27.1.09

Un(e)to(n)

Järjestin tänään kuvia koneella vähän organisoidumpaan malliin (tiedän, mulla on nykyään ihan liikaa vapaa-aikaa) jotta niitä joskus jopa löytäisi kun etsii. Tein käsitöille alikansiot käsityön lajin mukaan (joku taidesnobi saattaisi nostaa äläkän siitä, että mulla taide- kansio on käsityö- kansion alla) ja täytyy sanoa että aika moni värkkäys tai viritelmä ei mennyt sujuvasti minkään nimekkeen alle... Siksi kansioilla on nyt niinkin eksoottisia nimiä kuten "muut lankaleikit". En sitten tiedä löytääkö noita nyt yhtään helpommin.

Huomasin että on sitä tullut neulottua (305 kuvaa... mietin jopa tekeväni neulekansiolle ali-alikansioita tyypin mukaan, niinkuin sukat, huivit, paidat jne mutta jätin tekemättä) . Ja noita kuvia järjestellessä huomasin montakin neuletta, joita ei ole tullut käytettyä. Joitakin ehkä kerran, joitakin en ollenkaan. Ompeluksia katsellessa ajattelin monta kertaa että ensi kesänä tuotakin mekkoa haluan käyttää, neuleissa ei samoja innostuksia herännyt. Paljonkohan minullakin on kaapissa neuleita, joita en tule koskaan käyttämään? Laittaisikohan kierrätykseen, vai pitäisikö purkaa? Osa on kyllä varmaan jo mennytkin kiertoon, kun en niitä pysty paikantamaan... Ja osan muistan antaneeni eteenpäin.

Päätin myös, että opettelen tekemään pitsihuivin. Löysin äidin minulle kierrättämistä vanhoista käsityölehdistä (Novita 4/93) kivan mallin, jota päätin yrittää snyn minulle lahjoittamasta huivilangasta. Pitäkää peukkuja. Toivottavasti tämä sitten päätyisi käyttöön, eikä kiertoon... Voihan sen antaa lahjaksi jos siitä ei tule virheiden viidakkoa. Mikähän siinäkin on, että kirjoneulekaaviot on kyllä ihan selvää kauraa ja ne oppii äkkiä ulkoa, mutta pitsineulekaaviossa täytyy katsoa jokainen silmukka erikseen aina uudelleen ja uudelleen? Tämäkään ei ole mikään vaikea pitsimalli, ja looginenkin, mutta kun ei mee aivoon niin ei mee?

Loppuun niitä Untokuvia kun lupasin. Ensimmäinen on vanha Miehen ottama, loput minun eilen räpsimiä. Se ei suostunut laittamaan silmiä kiinni sillon kun kuvataan, ei sitten millään. Vaikka väsyttäis.

2 kommenttia:

Teija kirjoitti...

Ihana Unto, varsinkin viimeinen kuva. Kissan tassuissa on jotain ylisöpöä <3

Tytti kirjoitti...

Unto on ihana. Tuo viimeinen kuva on aivan huippu.