Tyhmäpäivän ilonaiheet

Eilen oli viimeisen päälle tyhmäpäivä. Koko päivän oli olo, että nyt ei huvita mikään. Noilta videoilta, joita neuloessani töllötin, ei löytynyt kuin muutama asia analyysiin. Ei kun siis tietysti videoita katsellessani neuloin, eikä toisinpäin... Töihin ei ois ehkä vähempää innostanut lähteä, vettäkin satoi. Töissä huomasin, ettei mulla oo vesipulloa mukana, mutta jano oli. Kaikkien paikkojen, joita siivoan, vieressä on joko grilli tai ravintola ja huomasin sitten että on joko nälkä tai tekee vaan mieli aurajuustoranskalaisia, kiinalaista tai valkoviinihaudutettuja kasviksia.

Töissä oli kuitenkin myös pieniä ilonaiheita: joku oli heittänyt roskikseen vesipullon. Sain vesipullon. Muistin, että mulla on kotona vajaa sipsipussi. Ja sny: n edellisessä paketissa lähettämää hyvää teetä, joka auttaa sadepäivien vilutukseen. Ja pitää huolen siitä, että vessassa tulee juostua riittävän usein. Poistaa kai nestettä tai jotain... Mut se on kyllä tosi hyvää.

Matkalla töihin hain myös paketin... Uuden sny-paketin. Eikä se ollut yhtään tyhmä! En kyllä jaksanut odottaa kotiin asti ennen avaamista, heti sopivassa välissä kun jäi aikaa sain sen kyllä siivouskomerossakin auki keploteltua.
Ainut tyhmä tässä on nyt se, että tämä antaa liikaa virikkeitä, kun tekemistä olisi muutenkin. Heti haluaisin kokeilla noiden lankojen värjäämistä mukana tulleilla koolaideilla! Lanka on Trekking Pro Naturaa, joka on hirmuisen ohutta... Mietinkin, jaksaisinko tehdä siitä puoltoistamillisillä vaellussukat, joista olen haaveillut edellisten jouduttua kerälle pesukoneonnettomuuden ja möhjöksi kulumisen jälkeen, vai kokeilisinko ehkä näistä sitä pitsihuivia, neulonnan lajia joka on minulla edelleen valloittamatta?

Tämä syksyn aloitus onkin ollut jo täynnä oppimista. Ensin innostuin neulomaan magic loopilla (tai en tiedä onko mun luuppi niin magic kun ei se mee niin montaa kiekkaa ympäri kuin esim. Ullan ohjeissa, tai siis mun ei mee yhtään kiekkaa), sain innostuksen kokeilla erilaisten kantapäiden neulomista, tajusin palmikot, osasin kirjoittaa ohjeen... Eiköhän se pitsikin sieltä tule.

Palmikkoinnostukseeni tuli paketissa mukana myös mutkapuikkoja. Täytyy kyllä myöntää, että vähän saatoin jo aavistella, kun niitä palmikkokämmekäspostauksessani haikailin. Ja täytyy myöntää, että se oli minun hienovarainen (hah) tapani ruikuttaa niitä snyltäni. Näiden lisäksi paketissa oli myös kortti, Voguen Vintage Knits -kirja ja keraamisia (?) lehtiä joille keksin jo hauskan käyttötarkoituksen. Mutta siitä lisää kunhan saan askarreltua.

Vintage Knitsistä sen verran, että muuten mukava kirja: ihan oikeita vintage-ohjeita (eli niitä parhaita, ei vain vintage-inspiroituneita), ihan toteuttamisen arvoisiakin osa (sitä olatinsysteemiä en tajunnut yhtään), joululahjoiksi sopivia juttuja meidän vanhemmalle ja ihan nuorimmalle väestölle ja niin edelleen, mutta olisin kaivannut kuvia neuleista ihmisen päällä. Ehkä juuri siksi en tajunnut sitä olatinta (shoulderette) kun sitä ei näytetty kenenkään päällä. Tuntuu vähän riskialttiilta tehdä kivasta langasta joku juttu, jos ei tiedä etukäteen miltä se käytössä näyttää. Voi tulla hieno tai hasardi.

Mutta kiva paketti oli taas joka tapauksessa, ja pelasti kyllä päivän ehdottomasti! Nyt täytyy vaan vääntää TitiTyylle sukat, mulkaista muutama video (ois ehkä kymmenen tunnin pituista jotka pitää kattoa neljään tai viiteen kertaan ja kirjoittaa välillä jotain ylös), viimeistellä oma sny-pakettinsa lähtökuntoon, tiskata ja siivota ja silittää ennen kuin voi edes haaveilla noiden lankojen värjäämisestä.

Ja jo huomenna blogissa voi silti olla postaus siitä miten hienon/huonon värisiä langoista tuli.