarha todella kukoistaa. Koko kevään kukkinut paprikapuu päätti alkaa tekemään yhtäkkiä myös vihanneksia kukkien pudottamisen sijaan. Tällä kertaa ne saattavat jopa ehtiä kypsyä ennen syksyä!


Herneissä näkyy lituskoita. Pullistukaa pian!


Viimevuotinen salaatti nousi myös, ja lehtipersiljaakin näkyy. Parvekeruukkuihin ei taida kannattaa vaihtaa multaa ihan joka vuosi... Näyttäisi tästä olevan jotakin hyötyäkin, että parveke muistuttaa tropiikkia lämpö- ja kosteusolosuhteiltaan. Meillä on kasvihuone!


Sen sijaan ne varsinaiset parvekekukat eivät kukoista. Nämäkin vasta alkavat toipua alkukevään laiminlyönneistä ja ovat kehittäneet muutamia uusia kukkavanoja.


Jokavuotinen Vintti Vintake -tapahtuma (suomeksi Siivous) meidän vintillä ja varastossa tuotti esiin tänä vuonna vain ison kuorman kaatopaikkatavaraa ja vain muutaman aarteen. Heppakirjoja, leluja ja rakkaita muistoja, enimmäkseen. Sekä kaikkein vanhimman UFOni.


Tämä on aloitettu minun muistini mukaan vuonna 1995 tai 6. Jäljellä oli yksi kerä lankaa, joka ei olisi hihoihin enää kyllä riittänyt. Sen takia se on varmaan jäänytkin hautumaan. Kyseistä lankaa ei enää valmisteta, joten purkuun meni. Sainpahan ihan kelvollista lankaa taas uudelleen varastoon marinoitumaan!
Huomasin myös, että näiden vuosien aikana on käsiala hieman parantunut. Enää ei tule noin rajua löysyyseroa nurjan ja oikean kerroksen välille.

Irtokarkkia

Sitä meni iso pussillinen, jotta sain tämän tekeleen kaikki langanpäät pääteltyä. Ja saumojen ompeluun monta soijasuklaavanukasta ja litran verran mangosorbettia.


Mutta aika karkki siitä tekeleestäkin sitten lopulta tuli.

Jos koskaan ikinä neulon enää mitään tämänkaltaista, en todellakaan vaivaudu tekemään sitä etu- ja takakappale erikseen, vaikka ohje kuinka väittäisi, että on nerokasta neuloa tämä takakappaleen alareunasta ja lopettaa etukappaleiden alareunaan, jolloin olkapäille ei tule saumaa.

Ei ollut nerokasta, ei. Jos olisin ollut oma itseni tätä aloittaessani ja tehnyt kuvan perusteella, olisin aloittanut sen olkapäiltä taikakasi-aloituksella ja neulonut ensin kaikki kappaleet kainaloiden alle ja siitä eteenpäin kaikkia yhdessä. Ei olisi tullut saumaa olkapäille eikä mihinkään muuallekaan. Ja pääteltävien langanpäiden määrä olisi ainakin puolittunut.

Kaiken tämän vaivan ja makean syönnin jälkeen laitan sen kuitenkin tyytyväisenä ja onnellisena postiin, ja jään jännittämään, oliko se sopiva kummitytölle. Toivotaan, että se on nyt sopiva mekkona ja isona tyttönä sitä voi käyttää vaikka liivinä. Ja toivottavasti tämä ei ole liian huomiovärinen äidin silmään...

(Olen tosi onnellinen, että mulla on kummityttö. Pienten tyttöjen vaatteita on ihana väkertää. Älä kasva vielä aikoihin, pliis.)

Sitten ekstrana kissoja, niitä kun ei ole näytetty pitkään aikaan.

Ja herne, joka kukkii. Onkohan meillä kohta jo palkoja?

Kukkasia

Neuleblääh on viimeinkin selätetty. Pienillä ja vielä pienemmillä neuleilla tosin. Vaan kun sitä on ollut useamman kuukauden innostumatta mistään, tuntuu tämäkin jo saavutukselta. Jospa se auttoi, kun neulepaikka siirtyi aurinkoon...


Testasin anopilta saamaani vanhaa neulekirjaa (Esther Bondesen: Kaunis neuletyö) ja tein miniriikkisen version lapsen myssystä. Vaikka nukelle. Täytynee lahjoittaa työpaikalle, meillä kun ei ole tälle käyttäjää.


Ohje oli ok, tosin totesin heti tekeleen valmiiksi saatuani, että tämäkin vaatekappale olisi nerokkaampaa neuloa toisin päin. Tämä kun aloitetaan etureunasta ja päätellään niskaan.


Tein siis vauvan kokoisen niskasta aloitetun ja päättelin sen etureunaan. Samalla kehittelin taakse tuollaisen kukan. Kiva tuli, vois tehdä muutaman vielä eri langoista ja jos jaksaa, pykäistä ohjeenkin. Tästä mallista puuttuu vielä solmimisnauhat, ajattelin silkkinauhaa.


Sitten kävin sukkien kimppuun. Siinä ne oli maanneet sohvalla jo jonkin aikaa, toisesta vain varsi puuttui. Viimeisen viikon siirtelin niitä eestaas, kun en jaksanut neuloa sitä viimeistä mallikertaa. Puuska onneksi viimein iski, ja sain pääteltyä. Kuvausta ne saivatkin sitten odottaa sen seuraavan viikon. Ikinä ei ole yhden sukkaparin tekeminen ja raportointi vaatinut näin suurta ponnistelua.

Mallina käytin Snowflake lace socksia (linkissä pdf), tosin vain mallikuviota ja muuten kiskaisin ne taas kerran kärjestä alkaen. Tosin kuurankukkasia lainatakseni "turhaan, aivan turhaan". (olipa osuvaa.) Pitsimalli ei kirjavahkosta langasta erotu juurikaan. Alunperin ostin langan testatakseni yhtä palmikkosukkamallia, mutta eivät nekään siitä erottuneet. Olis pitänyt neuloa jotkut ihan tavikset tai ostaa kerralla ihan solidia, kun ei tunnu minua nämä semi-sellaiset miellyttävän.


Loppulangasta tekaisin vielä äidille kämmekkäät, ilmeisesti ihan tarpeeseen. Viimeksi käydessäni havaitsin, että aiemmat Endpaper mittsit alkaa olla jo hyvin palvelleet... (ei muuten mikään ihme, jos niitä on käytetty marraskuusta 2007 asti...) Koska lanka on Cherry Tree Hilliä (ravlink), tuli pakonomainen mieliteko vääntää näihin kirsikkapuut. No siinä ne nyt on. Ehkä nää vähän erottuu...
Vartta voi pitää suorana tai taittaa lyhyemmäksi. Tänne pitäisi mahtua rannetuet alle, ainakin ne omaan käteen on vähän väljät. Toivottavasti kelpaa ja tulee yhtä aktiiviseen käyttöön kuin entiset.

Ja takaisin neulomaan!

Ristejä, ruutuja ja auringonpaistetta

Retriittireissulla tarttui Raijan Aitasta (köh muutaman köh Wolli-vyyhdin lisäksi) mukaan pellavavohvelikangasta. Siitä surautin pikaisesti lainassa olevalla saumurilla koko perheelle pyyhkeet. Kangas riitti mainiosti kahteen kylpy- ja kahteen käsipyyhkeeseen.

Käsipyyhkeet merkkasin tarkoituksen mukaan kädenjäljellä.

Kylpypyyhkeisiin saatiin neiti Milliinin ja Mr. T:n nimikirjaimet.

Koska minulla on edelleen ala-asteelta peräisin oleva kammo vohvelikankaan koristeluun (ns. jumppapussifobia), päädyin ristipistoihin. Niissä on sentään jotakin sellaista oikeaa kirjontaa.

No eihän tässä koko perhe ollut. Kissoille en tehnyt pyyhkeitä. Niillä kun on sekä suihku että pyyhe omasta takaa. Itselläni jäisi henkilökohtainen hygienia kyllä aika minimiin jos pitäisi nuolemalla puhdistaa...

Hyvin, hyvin kauan aikaa sitten (internet-ajassa mitattuna) sain Marjutilta blogitunnustuksen tai palkinnon tai jotakin. Noloa että unohdin sen täysin, kun sitä ensin itse ruinasin. No, nyt kiitän ja kumarran (Unto ja Kisu kiittää myös saamastaan huomiosta) ja jakelen tätä eteenpäin.


Jos otat palkinnon vastaan, toimi näin:
1. Lisää logo blogiisi tai blogisi merkintään.
2. Anna palkinto 12 bloggaajalle.
3. Linkitä ehdokkaisiisi blogistasi.
4. Jätä heille kommentti antamastasi palkinnosta.
5. Linkitä myös henkilöön, jolta sait palkinnon.

Taidan vetää kotiinpäin. Tosin mulla ei flunssainen aivokapasiteetti riitä kahteentoista, pistän puoliksi:

1. Fila et canes taxonici
EtäKipakka Emmi ansaitsee tämän. Wictor ja Decu vei mun sydämen heti kun ensi kerran tavattiin.
2. Soft side of life - elämän pehmeä puoli
Kipakoita tämäkin. Mette on vaan niin hyvä tyyppi. Ja sillä on kans söpö eläin! Nuka!
3.Uhoava Gnu
Hitsin hienoja käsitöitä. Tällä yritän nyt saada myös lisää päivityksiä kyseiseen osoitteeseen...
4.Vihreä Sanko
Tiinan blogi on ihan huippu. Koska ei koskaan tiedä mitä siellä voi olla. Takuu on siitä, että kuvat on hienoja! Osa myös eläimistä!
5.Kramox puikoissa
Kramox on kiva. Kramoxin blogi on kiva. Ja siellä on kissoja. Ja sukkia!
6. Bits of yarn -langanpätkiä.
Villasukalle tietysti. Kun sekin on niin kiva. Ja sielläkin on kissoja. Ja hienoja neuleita!

Mikkelissä oli mukavaa

Kipakoiden vuotuinen neuleretriitti otti ja laukkasi tällä kertaa Mikkeliin. Enemmän informatiivista asiaa löytyy Kipakoiden omasta blogista ja Pirkolta.

Minulta sen sijaan on bloggausinto kateissa, ja keskityn vain kivoimpiin kuviin.

Ensiksi käytiin Pirtin kehräämöllä.
Illalla majoituttiin mökille.
Lauantaina kävimme Kenkäverossa, Raijan aitassa ja osa meistä myös Astuvansalmella kalliomaalauksia ihmettelemässä.
Lauantai-iltana sain myös kehrättyä pienen nöttösen villaa langankaltaiseksi tuotteeksi. Tuli rukkikuume. Ehkä jos muutaman kymmenen rullallista tekisi, niin se alkaisi varmasti jo sujua...

Sunnuntaina paluumatkalla oli minun retriittini kohokohta. Villa Laurila ja ihania eläimiä! Eläimiä!

Oli taas kerran ihan elämän parasta aikaa. Kiitos kaikille kivoille Kipakoille neulojille! Ootte parhaita, teidän kanssa aina onnistuu!

Viime aikojen tekosia

Kyllästyin villakankaan tarjoamaan kissankarvojen imumahdollisuuteen. Kyllästyin sohvan päällä roikkuvaan epäesteettiseen päiväpeittoon. Otin varastosta vanhan lakanan ja vanhat verhot. Otin mitat. Ompelin päällisen.

En ole vieläkään suoristanut tuota yhtä nurkkaa.
Strömsön innostamana istuttelin erilaisia kukkia samoihin ruukkuihin. Tuli taas ikkunalaudoille kivasti tilaa. Mietin vielä, mitä muuta voisin yhdistää ja mistä saisin pitkulaisia ruukkuja, jotka olisivat tarpeeksi kapeita meidän onnettomille ikkunalaudoillemme.

Saatiin kaappi kaikille boxeille ja teknisille pömpeleille. Minä olen tyytyväinen siihen, että nyt ne on piilossa. Ja johtojen meri telkkaritason takaa on poissa. Karvakaverit on tyytyväisiä siihen, että sen päältä on hyvä tähystää. Ja ovia on kiva aukoa ilman lupaa. Olispa meillä vielä tässä huoneessa nurkka, johon sen voisi upottaa.


Kävin katsomassa yhtä äitiä ja sen lasta. Ihastuin. Lapseen. Vein sille tutustuttavaksi kirjan, kunhan se nyt alkaa katselemaan ja tunnustelemaan.



Lemppareitani kuvista olivat sammakko ja kissa/pantteri. Vaikka itse sanonkin. Kirjasta tuli erittäin persoonallinen, ja toteutus onkin enemmän taiteen kuin tekniikan ehdoilla... Yritin tunkea mukaan mahdollisimman montaa erilaista tuntua ja näköä.

Annetulle kirjalle oli jo hymyilty täysillä. Ihan parasta palautetta.


Vaihdoin vihdoinkin Kiekun ja Kaikun hiihtoleikit keväisempään kuvaan. Samalla parturoin rehottavan hopeaköynnöksen lyhyemmäksi. Nyt jäädään vain seuraamaan, yltääkö se taas ensi jouluna käräyttämään itsensä patterin putkiin.


Löysin kamerasta monta uutta asetusta. Testailin.