Linkkivinkki tämän päivän pelastamiseksi

Tämän päivän on ainakin minulla pelastanut se, kun löysin Heran uudelleen. Kiva mennä kouluun laulellen näitä.

Uusi Feels so good-kipale on mainio! Mutta... Leipä... Kengät? Katso ihmeessä video.
Suosittelen rauhallisempien melodioiden ystäville myös Feathers in a bagia.

Ja jos ei pelkää kummallisia tuntemuksia, tutustukaa ihmeessä myös islanninkieliseen tuotantoon. Kieli voi aiheuttaa outoja värinöitä tai hulluja kicksejä.

This day will be so much better with Hera, for me at least. See the links from above and enjoy. Bread... shoes? What? And you'll see grand Icelandic views in other.

If you're brave enough, look up Icelandic songs as well. That language can give you funny feelings of disturbation or warmth.

kissakassikissa

Kissakuvahaasteessa tällä viikolla kassi, reppu tai laukku. Unto onkin oikea kassiasujainen, sille kelpaa pesäksi reppu, käsilaukku, iso kassi tai vaikka muovipussi. Eilen illalla se paras nukkumapaikka oli kassissa kaapissa. Reppukuva on otettu 17.7.2007. Onpas se tällä välillä ehtinyt kasvaa isoksi! Kassi siis on reppua suurempi.


Aloin tämän haasteen myötä miettiä noita meidän örvelöitä vähän enemmänkin. Kuinkahan yhteen kotiin on sattunut kaksi näin eriluonteista elukkaa?

Kisu on rauhallinen ja suunnittelee aina ennen kuin tekee. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö se tekisi töllöntöitä, kaikilla meillähän joskus on myös huonoja suunnitelmia. Se myös keksii kaikki parhaimmat ja uusimmat tavat herättää tehokkaasti. Kisu ei ole tyhmä: se ei yritä uudestaan jotakin, mikä ei aiemmin toiminut. Älykkyyslelut se kuitenkin jättää väliin; on sitä helpompiakin tapoja saada ruokaa.
Kisu viihtyy ihmisten seurassa ja rakastaa silittelyä. Kisu saattaa joskus tulla syliinkin, ja yöllä se tulee aina viereen nukkumaan. Pelottaviin tilanteisiin se reagoi painautumalla maata vasten ja jähmettymällä paikoilleen, ja jos juokseminen tulee kyseeseen, se juoksee heti ihmisen luo tai kotiovelle.
Unto taas tekee ennen kuin miettii, jos miettii ollenkaan. Se on seikkailija ja kokeilee koko ajan omia ja meidän rajoja. Unto ei malta odottaa, vaan vaatii kaiken hänelle heti. Pelkkä toheltaja Untokaan ei kuitenkaan ole: se osaa kyllä avata ovet ja tietää mistä tuuletusikkunat aukeavat. Älykkyyslelut ovat liian helppoja, ruoka tulee sieltä ulos nanosekunnissa.
Vain harvoin Unto antaa silittää, silittäminen on hänelle liian lällyä. Unto vaatii toimintaa. Leikkejä, juoksemista, painia, riehuntaa. Nukkuakin se tahtoo omassa rauhassa tai Kisun vieressä, eikä vahingossakaan tule syliin (ellei syö tomaattia). Unto kyllä puskee ja kehrää, varsinkin Miehelle, mutta helliminen ei tule kyseeseen. Pelottavissa tilanteissa Unto säntäilee sinne tänne, minne vain, missä voisi olla turvallisempaa.
Ylläolevat tekstien kuvitukset otettu samaan aikaan. Unto auttoi minua tiskaamisessa, kun Kisu taas auttoi Miestä tenttiin lukemisessa omilla persoonaansa sopivilla tavoillaan.

Raitis (vai sipulis?)

Senkin uhalla, että blogilista ei ilmoita minua päivittyneeksi ennen syksyä, bloggaan näköjään päivittäin ja useampaankin kertaan.

Monta päivää olen manaillut, että "tuli ruma mutta tulipahan tehtyä". Eräänä iltana nimittäin polvistuin lankakaappini eteen ja käsiini löytyi kolme kerää seiskaveikkaa. Viittaa aloitin, mutta jossain vaiheessa päätin että viitta olis tyhmä ja jatkoin sitä neuletakkina. Nerosen pyöröillä pärryytin niin pitkälle kuin lanka riittää, riitti siis puolihihaiseen (onko tuo edes oikea termi?) a-linjaiseen takkiin. Yläosan raglanlevennyksiin en ole tyytyväinen, se jotenkin kinnaa ja römpöttää vääristä paikoista, mutta mitä voisikaan kuvitella jos on aloittanut viittaa.

Viittaa? Mitä minä oikein ajattelin? Olisinko koskaan käyttänyt viittaa? Olisiko kukaan?

Ja kun taivaalta tulee räntää, on oikea hetki höyryttää. Tässä siis vihdoinkin kuvia neuleesta Raitis. Taas itselaukaisimen kuvaamana.

Linkki paljastaa, että olen saattanut katsoa joskus jonkun verran jääkiekkoa. Häpeän tätä. Latvian pelaajilla oli muuten hauskoja nimiä muutenkin. Kaikkien etunimi päättyi ässään paitsi yhden ja kaikkien sukunimi päättyi ässään. Ilmeisesti paikallista nen-aatelia. Suunnittelin jo vaihtavani nimeni Cipulikseksi, niin kivalta se lausuttuna kuulosti.

Minä, joka en sinisestä tykkää, mutta joka esittelen tässä sinistä neuletakkia, voitin lankavaraston arvonnassa kolme kerää vihreää mandarin petitiä ja aivan ihanan kissakortin!
Kerään kivoja kissakortteja, ja olen laittanut niitä ilmoitustaululle odottamaan tarpeeksi monen samantyylisen löytymistä, jotta voisin asetella niitä kauniisti kehyksiin. Mustavalkoiset valokuvat ja piirretyt on mun suosikkeja.

Nyt viime päivät olenkin viettänyt Ravelryssä ja kirjahyllyn tarjontaan syventyneenä etsimässä niille (mandarin petiteille) sopivaa ohjetta. Harkinnassa onkin hankkia pari kerää toista väriä ja virkata (luit oikein, minä aion virkata) kesäinen cupcake Stitch'N Bitch Happy Hookerista tai vastaava. En ole ihan varma osaanko, virkkuu ei ole niitä vahvoja puoliani, mutta jos kerran kehräsinkin, virkkauskin voi onnistua.

Kehräyksestä puheenollen, värttinä alkoi pyöriä eilen. Jotain kökkäreitä sain aikaiseksi. Täytyy tunnustaa sekin, että pelätty rukkihulluus nostaa päätään, vaikka sitä en vielä viime lauantaina osannut käyttää. Tälläiselle kiiville en olisi allerginen... En tiedä millainen on käytössä, olen lueskellut netistä sekä ylistäviä kommentteja että "no on se ihan kiva"-tyyppisiä lausuntoja, haukkuihin en ole törmännyt. En tunne ketään tätä rukkia kokeillutta, tuntisko joku muu?

Niin, mullahan ei ole varaa ostaa mitään rukkia ennen kuin menen oikeisiin töihin, eli ei vielä ennen syksyä, jos silloinkaan. Mutta kunhan tässä kesän haaveileen... hyvin suunniteltu on jo puoli rukkia?

Pieni talo preerialla

Tai tää on kyllä kerrostalo ja kaukana preeriasta.

Catwalkeilla on nähty tänä keväänä paljon kukkamekkoja ja paloista tehtyjä mekkoja.
Minäkin halusin. Eri kuoseja, paljon kuviota, helmaa metreittäin. Ja tyttömäistä. Sellaista minä halusin.

Ja ompelukone totteli kerrankin käskyjäni ja sellaisen sain. Tyttömäisyyden (yli)korostamiseksi laitoin mukaan vähän pitsiä ja vaaleankeltaista silkkinauhaa. Pitsiä tekisi mieli lisää hameosaan.
Muuten mekosta tuli oikein onnistunut tuotos ja jäljestä pystyy jopa lähikuvia tarjoamaan, mutta vetoketju asettui selkään rumasti, töröttää. Istuessa se ei näy, pitäisikö tämä päällä vain istuksia?
Jos tahtoo korostaa Laura Ingalls-vaikutelmaa tähän sopii aiemmin tekemäni essu. Se peittää myös muuten mielestäni niin ihanan ja hulvattoman kuosien anarkistisen yhdistämisen. Miksei voisi laittaa samaan vaatteeseen hippikukkia, hawaijikukkia ja romanttista kukkakuviota?

Innostuin vähän poseeraamaan kameran itselaukaisijalle.

Kahvia, kehräystä ja kukkamekkoja

Aamu alkoi sillä, kun Kisu tuli kehräämään mahan päälle. Taisi tietää, minne äiti oli menossa. Kehräämistä kokeilemaan, ja kokeilulla oli seurauksia. Kisun mallikehräyksellä ei tainnut olla vaikutusta lopputuloksiin. Hurr, hurr, hurr.

Rukin polkemisesta todistukseen olisi ruksittu kohta Tarvitsee harjoitusta, mutta värttinällä sain aikaiseksi lankaa. Möykkyistä (tai toisinsanoen efektistä) mutta lankaa. Englanniksi tätä voisi hehkuttaa thick and thin-langaksi. Enää 90g tälläistä niin siitä saisi hienon urchinin.
Jäi kytö päälle tuosta kokeilusta, täytyy virittää oma värttinä kehruuasentoon ja alkaa pyörittää, jos kissat antavat. Rukkiakin voisi vielä kokeilla uudemman kerran, jos kissat antavat. Tänään opin senkin, ettei kehrääminen ihan kaikissa kissatalouksissa onnistu.
Edit: Lisää tapahtumasta kertoilevat ainakin Villasukka, Pirkko ja Tiina.

Piti lähteä sieltä etuajassa kotiin, jotta ehtisi juoda kahvia myös ilman lankaa. Järjestin äitienpäiväkahvitukset kakun ja sienipiirakan kanssa kotiväelle tänään ja meille muutti samalla muutama uusi hoidettava. Emminä ois ottanu ellei ois sisään asti kannettu... Ja olihan meillä paljon tyhjää tilaa ikkunalaudoilla. Jäin vaan miettimään, että eikös äitienpäivänä ole tarkoitus lahjoa äitiä eikä toisinpäin?



Jaahas. Saintpaulioita yritin kuvata. Herra Ruohosipulinpuputtajalle näyttää taustalla viherravinto maistuvan. Tuohon lipstikkaan se ei ole vielä koskenut.
Nämä ystäväiset pitäisi vielä istuttaa. Kehruutapaamisessa ehdinkin jo huokaista, että mitä minä teen kun on kohta mökki täynnä rehuja... Ja se täyttyi niillä nopeammin kuin osasin aavistaakaan.

Piti esitellä eilen valmistunut villatakki, ei vaan oikein huvittanut se päällä poseerata tällä ilmalla. Onneksi olen saanut muutakin aikaiseksi. Silloin kauan sitten 90-luvun alussa kun asuin vielä kotona vanhempien kanssa, meillä oli kamalat kukalliset verhot.

Nyt minulla on kukallinen mekko. Vähänkö ysäri. Oli pakko kokeilla osaanko tehä, näin jossain mainoksessa punaisen version pienemmillä valkoisilla "kauluksilla".

I feel pretty

Oh so pretty

Kukkamekko, kesä ja lavatanssit. Vaikka tansseihin en olekaan menossa, intoonnuin tästä niin että tähän nappeja hakiessani ostin lisää kukkakankaita (älä kerro Miehelle). Niistäkin tulee mekkoja. Ja hameita. Ja kaikkia tyttötyttömäisyyksiä.

Ihanasti näkyy noissa kuvissa kissankoppa. Vaihdan kuvat kunhan saan kuvaajan kotiin.

Oleskelua elukoiden seurassa

Ensin sisustusta, taas kerran. Viimeinen huone, eli olohuone. Siisteys kuvausrekvisiittaa.
Työnurkkaus on kokenut monia muutoksia ensimmäisen päivän jälkeen.
Jouduimme vähän tinkimään matottomuudesta, koska työtuolin pyörät olisivat saaneet lattiaan liian pahoja jälkiä aikaan.
Ja nykyasussaan nurkkauksessa on hylly, jonne käytössä olevat tarvikkeet, paperit, kirjat ja laskut voi kasata, jotta ne eivät valloita pöytää täysin.
Kodinelektroniikallemme joku voisi naureskella. Onhan se vanhaa, mutta toimivaa. Sopii hyvin retrokalusteiden kanssa yhteen. Rumpu löysi paikkansa tason vierestä, didgeridoo seinältä. Unto on erehtynyt luulemaan verhojamme raapimispuuksi... Jota meillä ei vielä ole, mutta tullee kesäkuussa viimeistään. Kisu on tyytynyt itsensä puhdistamiseen.

Neulekin etenee. Suunnitelmat ja malli on muuttunut neulonnan aikana moneen kertaan. Viitanalusta sukeutui sitten kuitenkin ihan tavallinen raidallinen neuletakki. Tai no ainakin jollakin tapaa tavallinen. Saas nähdä mitä siitä lopulta tulee, neuloa aion niin pitkälle kuin lankaa riittää. Eli tuosta rutkaleesta tulee sellainen kuin langat antavat myöden. Sitä on kolme kerää seiskaveikkasta, eli 150g kutakin.

Ja mikäs täällä neuloskellessa, kun kissat pitävät seuraa. Kisukin läheisriippuvaisena kääriytyi eilen illalla viereen ja laittoi jalat letille.

On se Mononen eli Mondeo eli Monsku eli Monsoon Boy siellä taustalla.

Ei lämmin luita riko

Vaan hellii hermoja. Näin kauniina päivänä ei voi muuta kuin esitellä parvekkeen.

Jokaiselle jotakin: tämä paikka on varattu kissoille.

Tämä neulojalle. Vieressä kissan kynnen teroittamiseen ja parveketavaroiden säilyttämiseen sopiva laatikko. Laatikko ja kissan peti omaa tuotantoa vuodelta 2006, huopamatto ja vaneri taipuivat tuollaisiin suorituksiin. Väri on aika ärhäkkä mut ku ilmaseks sai.
Toista nurkkaa koristaa maalaismaisemista tutut esineet,

toisessa päädyssä taas pääsee modernimpaan tunnelmaan.

Jotain jo kasvaa, (mansikka selviytyi viime talven yli kylmälaatikon suojissa, basilikan ostin kaupasta)

jossakin näkyy alkuja, isompia ja pienempiä alkuja.

Osa on päässyt takaisin ulkoilemaan pitkän talven jälkeen.

Nyt täytyy ottaa rennosti ja kauniista ilmasta kaikki irti.

Takaisin parvekkeelle neuleen pariin.

(Teija, tatuointi näkyy täällä lähempää. Sorry huono kuva, itekseen ei pysty parempaan)