Välipala-askartelua

Tämän illan vietän kotona karvapoikien kanssa fiilistellen, koska täytyy huomenaamulla nousta töihin suunnilleen siihen aikaan kun Mies tulee baarista. Yhden lasin viiniä aion ottaa sukankutimen äärelle ja katsella kun kynttilät palaa. Kynttilöihin liittyvää askartelua olenkin suorittanut. Ja muutakin askarrusta. Ei mitään hankalaa, vain jotakin pientä.





Kaulakorun mallin pöllin häpeilemättömästi Myy Maarialta, ja loput tuli sitten sen idean siivittämänä.

Sukan lisäksi muutakin ähräystä suunnitteilla täksi illaksi. Mutta siitä en kerro vielä muuta.

20 000 e.a. ja 1950 j.a.

Päivän asu

ur doin it rong

Eli siis päivän asuna on ennemminkin ollut yökkäri ja villatakki ja tulee olemaan työvaatteet (eli työkkäri?), mutta siinä välissä näköjään ehtii kiskaisemaan päälleen tälläisetkin vermeet. Pitihän sitä tietty olla hienona kun haettiin anoppilasta kissat kotiin viikonlopuksi.

Esittelyssä siis toisiksi viimeinen vinttilöytö. Ei tainnut äippä tietää minkä aarteen on tuleville polville jättänyt, hame on ii-haa-na. Ja siinä on taskut. Ihan vaan jos joku mietti kuka mun sormet on syönyt ensimmäisen ja toisen kuvan välillä. Ja jos jotakuta kiinnostaa niin muuten mulla on päällä äipältä saatu tummansininen villatakki 3/4 -hihoilla, alla tummansininen tuubitoppi, valkoiset paksut sukkahousut ja Artin punaiset läpökäskengät. Kaulassa huiviksi ommeltu kankaanriekale ja ponnari kiinni silkkinauhalla.

Meille muutti uusi perheenjäsen. Sen nimi on Solanum quitoense, tuttavallisemmin "Jurassica". Tyyppi oli vaan ja selviytyi jostain maailmanlopusta mihin dinosaurukset kuoli ja sit se tuli meille.
.
Äitiii! Hoito-ohjeita, please? En tiiä muuta kun että se ei saa seista vedessä ja että puolivarjossa pitäis olla ja että kesällä voi laittaa ulos. No, jos se on selvinnyt jääkaudesta, kai se meilläkin selviää.

Muorinkukka näyttäis ainakin tykkäävän ikkunaremontista. Mummeli alkoi kukkia. Heittäytyi suorastaan valokuvaukselliseksi. Niin, nuo pötkylät taitaa olla niitä kukkia. Hortonoomiuteni huomaa sanavalinnoista... Ehkä, taitaa, en tiedä.

Tyhmäpäivän ilonaiheet

Eilen oli viimeisen päälle tyhmäpäivä. Koko päivän oli olo, että nyt ei huvita mikään. Noilta videoilta, joita neuloessani töllötin, ei löytynyt kuin muutama asia analyysiin. Ei kun siis tietysti videoita katsellessani neuloin, eikä toisinpäin... Töihin ei ois ehkä vähempää innostanut lähteä, vettäkin satoi. Töissä huomasin, ettei mulla oo vesipulloa mukana, mutta jano oli. Kaikkien paikkojen, joita siivoan, vieressä on joko grilli tai ravintola ja huomasin sitten että on joko nälkä tai tekee vaan mieli aurajuustoranskalaisia, kiinalaista tai valkoviinihaudutettuja kasviksia.

Töissä oli kuitenkin myös pieniä ilonaiheita: joku oli heittänyt roskikseen vesipullon. Sain vesipullon. Muistin, että mulla on kotona vajaa sipsipussi. Ja sny: n edellisessä paketissa lähettämää hyvää teetä, joka auttaa sadepäivien vilutukseen. Ja pitää huolen siitä, että vessassa tulee juostua riittävän usein. Poistaa kai nestettä tai jotain... Mut se on kyllä tosi hyvää.

Matkalla töihin hain myös paketin... Uuden sny-paketin. Eikä se ollut yhtään tyhmä! En kyllä jaksanut odottaa kotiin asti ennen avaamista, heti sopivassa välissä kun jäi aikaa sain sen kyllä siivouskomerossakin auki keploteltua.
Ainut tyhmä tässä on nyt se, että tämä antaa liikaa virikkeitä, kun tekemistä olisi muutenkin. Heti haluaisin kokeilla noiden lankojen värjäämistä mukana tulleilla koolaideilla! Lanka on Trekking Pro Naturaa, joka on hirmuisen ohutta... Mietinkin, jaksaisinko tehdä siitä puoltoistamillisillä vaellussukat, joista olen haaveillut edellisten jouduttua kerälle pesukoneonnettomuuden ja möhjöksi kulumisen jälkeen, vai kokeilisinko ehkä näistä sitä pitsihuivia, neulonnan lajia joka on minulla edelleen valloittamatta?

Tämä syksyn aloitus onkin ollut jo täynnä oppimista. Ensin innostuin neulomaan magic loopilla (tai en tiedä onko mun luuppi niin magic kun ei se mee niin montaa kiekkaa ympäri kuin esim. Ullan ohjeissa, tai siis mun ei mee yhtään kiekkaa), sain innostuksen kokeilla erilaisten kantapäiden neulomista, tajusin palmikot, osasin kirjoittaa ohjeen... Eiköhän se pitsikin sieltä tule.

Palmikkoinnostukseeni tuli paketissa mukana myös mutkapuikkoja. Täytyy kyllä myöntää, että vähän saatoin jo aavistella, kun niitä palmikkokämmekäspostauksessani haikailin. Ja täytyy myöntää, että se oli minun hienovarainen (hah) tapani ruikuttaa niitä snyltäni. Näiden lisäksi paketissa oli myös kortti, Voguen Vintage Knits -kirja ja keraamisia (?) lehtiä joille keksin jo hauskan käyttötarkoituksen. Mutta siitä lisää kunhan saan askarreltua.

Vintage Knitsistä sen verran, että muuten mukava kirja: ihan oikeita vintage-ohjeita (eli niitä parhaita, ei vain vintage-inspiroituneita), ihan toteuttamisen arvoisiakin osa (sitä olatinsysteemiä en tajunnut yhtään), joululahjoiksi sopivia juttuja meidän vanhemmalle ja ihan nuorimmalle väestölle ja niin edelleen, mutta olisin kaivannut kuvia neuleista ihmisen päällä. Ehkä juuri siksi en tajunnut sitä olatinta (shoulderette) kun sitä ei näytetty kenenkään päällä. Tuntuu vähän riskialttiilta tehdä kivasta langasta joku juttu, jos ei tiedä etukäteen miltä se käytössä näyttää. Voi tulla hieno tai hasardi.

Mutta kiva paketti oli taas joka tapauksessa, ja pelasti kyllä päivän ehdottomasti! Nyt täytyy vaan vääntää TitiTyylle sukat, mulkaista muutama video (ois ehkä kymmenen tunnin pituista jotka pitää kattoa neljään tai viiteen kertaan ja kirjoittaa välillä jotain ylös), viimeistellä oma sny-pakettinsa lähtökuntoon, tiskata ja siivota ja silittää ennen kuin voi edes haaveilla noiden lankojen värjäämisestä.

Ja jo huomenna blogissa voi silti olla postaus siitä miten hienon/huonon värisiä langoista tuli.

Oikeestaan tää gradunteko on ihan hauskaa

Niinkuin Kipakoiden lehtijutussa Keskisuomalaisessa olivat kanssaneulojasisareni todenneet: voi ajatella ja kuunnella yhtäaikaa neulomisen kanssa.

Hillbilly does crafts

Yksi kuva kertoo tuhat sanaa (oikaisin tätä sanontaa) ja yritin ympätä koko päivän postauksen yhteen kuvaan. Ei sitten onnistunut ihan, mutta melkein.

Ruudut taitaa olla nyt muotia. Niinkuin ruutuhameessa, niin aion olla muodikas (mutten tyylikäs) vinttilöytöruutupaidassakin. Tykkään ihan hirveästi siitä, että pohja on ällön sähkönsininen, ja ruuduissa on kirkkaanpunaista ja keltaista. Napit on valkoista helmiäistä ja koko komeus on ommeltu yhteen violetilla langalla. Sekametelisoppa! Eli ihan mulle tehty! Tuo paita päällä tekis mieli Australian rancheille ratsastamaan. (Oon joutunut isin kanssa katsomaan liikaa McLeodin tyttäriä.)

Ja mitäs muuta siinä kuvassa olikaan... Niin, noi vhs-kasettikotelot. Pirkko tähän innoitti antamalla yhden mulle mukaan. Sitten pitikin käydä anoppilasta muutama lisää.

Vaihdoin koteloon muovin väliin kivoja kuvia, tungin niihin kaikkea pikkutavaraa hamahelmistä ompelutarvikkeisiin ja lykkäsin ne kirjahyllyyn. Toimii ainakin mulle paljon paremmin kuin kaikki purkit ja purnukat, kun ne saa naamioitua sisustukseen huomaamattomiksi. Ei niitä todellakaan kirjahyllystä erota. Meillä on paha sisustaa millään pikkupurkeilla; vaikka ne söpöjä oliskin, ne tulee ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan Kisun Tassun ja leviää lattialle. Epäilen myös että Mies tykkää tästä enemmän...

Mä tykkään lehmistä. Kröhöm, kröhöm, katsokaa otsikkoa ja kirjoittajan vaatetusta. Pitikö tuo nyt etusormella osoittaa? Miksi en luota lukijan omaan päättelykykyyn? No niille jotka haluavat avustusta päättelyssä, otin nämä askartelut mukaan ruutupaidan kanssa just siks kun niissä on lehmiä kannessa. Laittakaa vaan mut kaupunkiin, mutta junttiutta ette saa kitkettyä!

Ja mitäs muuta siitä kuvasta ei oltu rajailtu pois?

No boyfriend jeansit! Tää muotivillitys ei taida sattuneesta syystä tulla minun käyttööni.

Se sattunut syy ei ole edes se, että poikaystävä (no okei, avomies) olisi jotenkin erityisen iso, vaan se että se sen nainen on erityisen pieni.

Tosin on mulla joskus ollut noita isojakin housuja. Kaiken kertonee se, että isäni ilmoitti ottaneensa yhdet maastohousuni vintiltä käyttöön. Ja näitä Oupankin odottamia telttoja en sieltä nappaillut mukaan, vaan vaatteita sieltä toisesta ääripäästä.

Arvatkaa mitä. Siellä ois ollu tunikoita ja legginssejä (sillon niitä tais käyttää vain lapset ja isokokoiset naiset). Ja oon muuten löytänyt itseni teininä. Pelottavaa oikeastaan. Varo vaan, Myy Maaria, isona susta tulee tällänen.

Purkkeja ja pakastusta

Viikon ekoteko tulee nyt aikas myöhään, eikä ees ehtinyt oikealle viikolle. No, tulee kuitenkin.
Purkit, purnukat, tölkit ja tötteröt. Kuinka niitä välttäisi, aina tulee jostakin aineesta joku purkki! Ja vielä muovinen! Ärrgh!

Me käytetään täyttöpakkauksia, ja ne joilla on mahdollisuus asioida ekokaupassa, voi tehdä saman. Itse onnekkaana Ekolon kanssa samalla paikkakunnalla sijaitsevana voin käydä täyttämässä astianpesuaineen, shampoon, yleispesuaineen ja pyykinpesuaineen. Tällä hetkellä täyttöpakkauksina ovat siis nämä. Ihonpesuaineina meillä on ihan normaali saippua ilman purkkia, hoitoainetta ei käytetä. Miehellä kun on niin lyhyt malli että se ei paljon takkuunnu, minä lotraan oliiviöljyä latvahoitona, omenaviinietikkaa päänahkahoitona. Ja ei, en silti haise salaatinkastikkeelta.

Täytyy kysyä Ekolosta josko aineita voisi ostaa myös omiin purkkeihin, siis niihin muovisiin joita on kaupasta joskus kertynyt. Luulisi että on ihan sama ottaako heille mukaan ekoveeri-pönikän vai saman verran vetävän arieelin. Vaan kun en tiedä, niin on parasta kysyä. Mitään uudelleenkäyttö- tai askarteluvinkkiä näille pöniköille en valitettavasti tähän hätään keksinyt. Saa kommenteissa ehdottaa!

Pakastuskäyttöön meillä pestään kertyvät voipakkaukset, salaattirasiat ja isot rahkapurkit, jäätelöpaketit jne. Sitten kun ne hajoaa, heitetään pois. Kyllä ne aika monta kertaa kestää. Tämä säästää edes vähän roskaa. Edes jonkin aikaa. Ja säästäähän siinä sen, että ei tarvitse ostaa niitä pakasterasioita erikseen. Kyllähän nekin joskus pitää heittää pois. Muovia kun ei saa koskaan ihan puhtaaksi. Siinä pesii ikuisesti joku. (Siksi suosittelen tässä sivulauseessa ihan oikeita lautasia ja posliinisia ruokakuppeja lemmikkieläinten käyttöön!)

Tästä tulikin aasinsilta pakastukseen yleensä. Pakastin on kodin suurin sähkösyöppö. Ruuan kylmäsäilytyslaitteet vievät kolmasosan kotitalouden sähkönkulutuksesta, kun ne ovat päällä ympäri vuoden ja vuorokauden. Siksi kannattaa miettiä kodin laitteita tarkemmin. Energiamerkityillä ja sopivan kokoisilla laitteilla sekä niiden oikealla sijoituksella voidaan säästää sähkönkulutusta merkittävästi, enemmän kuin minkään muun kotitalouslaitteen kohdalla.

Kannattaa siis miettiä tarkkaan oma pakastustarpeensa. Liian suuri, väärin sijoitettu ja huoltamatta jätetty pakastin vie turhaan liikaa sähköä. Oikea pakastustapa säästää myös sähköä.

Tarkista, että pakastimesi säilytyslämpötila pysyy -18 asteessa. Suurempi pakastusteho (yli -20 astetta) lisää sähkönkulutusta puolella, ja jos lämpötila on korkeampi, tuotteet alkavat pilaantua. Älä työnnä pakastimeen liikaa pakastettavaa kerralla, vaan lisää tuotteet pikkuhiljaa. Näin lämpötila ei kohoa äkillisesti eikä suuri jäädytettävien määrä kuormita konetta.

Pakastin kannattaa myös puhdistaa ja huoltaa säännöllisesti. Suurin osa valmistajista suosittelee sulatusta vähintään kahden vuoden välein. Tarkista tämä pakastimesi ohjekirjasta (jos se on tallessa). Pakastimen tiivisteet kannattaa myös tarkistaa ja puhdistaa. Huurteeton (jäätön) ja puhdas pakastin toimii kaikkein energiatehokkaimmin.

p.s. Aiemman muotipostauksen hame on muuten myös omaa käsityötä seitsemän vuoden takaa. Unohtui kaikessa omannaamanihailunpuuskassa mainita.

milliini ihmemaassa

En ymmärrä miten olen voinut välttyä-pälttyä palmikoiden neulomiselta näin pitkään. Tähän asti olen kuvitellut kaiken muun kuin suoran letin neulomisen olevan ylenmääräisen hankalaa enkä ole aloittanutkaan. Nyt kun hoksasin, mihin suuntaan niitä apupuikoilla olevia silmukoita pitää kieputella ja mitä neulotaan oikealla, mitä nurjalla että saisi palmikoita kääntyilemään haluamiinsa suuntiin, olen koukussa.

Saatan joutua heittämään heipat niille yksinkertaisille talvineuleille, joita luulin tarvitsevani ja tunkea niihin palmikoita toisen perään. Sukulaisetkin voisi yllättää ja laittaa joulupaketteihin jotakin muuta kuin kirjoneuletta...

Kuvassa oleva tekele on (parinsa kanssa kunhan valmistunevat) menossa TitiTyyn messuständiin hipelöitäväksi, samoin kuin Warm/Cool-kauluri. Jäljempänä mainitusta tulossa ohjetta Ravelryyn ilmaiseksi ladattavaksi. Samaa en ehket voi näihin tuleviin kämmekkäisiin luvata. Tai saa nähdä. Nimeä en ainakaan osaa keksiä!

Tuo lanka on kyllä taivaallista. Ihan kuin tehty tälläisiin töihin. (O-Wool Balance, 50% luomupuuvillaa, 50% luomuvillaa)

Palmikkopuikko ois kyllä kiva.