Minähän en halunnut mitään murrettuja sävyjä. Ensi alkuun mielessä oli kirkkaanvärinen sateenkaarilanka. Paljon värejä, eikä mitään nynnyilyä. Ja sitä saatiin.
KuivumassaMakeaa mahan täydeltä, kuin kilo irtokarkkia.
Värin nimeksi ensimmäisen kuvan perusteella tuli kindergarten, se kun on suoraan päiväkodista. Tästä tulee sukat. En malta odottaa miltä tuo näyttää neulottuna!
Toinen sai olla hieman, mutta vain hieman, rauhallisempaa. Tekotapa oli tosin aika omaperäinen... Vaan mitäpä muutakaan voi odottaa kun minä olen mukana. Kun ei suunnittele mitään, saa yllättyä monta kertaa. Ei aina positiivisesti, mutta yllättyä kuitenkin.
Minähän en ole mikään peruspositiivinen ihminen, esimerkiksi eilenkin matkalla polkiessani kirosin ylämäkiä. Hetken mietin, että onhan tässä hyviä alamäkiäkin, mutta kun on syntynyt tähän pessimistien sukuun, pääsi heti sitä ajattelemasta ja mietti, että nehän on sitten ylämäkiä taas paluumatkalla.
Punaisen sävyjä. Mausteita mukana: keltaista ja violettia. Näistä väreistä tykkään tosi paljon. Tämä on ginger berries.Keitettävä
Intouduin värjäämään villaakin. Blue-faced Leicesteriä. Ihanaa. Tämä on värjätty Pollock-metodilla ruskealla, oranssilla ja kylmällä keltaisella. Toivottavasti saan tästä säädyllistä lankaa aikaiseksi! Väristä tuli erilaisia assosiaatioita kuvaruudulla, ja nimenä onkin sitten bark, koska puussa on kaarna ja koirat haukkuu.Suosittelen lämpimästi painamaan tuota Pollock-linkkiä. Erityisen hyvä havainnollistus.
Kuvista suurkiitos Pirkolle, milloinkahan opin kuljettamaan kameraa mukana tärkeissä tapahtumissa?
4 kommenttia:
Oi, olen kateudesta vihreä - pakko värjätä tässä heti kun ehdin...
ihania! Ja ei tosiaan ole nynnyilty :) Mitä värejä käytitte?
Bark :D heh, heh, meidän issikathan on niin hyvinkasvatettuja ja hiljaisia...
Ja Pollock-linkki on loistava! Kiitos. Ehkä minun ei nyt tarvitsekaan enää värjätä villoja, kun voin leikkiä hiirellä?!!!
Liina: värit ovat teollisuudessakin käytettyjä happovärejä, pusseissa ei valitettavasti ole valmistajien nimiä. Osa oli ruotsalaisia Färgkraftin happovärejä.
Kyllä Keuruun haaraosasto yrittää tulla niin usein kuin mahdollista, talvella en pääse viikolla, liian rankkaa. ja ei niitä kissa (tai käsityö-) juttujen kuuntelijoita ole täälläkään kauheasti - välillä näkee hyvin toisen naamasta, että nyt on syytä vaihtaa puheenaihetta! Mutta kun ne on mun karvalapset! Tänään olen kyllä harkinnut Indyn äänijänteiden hiljentämistä... Ja sillä on melkein vihreät tassut - eli otin teistä mallia...
Lähetä kommentti