Purin kantapäistä rikkonaiset kuningatarvyötiäissukkani ja otin ehjän langan talteen (taas). Neulon siitä niiden toisten purettujen sukkien langan kanssa uudet sukat. Huomaatko muuten mikä on ollut koolauksen värinkesto? Jos multa kysytään niin tosi surkea.
Minähän en osta mitään kalliita luksussukkalankoja kun on kerran toi lama... (oikeasti olen kyllä sitä mieltä että on ihan oikein että ihmiset panostavat tällaisena aikana laatuun ja käsityöhön, halpa sarjatuotanto tulee kuitenkin kalliimmaksi, ja sitä aikaakin sille käsityölle on, kun tullaan kuitenkin lomautetuiksi tai irtisanotuiksi tai ei alkuunkaan tule mistään niitä töitä) (pessimisti, minäkö? En kuitenkaan sanonut että joutuu, vaan tulee... pääsee?)
... Ja kun on tällainen hamsteriluonne niin mitään hyvää mistä vielä jotain saa ei voi heittää pois. Kulkee muuten suvussa. Äidin mieskin jo tokaisi että "alkaisit sinäkin kerätä kaikkea romua niinkuin äitis". No, olen mitä ilmeisemmin alkanut jo.
Niistähän tulee melkein kuin...vähän käytetyt. Muistin muuten väittäneeni tuolla aikaisempia sukkia purkaessani että kyllä se pula-aika vielä tulee. En väitä enää mitään, edes puolileikillään...
2 kommenttia:
Enpä ole moista aiemmin kuullut, että puretaan lankaa sukista. Kerta se on ensimmäinenkin ja tulee vielä ehjä lanka säästöön! Kyllä se lama tulee... On jo osittain tullut.
Tottakai, kaikki lanka on hyötykäytettävä! Ei kai joku ihan heitä lumppuihin (tai jopa roskikseen) hyvää materiaalia??
Täälläkin siis hamsteri: kaikkea mahdollisesti hyödynnettävää on kaapit pullollaan miehen epäonneksi...
Hauskat sukat tuloillaan, kun niihin kuuluu tarinakin.
Lähetä kommentti