Arjen aloitus

"Joululomalla" keskityin enemmänkin öllöttämiseen ja löhöilyyn kuin tuottavaan tekemiseen, ja hyvä niin. Pari juttua kuitenkin valmistui.

Mies pyysi toista kauluria, joten sellaisen hän sai. Samalla testasin englanninkielisen ohjeeni warm/cool -kauluriin... ja virheitähän sieltä löytyi. Ei ihme, että Ravelryn muunmaalaisilla neulojilla lopputulos on näyttänyt hiukan erilaiselta kuin kotimaalaisilla... Nyt ohje on korjattu ja pahoittelut toimitettu. Ja Miehellä on uusi kauluri. Maitotonkka toimi kapeaharteisena mallina.
Nämä alpakkasukat kutistuivat käytössä juuri sen kriittisen verran ettei käy mun jalkaan ja saivat uuden kodin pienijalkaisemman serkkuni luota. Ollaankin todettu, että osaan tehdä tosi sopivia sukkia... sille serkulle. Ei meinaan olleet ensimmäiset jotka hän on lahjoituksena saanut. Piti siis tehdä uudet unisukat itselle. Ja kuten kuvasta näkyy, niitä on käytetty ja hyvin on lämmittäneet jalkoja nukkuessa. Ilmeisesti liiankin hyvin, kun ne aina jossain vaiheessa ovat kesken unien jalasta poistuneet.
Vaikka en ookaan paljon mitään tehnyt, oon ollut ilmeisesti kuitenkin tosi kiltti. Sain nimittäin hyviä lahjoja. Esim. lahjakortin lankakauppaan. (Ja jumppapallon ja muitakin lahjakortteja ja SUKLAATA ja pelin ja kirjan ja...) Ja tämmösen (itseltäni).Kissat sai hyvää hoitoa, kinkkua, leikkiä ja hellyyttä mummolassa. Ja uusia leluja. Tutustuivat siinä ohessa hankeen parvekkeelta käsin. Joku toinen vähän lähemmin, joku toinen tassujaan kastelematta.

Arjen olen aloittanut käyttämällä pakkasia hyväkseni ja tuulettamalla kaikki isommat villavaatteeni, aina muutama kerrallaan. Niitä näyttäisi olevan loputon määrä. Kiitos vaan ahkeralle suvulle ja mukavan harrastuksen periytymiselle. Loppuu talvi ennen kuin vaatteet. Mitään paitaa pienempää en aio edes kokeilla.

Joulu, joulu on meillä

Kaikille hauskaa joulua ja paljon pehmeitä paketteja! Muistakaa leikkiä lasten ja eläinten kanssa, ottaa rennosti ja syödä hyvin!

Painimatto on levitetty.

Kranssi on koristeltu jouluisemmin.Kissaturvalliset led-kynttilät on sytytetty.Untolle on sijattu lämmin ja pehmeä peti.

Nyt joulu saa tulla!




-----------------------------------------------------------

Kissat toivottavat pehmeää joulua erikseen (erityisesti tyttökissoille):

Havunvihreää lämpöä

Tuntuu kuin olisin hyljännyt blogiparkani ikuisuuksiksi. Jos en nyt pian postaa jotain, tämä vielä hankeen hukkuu, unhoittuu. Ainakin meillä on jo hanget korkeat nietokset, tiptap. (eh eh. vähän liian aikaista yrittää olla runollinen.)

Enhän minä tosiasiassa edes niin kauan ole ollut hiljaa. Saatika neulomatta ja ompelematta! Jouluinnostuksissani tein vain sellaisen mokan, että kääräisin ne hetimiten pakettiin valmistumisen jälkeen, enkä ehättänyt ottaa yhdestäkään kuvia. Siitä kun ei olisi ollut pelkoa, että joku paketin saajista olisi blogiini eksynyt. Ainakaan kummityttöni (ranskanbulldoggi) Bonny tuskin olisi ilahtunut yhtään vähempää vaikka olisin täällä sen upean nahkaläpäreen jonka hälle leluksi väänsin ensin esitellyt, kotipuolen vanhempi väestö taas elää perinteisemmän kaltaisen viestinnän varassa, eli kirjeen olisin saanut kirjoittaa ja siihen kuvat laittaa että salaisuuden olisin saanut etukäteen paljastettua.

Mutta tämmöinen toropää kun on, voi luvassa olla kuvia ehkä joulun jälkeen kun paketit on avattu tai sitten ei koskaan. (luultavasti meidän joulukuvatkin on taas pelkästään kissoista (kuusessa) ja koirista (joulupallo suussa) eli ei pelkoa siitäkään.)

Oman neuleen kuvasin kuitenkin. Ja vaikka tekikin mieli tehdä siitä paketti itselleen, vältin kiusauksen laittamalla sen heti päälle. Ja tykkään. On heti jotenkin klassinen olo.

Vaikka se näyttääkin aidolta vintagelta ja väritkin hurjan retrot, on malli aika pitkälti päästä repäisty. Pari kirjoneulemallia jostakin vanhasta neulekirjasta oon napannut, loput kehittelin neuloessa. Se on perus-alhaalta-ylös raglan tuohon yläreunan valkoiseen rantuun asti, siitä eteenpäin kaventelin tasaisesti ympäri neuleen. Siis suurimmaksi osaksi raglan, mutta vähän myös kaarroke. Poolokauluksen jälkeen neuloin vielä helman ja hihansuut uusiksi, lankaa säästellessäni olin neulonut tosi lyhyet resorit ja kauluksen neulottuani sitä oli vielä kerä jäljellä. Huuhtaistuani neuleen olivat 3/4 hihat muuttuneet 5/6 hihoiksi, joten sain taas neuloa resoria viitisen senttiä lisää. Nyt hihansuissa näkyy raja, jonka jälkeen neulejälki ei olekaan enää tasaista. Tekis mieli huuhtoa vielä pelkät hihansuut. Mut sitten pitäis vielä oottaa että sais käyttää.

Inspiraation sain jostakin sota-ajasta (en kuollaksenikaan muista mistä sodasta enkä missä valtiossa) kertovasta elokuvasta (ja kappas, en muista leffan nimeäkään) jossa köyhällä päähenkilöllä oli tosi hienoja kirjoneuleita päällään. Se missä oli valkoista, vihreää ja keltaista taisi olla slipoveri, mutta samalla periaatteella: alaosassa kirjoneuletta valkoisella pohjalla ja yläosa keltapilkullista vihreää.

Lupaan etten hylkää tätä blogianikaan näin joulun alla. Vaikka tiedänkin, ettei digitaaliselle medialle voi tulla paha mieli.

orange is an colour of an orange

Miehelle tekaisin kämmekkäät. En joululahjaksi, kun sovittiin ettei osteta niitä toisillemme. Ihan muuten vaan.

Itelle sain valmiiksi tämmöisen rötväkkeen.

Se on vaan iso pyörönä neulottu putkelo, jota meinasin käyttää näin.

Tai siis näin.

Mut vois sitä käyttää huppunakin. Mut en minä. Ei oikein sovi tyyliin. (Mikähän se tyyli sit on?)


Lohdutuksena ylimakeista ja ylitaiteellisista kuvista saatte Untoa. Se on hengittänyt parvekelasin huuruun.

Vinoa rättiä, rekeetä ja hommia

On tässä tullut neulottua ja tehtyä jos jonkinmoista. Bloggaamaan ei kuitenkaan meinaa joutaa.

Syy on siinä, että olen tässä päässyt hoitamaan melkoista määrää tilauksia siitä yhdestä tuotteesta, jota niin kovasti ollaan odoteltu. Ja täältä saa lisätietoa miten sellaisen omakseen saa.

Nimittäin KipAkat Kalenterin vuodelle 2010. Aika moni teistä näyttäisi sellaisen jo tilanneenkin... Kaikkia en kyllä ihan nimestä tai sähköpostiosoitteesta tunnista, jokusen kuitenkin :)

No niitä neuleita sitten. Mulla oli 360g kerä 100% villaa Vironmaalta. Rumaa lankaa, sanoi neulomaton ystävä. Minusta kivaa, reilusti lampaantuntuista lankaa. Ajattelin tehdä siitä lyhennetyn version Tilted dusterista, kun näin muutamia kivoja malleja Ravelryssa.

Niin uskomattomalta kuin se tuntuikin, tämä yksi (!) kerä riitti kokonaiseen takkiin.

Ja neulominen oli niin mukavaa, että harkitsen toisten kirjoittamista ohjeista tekemistä uudenkin kerran. Itse asiassa olen selaillut lehtiä ja kirjoja ja löytänyt kivoja malleja, mutta mulla ei oo vaan yhteenkään sopivaa lankaa... Voi olla että tämä into menee ohi ennenkuin saan niitä ostettua.

Kuvien ottaminen oli taas hiukan haasteellista. Meillä kun on muutama mallipoika, jotka poseeraa kuvissa enemmän kuin mielellään. Siksi saatte takin lisäksi tai sen sijasta myös Unton naamaa ja Kisun korvaa. Nauttikaa.

Ja sit oon tehnyt yhdet kämmekkäät. ShibuiKnitsin Sockista. Melkosen rekeet. (=reggae suomeksi erään mielestä joskus aiemmin) Ihan kivat, mut nyppääntyi tuota edellä esiteltyä villatakkia neuloessa. Hmph.

Kirjallisuus(sisä)piireissä

Vaikka minua ei haastettukaan, haastoin itse itseni. Otin siis röyhkeästi tämän meemin mukaani Tyttö sinä olet rätti- blogista. Koska minäkin tykkään juosta ja lukea. Nytpähän tiedätte senkin.

1. Mikä kirja itketti? Itken aika usein ja olen muutenkin tunteilla mukana sekä kirjoissa että elokuvissa (ja musiikissa). En muista mille kirjalle olisin viimeksi itkenyt, mutta teininä itkin Neiti Etsivää lukiessa. Jäi mieleen, koska a) olin jo ihan liian vanha lukemaan Neiti Etsiviä ja b) hävetti niin paljon itkeä Neiti Etsivälle.
   


2. Mikä nauratti? Nauran harvoin ääneen, vaikka olisinkin kovin huvittunut. Robert Rankinin kiero huumori on huvittanut, nauroin Linnunradan käsikirjaa liftareille kuunnellessani äänikirjana. Viimeksi ääneen hihittelin Fingerporille (tosin en lukenut sitä kirjana vaan netistä)
   


3. Mikä oksetti? J.G. Ballardin Crash. Luin silti.
   


4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit? Peppi Pitkätossuun, silloin. Nyt ei oo tullut vastaan samaistumisen kohteita.
   


5. Minkä kirjan jätit kesken? Kate Mossen Labyrintin. Viimeisimpänä Hanif Kureishin Gabrielin lahjan, kun tajusin puolessavälissä että oon lukenut sen jo, ja että muistan mitä siinä tulee tapahtumaan.
   


6. Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken? Harvoin tulee tällaisia. Ennemminkin on onnellinen siitä että lukikin sen loppuun eikä jättänytkään kesken.
   


7. Minkä kirjan luit uudestaan? Luen kahta kirjaa aina vain uudelleen: Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille (lukenut 3 kertaa) ja Peppi Pitkätossun ne kaikki kirjat (en edes muista kuinka monta kertaa) aina tietyin väliajoin, joskus menee kaksi vuotta, joskus enemmän. On monia muitakin kirjoja joita olen lukenut toisenkin kerran, näitä kahta sitäkin enemmän.
   


8. Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)? Ei taida olla tälläisiä. En lue juurikaan hömppää, ja kehtaan myöntää lukevani lastenkirjoja ihan itsekseni, itselleni (tälläkin hetkellä iltalukeminen lastenosastolta). Ehkä sitä en kehtaisi myöntää, että jotkut klassikot on tullut luettua vain Valittujen Palojen lyhennelminä...
   


9. Mitä kirjaa suosittelet? Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa. Hannele Huovi: Pesula.
   


10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä? En osaa sanoa. Palataan tähän, kunhan olen avannut kirjahyllyssäni pönöttävistä teoksista vaikka Descartesin Teoksia ja kirjeitä tai Platonin Valtion. Tai edes saanut kaikki Grimmin sadut luettua. BTW, eka kirja jonka oon koskaan lukenut kokonaan (jos kuvakirjoja ei lasketa) on Minna Canthin Anna Liisa. Ja tykkäsin. Ei varmaan ihan joka lapsen lempikirja :) Voisko tästä olla ylpee?
    

Haastan tähän Merzun, kun hän näyttäisi lukevan niin mielenkiintoisia kirjoja.

Ai eiks vielä ollukaan joulu?

Enpäs näin hörhöksi olekaan heittäytynyt pitkään aikaan. Kynttilöitä ja kynttelikköä olen polttanut jo viikon verran, "joululiina" tuli pöydälle (vaikka siinä onkin kukkia ja kanoja... Mieskin sen joululiinaksi tunnisti :) ja kranssiakin virittelin sängyn päädyn yläpuolelle.


Ehkä oli ihan hyvä, että joulukoristeet ovat vielä varastossa, etten saanut niitä vielä kranssiin ripusteltua. Olkoot nuo nallet siihen asti kun tulee edes joulukuu tai että saan inspiraation tallustella varastoon asti.


Tänään inspiroiduin paistamaan pipareita toissapäivänä tekemästäni taikinasta. Tein itse taikinan ekaa kertaa moneen, moneen vuoteen. Koulussa olen siis joskus kotitalouden tunnilla tehnyt viimeksi, eli siitä on jo... 13 vuotta? Huh, tästähän vois vaikka jonkun ikäkriisin kehittää.


Yllätyin, miten helposti ja nopeasti nämäkin valmistuivat. Siinä meni kaulimisineen, muotilla paineluineen, paistamisineen ja keittiön siivoamisineen puoli tuntia. Eli keskimääräisen hömppätelkkariohjelman ajan. Jos sitä saisi itsensä useamminkin töllöttimen äärestä irti niin voisi saada enemmänkin hyvää aikaiseksi.