22.1.09

milliini designs -hikipajan tuotteet

Pieni puuhailu jatkuu. Mahatauti ei siis ole vielä iskenyt, ja toivotaan kovasti ettei ainakaan huomiselle tule.
Tajusin että tarvitsen (lue: haluan) muutaman kivan trikoopaidan vaikka töissä pidettäväksi. (Ajattelin niin että jos on työvaatteita, saa töitä.) Ompelin sitten kummitädiltä saaduista trikoista pari lepakkohihapaitaa, yhden mekon ja yhden tuubitoppi/hame/mekko -virityksen.


Pää ei julkaisukunnossa.

Eikös kukkakuosi ollut muotia?
Tuubitoppi hameena.


Eihän nämä nyt sen kummempia ole kuin mitä olisi vitosella menkkahaukalta tai kiinatrikoosta saanut, mutta a) en ostanut uusia vaatteita b) eivät ole bangladeshilaisnaisen/lapsen pienellä palkalla ommeltuja c) tuli nämäkin vuosikertakankaat hyödynnettyä ja varastoa hieman pienennettyä. Eli tein siis jonkinlaisen ekoteon.


Ryhdikäs seilorityttö. Tämä paita on suosikkini.

Muutenkin jäin miettimään sitä, että miksi sen itse ommellun pitäisi olla jotenkin erikoista ja hienompaa kuin mitä kaupasta saa. Monihan ompelee tietysti siksi, että kaupoista ei löydy sellaista, mitä haluaisi. Tai että ei saa omille muodoilleen sopivaa. Perusvaatteita ommellessa tulee helposti itselleen ja muillekin mieleen, että olishan tuon kaupastakin saanut.

Valkoiset sukkahousut ovat olleet joskus farkkupyykissä.


Huomaa raitojen tahallinen eriparikohdistus.

Älä huomaa kasaa reppuja.


Näitäkin ommellessa mietin sitä nälkäpalkkaista ompelijaa siellä jossain kaukana. Itsellä jo kolmen paidan jälkeen hartiat huutaa tuskasta ja silmät alkaa väsyä sitä samaa saumaa tuijotellessa. Eikä kolmella paidalla varmaan vielä päivän (surkea) palkka irtoa.

Eihän näitä tietysti vaikeaa ollut ommella. Ei se vaatinut sen kummempaa kuin että opetteli käyttämään ompelukonetta (siinä on jotain jousto-ompeleita, oi jee!) ja jaksoi laittaa nuppineuloja silleen että saumat ei vingerrä. Kun on sopivat kaavat, ei tarvii koko ajan korjaillakaan. Muuten meni nämäkin kerralla ommellessa, paitsi tuubista tuli liian iso. Enkä oo korjannut. Käytän vaikka sitten kun lihon.

Siis liian leveä, ei suinkaan liian pitkä.


Tässähän ei yhtään huomaa että sukkahousut sinertää.


Pyykkiä narulta nostellessa tuli sekin mieleen, että villasukkien käyttäminen voi olla ekoteko. Pyykissä oli nimittäin yli kymmenen paria Miehen tavallisia tennissukkia ja kahdet minun villasukat. Jos itsekin käyttäisin tavallisia urheilusukkia, saisi niitä olla vaihtamassa vähintään kerran päivässä. Villasukilla vedättelee helposti viikonkin. Säästää pyykkikuluissa.

Viikon ekotekona oikeasti tein niinkin yksinkertaisen asian kuin käänsin pesukoneen lämpötilavalitsinta pykälän alaspäin (30 astetta). Tämä on niin helppoa, että tällähän tämä ekotekoilu olisi pitänyt aloittaa. Kävin myös täyttämässä taas tiskiainepullon. Sitä tarvitsee täyttää niin harvoin, että aina välillä ehtii unohtaa kuinka halpaa se onkaan. Eli voi aina ilahtua uudelleen noin parin kuukauden välein!

1 kommentti:

Terhi kirjoitti...

Meillä mies vaihtaa kerran kahdessa päivässä sukat (eli saunaanmennessä ne menee pyykkiin )... ei siitä sitten enempää... ja joka toinen aamu ne otetaan lattialta uudelleen jalkaan. Joskus käy niin että makuuhuoneessa nukkuu joku toinen pukeutuessa ja töihin mennäänkin naiselliset kissasukat jalassa! Sanoisin että sai mitä ansaitsi.

Tosi kivoja paitoja! Voi jos olisi noin viitseliäs ja eko. Mutta kun on paljon helpompi käydä henkkamaukalla kun se on tossa vieressä.