3.9.08

Hillbilly does crafts

Yksi kuva kertoo tuhat sanaa (oikaisin tätä sanontaa) ja yritin ympätä koko päivän postauksen yhteen kuvaan. Ei sitten onnistunut ihan, mutta melkein.

Ruudut taitaa olla nyt muotia. Niinkuin ruutuhameessa, niin aion olla muodikas (mutten tyylikäs) vinttilöytöruutupaidassakin. Tykkään ihan hirveästi siitä, että pohja on ällön sähkönsininen, ja ruuduissa on kirkkaanpunaista ja keltaista. Napit on valkoista helmiäistä ja koko komeus on ommeltu yhteen violetilla langalla. Sekametelisoppa! Eli ihan mulle tehty! Tuo paita päällä tekis mieli Australian rancheille ratsastamaan. (Oon joutunut isin kanssa katsomaan liikaa McLeodin tyttäriä.)

Ja mitäs muuta siinä kuvassa olikaan... Niin, noi vhs-kasettikotelot. Pirkko tähän innoitti antamalla yhden mulle mukaan. Sitten pitikin käydä anoppilasta muutama lisää.

Vaihdoin koteloon muovin väliin kivoja kuvia, tungin niihin kaikkea pikkutavaraa hamahelmistä ompelutarvikkeisiin ja lykkäsin ne kirjahyllyyn. Toimii ainakin mulle paljon paremmin kuin kaikki purkit ja purnukat, kun ne saa naamioitua sisustukseen huomaamattomiksi. Ei niitä todellakaan kirjahyllystä erota. Meillä on paha sisustaa millään pikkupurkeilla; vaikka ne söpöjä oliskin, ne tulee ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan Kisun Tassun ja leviää lattialle. Epäilen myös että Mies tykkää tästä enemmän...

Mä tykkään lehmistä. Kröhöm, kröhöm, katsokaa otsikkoa ja kirjoittajan vaatetusta. Pitikö tuo nyt etusormella osoittaa? Miksi en luota lukijan omaan päättelykykyyn? No niille jotka haluavat avustusta päättelyssä, otin nämä askartelut mukaan ruutupaidan kanssa just siks kun niissä on lehmiä kannessa. Laittakaa vaan mut kaupunkiin, mutta junttiutta ette saa kitkettyä!

Ja mitäs muuta siitä kuvasta ei oltu rajailtu pois?

No boyfriend jeansit! Tää muotivillitys ei taida sattuneesta syystä tulla minun käyttööni.

Se sattunut syy ei ole edes se, että poikaystävä (no okei, avomies) olisi jotenkin erityisen iso, vaan se että se sen nainen on erityisen pieni.

Tosin on mulla joskus ollut noita isojakin housuja. Kaiken kertonee se, että isäni ilmoitti ottaneensa yhdet maastohousuni vintiltä käyttöön. Ja näitä Oupankin odottamia telttoja en sieltä nappaillut mukaan, vaan vaatteita sieltä toisesta ääripäästä.

Arvatkaa mitä. Siellä ois ollu tunikoita ja legginssejä (sillon niitä tais käyttää vain lapset ja isokokoiset naiset). Ja oon muuten löytänyt itseni teininä. Pelottavaa oikeastaan. Varo vaan, Myy Maaria, isona susta tulee tällänen.

1 kommentti:

Barbro V. kirjoitti...

Kiitos kommentista! Kiva löytöblogi tämä.

P.S. Lusikkakorviksia tuli sarjatuotantona heti pienehkö ripakopallinen. Jos haluat oman parin, pidähän Barbro V:tä lähiaikoina silmällä.