Ei ihan weekender mutta travel bag kuitenkin

Tässä tulevan viikon bloggausennuste:

Huomenna viikon ekotekoa.
Loppuviikosta sukkaraporttia ja edistyksen yritystä Hexagon-takissa.
Välillä saattaa olla jotain yllättävää. Tai sitten ei.

Eilen ompelin laukun matkalle mukaan. Kankaat ovat lippiksestä jäljelle jäänyttä valkoista farkkua, jo niin kovin käytettyä entistä pikkukukallista lakanaa ja mummon varastoista joskus aikoinaan poimittua sinikukallista. Saumaan ompelin kanttinauhan pätkän, joka löytyi omista varastoista. Kiinnitys tapahtuu yläreunassa olevaa nauhaa kiristämällä. Kaavoja en edes tehnyt, vaan leikkelin kappaleet suoraan kankaista.
Yksi moka sattui: unohdin ommellessa laittaa sangat sinne minne aluksi ajattelin eli tuon valkoisen ja sinikukkaisen saumaan. Ehdin jo ommella tuon kanttinauhankin paikoilleen enkä enää jaksanut purkaa. Siksi ne on ommeltu rumasti päälle.

Kuvassa täytteenä kirja Kuin surmaisi satakielen (suosittelen jollet ole jo lukenut) ja pari alushametta.

Ja sisältä se näyttää tältä. Siellä on sitä lakanaa. Näyttää muuten tosi kivalta noi eriväriset pikkukukkaiset yhdessä.

Eiköhän tämän kanssa pysty kuitenkin Tallinnan reissulla näyttäytymään?

Pettymyksen lohi ja muita mereneläviä

Olen siirtynyt kehräämisessäni ylemmälle tasolle, nimittäin kaapin päälle.

Se ei johdu kissoista, niitä kun ei voisi minun turaamiseni ehkä enää vähempää kiinnostaa. Outoa sinänsä, luulisi Unton innostuvan ihan satasella, kun joku pyörii, siinä on villaa (namnam) ja siitä tulee lankaa (namnam). Vaan ei. Ei yhtään. Kumpaakaan.

Se johtuu siitä, että värttinäni ilmeisesti sen pohjassa olevan pallukan takia pyörii pitkään ja hyvin ja minua harmittaa keskeyttää sitä. Kun nousee korkeammalle, saa pidempään pyörittää ennen kuin se kolahtaa maahan :)

Ja on sitä pyöritettykin. Tästä langasta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Ihan kiva paksuus. Ihan hyvä kierre. Tosi pehmeää. Varmaan ihanaa neuloa. Ja sitä oli kivaa värkätä. Kaikki siis kohdallaan... Paitsi väri. Yritin nimetä sitä kovasti tequila sunriseksi yksittäisten värisävyjen takia, mutta en voi. Ei pysty. Koko ajan kehrätessäni ja kerratessani päässäni soi: "lohenpunainen, lohenpunainen..."

Sepä se. Jollei ysäri nyt tule pian muotiin ja minä pääse siihen hurahtamaan, ei tämä nyt oikein miellytä silmää. Ajatus oli kyllä värjätessä hyvä. Ja villassa. Miten niistä tuli tuollaista? Taitaa värinsä takia täyttää lankavarastoani jonkun aikaa. Ainakin siihen asti kun olen saanut tarpeeksi käsinkehrättyjä ja voin tunkea sitä johonkin jonkun seuraksi.

Tilliä lohelle, hihhih.

Mutta siihen muuhun sisältöön. Neuloin jotakin pysyvää siitä ekasta kehruustani. Eipä päätä ensi talvena pääse palelemaan.
Minä tykkään.

Fire walk with me +viitteelliset ohjeet kokeneille sukankutojille

Itsensä kuvaaminen on jotenkin aina yhtä ongelmallista, oli kyse sitten mistä kohdasta vartaloa tahansa. Niin näitten sukkienkin kanssa. Olisi pitänyt malttaa odottaa kuvaaja kotiin.

Ensinnäkin kuvaamisen aloittaminen voi olla hankalaa, jos sukat on niin tosi hyvät että niitä pitää vähän kynsillä puristella.
Itselaukaisin ei odota, että mörmylä ehtisi pois edestä.Se ei myöskään odota, että toinen mörmylä ehtisi pois edestä.Värit voivat olla auringossa ihan pielessä.Ja vaikka kuinka yrittäisi itseään kohdistaa, ne voivat silti olla vain puoliksi oikein.Ja sitten kun luulee vihdoin onnistuneensa, huomaa tietokoneen kuvaruudulla jonkin karvaisen hötön sijoittuneen laukaisuhetkellä oikeaan alanurkkaan.
Olin laittanut jotakin hyvin ylimalkaista ylös vihkooni, jotta saisin toisen sukan ensimmäisen kanssa samankaltaiseksi. Jaan nämä riipustelut nyt teidän kanssanne. Tähän blogimerkintään olen höpötellyt selvyyden vuoksi erinäisten numeroiden lisäksi myös jotakin selventävää (tai sekoittavaa) tekstillistä antia.

Ohjeen noudattaminen vaatii kokemusta sukkien neulomisesta kärjestä alkaen.

Lanka: Idena robust, 1½kerää
Puikot: 2, yksi 2½ kun ei löytynyt viittä samankokoista. Saat tehdä myös siten, että kaikki puikot mätsäävät. Kannattaa valita puikot oman käsialan mukaan, jos ei omaa yhtä löysää kuin minä.

Nämä sukat on aloitettu jatkokehitellyllä Magic cast-on -metodilla. Kuvallinen tutoriaali löytyy Knittystä. Tää on mun mielestä paljon yksinkertaisempi tapa kuin esim. se missä pitää ensin virkata ja sitten tehä lyhennettyjä kerroksia. Tälläinen on se mun kehittely:

Luodaan 10s kahdelle puikolle. Puikkoja pidetään vierekkäin, lanka on kaksinkerroin kädessä. Päähän jäävä silmukka pujotetaan toiseen puikkoon. Sen jälkeen aletaan venkslaamaan silmukoita vuorotellen kummallekin puikolle, alhaalla olevalla langalla ylemmälle puikolle, ylhäällä olevalla alemmalle. (venkslausohjeet knittylinkin takaa) Venkslataan kunnes kummallakin puikolla 10 silmukkaa. Neulotaan ensimmäinen kerros normaalisti, toinen kerros kiertäen (silmukat alemmalla puikolla kiertyneenä) ja lisätään samalla muutama puikko neuleeseen (niin että niitä on neljä, 5 silmukkaa joka puikolla). Lisätään molemmissa reunoissa (ekan puikon toiseksi, tokan puikon toiseksi viimeiseksi ja samalla tavalla toisella puolella) silmukoita kiertäen (kiertäen siksi ettei tulis reikää) kunnes silmukoita 48=12s/puikko. Jos varpaisiin sovittamalla tuntuu, että ei mahu jalkaan, jatka silmukoiden lisäystä kunnes mahtuu. Pidä mielessä että silmukkamäärän tulee olla jaollinen neljällä.

Voit vapaasti kärkialoittaa myös haluamallasi tavalla, näitä maailmasta kyllä löytyy samalla tavoin kuin kärkikavennuksiakin... Luulen ma.

Mallineule:
1.krs: 1 o, *1 lk, 2 o, nosta lk neulottujen yli, 2 o*
2.krs: o
3. krs: 1 o, *2 o, 1 lk, 2 o, nosta lk neulottujen yli*
4. krs: o

Tässä siis saadaan aikaan langankierto kahden silmukan yli vaihtelevasti kahdella kerroksella, joiden välissä on oikeaa. Voisko enää vaikeammin selittää. Yritetään: kun yhdellä kerroksella ensimmäiset kaksi silmukkaa saa langankierron ympärilleen, seuraavan kerran langankiertoja tehtäessä ne tulevat seuraaviin kahteen silmukkaan, joita ei aiemmin ollut kiedottu. Onnistuinko? Tämä selitys niiltä varuilta että kirjoitin tuon virallisemman ohjeen väärin...

Suosittelen soveltamaan silmukkamääriä, jos omaa leveämmän lestin. Mallineuleessa kun on aina neljä silmukkaa + reunasilmukka, siitä vaan laskemaan.

Mallineuletta tulee jalkaterään 13 mallikertaa. Näin saadaan tällä langalla, näillä puikoilla ja minun käsialallani 37 numeron kenkään sopivaan jalkaan sopiva sukka. Tee herran tähden sopiva itsellesi tai kelle nyt ikinä oletkin neulomassa tätä sukkaa.

Kanta: tiimalasi, sidotaan reunimmaisia kunnes 10 s. Tietysti voi tehdä minkä haluaa. Tämä nyt vaan sopii parhaiten minun jalkaani. Tähän ohjeet löytyvät esim. Ullasta. Seuraaviin sukkiin minä aion kokeilla ranskalaista.

Varren aloittaminen: reunasilmukat nurjia aiempien oikeiden sijaan paremman istuvuuden saavuttamiseksi (1. puikon ensimmäinen, 2. puikon viimeinen, 3. puikon ensimmäinen, 4. puikon viimeinen). Minä en voi sietää lörppöjä sukkia, mieluummin saa soida jalkaan tungettaessa. Lisätään silmukoita nurjien viereen 5 mallikerran jälkeen 2, 7 jälkeen taas 2. Puikoilla 16s. Näillä jatketaan. Yhteensä sukkaan tulee 32 mallikertaa (varteen siis 19). Tämä sopii minun pohkeilleni. Kuten taisin jo mainita, tätä voi soveltaa omaan jalkaan. Kärkialoitettuja sukkia on muuten aina hyvä sovittaa keskentekoisina niin saa täysin istuvat omilla muokkauksilla.

Loppuun vielä joustin 1 o kiertäen, 1 n. Tätä 10 krs. Sitten päätellään. Olen itse huomannut, että on aika vaikeaa saada tarpeeksi löysä päättely näihin sukanreunoihin. Jossain on olemassa jotain joustavia päättelyjä neulan kanssa turattuna, minä ratkaisin ongelman toisin. Ota hemmetin iso puikko päättelyyn. Käytin tässä 5½, eikä tullut turhan tiukka.

Voin auttaa ongelmissa, jos joku todellakin haluaa nää sukat vääntää.

Sukkia odotellessa

Viikon ekotekoa tähän väliin ennen kuin saan nuo sukat valmiiksi.

Ruoka kuluttaa paljon luonnonvaroja. Luonnonvarojen kulutusta on mitattu ekologisen selkärepun käsitteellä, ja ruuasta tulee keskivertosuomalaiselle noin 6 tonnin paino selkäreppuun vuosittain. Siis tähän on laskettu pelkästään elintarvikkeet.

Siksi siis tällä viikolla aletaan kiinnittää huomiota yhä enemmän siihen, mitä syö.
Seuraavat vinkit otettu Nuukuusviikon sivuilta.

• Ruokavalion vaihtaminen vaikka vain viikoksi kasvispainotteisempaan pienentää ekologista selkäreppua. Jos joka päivä lihaa syövä muuttaa ruokavaliotaan siten, että syö lihaa vain kolme kertaa viikossa, säästyy luonnonvaroja noin kymmenen kiloa viikossa. Jos sekasyöjä ryhtyy viikoksi kasvissyöjäksi, säästyy noin 20 kiloa luonnonvaroja. Saman suuruinen luonnonvarojen kulutuksen säästö tulee, kun maitotuotteita käyttävä kasvissyöjä vaihtaa viikoksi vegaaniruokavalioon.

• Kupillinen kahvia kuluttaa kymmenkertaisen määrän luonnonvaroja samankokoiseen teekupilliseen verrattuna.

• Litra kotimaista marjamehua kuluttaa kolmanneksen appelsiinimehulitran luonnonvaroista: marjamehun valmistus kuluttaa 1 kg uusiutumattomia luonnonvaroja per litra, appelsiinimehu vastaavasti 3kg.

Nämä olivat ihan helppoja tapoja muuttaa kulutustottumuksiaan. Ottaa marjamehun appelsiinimehun sijaan (ja senkin palautuspullossa niin ei tule roskia, parastahan on jos saa tehtyä itse mehunsa). Kahvin saa vaihdettua teehen. Jos aamukahvin tarvitsee, juo vain sen, eikä sen enempää. Syö lihaa vain muutaman kerran viikossa, tai jos on kasvissyöjä, vähentää maitotuotteiden määrää.

Meillä siis: juon yhä enemmän teetä ja yhä vähemmän kahvia. Se yksi kupillinen päivässä saa riittää. Ei osteta enää kaupasta hedelmämehuja, kun on marjamehuja pakastimessa. Itsekerätyistä marjoista. Säästyy kivasti rahaakin. Maitoa en tarvitse kuin kahviin, joten purkki viikossa riittää. Muiden maitotuotteiden käytöstä tarvitsee varmaan taloudessamme enemmän neuvotella... Juustoa uppoaa meillä ihan kiitettävästi, samoin jugurttia.

Ensi viikolla taas jotain ihan muuta, mutta ekohenkistä.

eisemitään-päivä

Olenkohan minä nyt osa sitä joukkoa, jota nimitetään kehruuväeksi? Ainakin jo tämä värttinällä hurruuttelu on saanut minut pauloihinsa. Seuraava askel on hankkia hirveesti rahaa ja ostaa rukki. Mitenhän tuon toteuttaisi ryöstämättä pankkia?

Mielenkiintoinen päivä tänään. Vartija tuli katsomaan imurointiani. Joku vika sisäänkirjautumisessa. No, onhan sitä teatterissakin joskus enemmän yleisöä.

Toinen sukka on jo valmis. Toista aloitin. Ei tullut niistä cable netsejä, eikä sellaisia kahden värin sukkia niinkuin toisella kertaa neuloessani meinasin. Tulee tulisukat.

Virkattuun toppiin on ostettu napit, ommeltua en ole saanut vielä. Ei oikein vielä nappaa kun en sitä valmiiksi saa kuitenkaan: tässä kylässä ei ollut kaupoissa sopivaa nauhaa. Tyhmää. En halua silkkinauhaa, vaan jotakin mattapintaisempaa. Tulee kiiltävällä liian shekshikäs. En halua näyttää siltä kuin kulkisin virkatuissa alusvaatteissa.

Hmm, virkatut alusvaatteet? No onhan niitä ollut virkattuja bikinejäkin. Jotenkin ihan älytön muoti. Neulotut aluspaidat tajuan, nehän lämmittää ihan sikana talvipakkasella kun on villaa ihoa vasten. Ja imee hikeä. Muut... No kukin tyylillään.

Olipas ihan turha postaus. Vaan eipä taida sekään enää tänään haitata.

jälkitunnelmia

Juhannus on nyt vietetty. Kunhan olin perjantaina töistä päässyt, lähdettiin Miehen vanhempien mökille. Syötiin hyvin, juotiin tarpeeksi ja pelattiin jos jonkinmoisia pelejä. Kokkokin oli. Vettä satoi vähän ja ukkostikin jossakin välissä. Sauna oli ihan parasta. Ja hyvä ruoka.

Pedot pääsivät ulkoilemaan narun päässä. Kisu oli niin kiltti, että pääsi useampaankin kertaan. Untokin aloitti hyvin: käytiin ihan lenkillä tietä pitkin, kyllä kulki kuin koira. Jossakin vaiheessa päätyi kuitenkin rimpuilemaan tavoilleen uskollisena ja pääsi valjaista irti. Eipä lähdetty ulos sitten enää. Voidaan yrittää uudelleen, kunhan pöly on laskeutunut.

Tänään pääsi sitten neulomaankin auringonpaisteessa. Sukka edistyi, purettiin, ja sitten se edistyi taas. Onhan noissa vielä tekemistäkin, toivottavasti toisen sukan syndrooma ei pääse iskemään.
Yhteistä koko perheelle taitaa olla se, että reissun jälkeen väsyttää.

Värejä, mulle, tänne, heti!

Olin eilen Pirkon luona värjäämässä. Kyllä siinä aikaa meni, mutta oli kyllä kivaakin! Nyt sitä katselee ympärillään värejä ja niiden yhdistelmiä ihan eri tavalla.

Minähän en halunnut mitään murrettuja sävyjä. Ensi alkuun mielessä oli kirkkaanvärinen sateenkaarilanka. Paljon värejä, eikä mitään nynnyilyä. Ja sitä saatiin.

MaalausKeitetty

KuivumassaMakeaa mahan täydeltä, kuin kilo irtokarkkia.

Värin nimeksi ensimmäisen kuvan perusteella tuli kindergarten, se kun on suoraan päiväkodista. Tästä tulee sukat. En malta odottaa miltä tuo näyttää neulottuna!

Toinen sai olla hieman, mutta vain hieman, rauhallisempaa. Tekotapa oli tosin aika omaperäinen... Vaan mitäpä muutakaan voi odottaa kun minä olen mukana. Kun ei suunnittele mitään, saa yllättyä monta kertaa. Ei aina positiivisesti, mutta yllättyä kuitenkin.

Minähän en ole mikään peruspositiivinen ihminen, esimerkiksi eilenkin matkalla polkiessani kirosin ylämäkiä. Hetken mietin, että onhan tässä hyviä alamäkiäkin, mutta kun on syntynyt tähän pessimistien sukuun, pääsi heti sitä ajattelemasta ja mietti, että nehän on sitten ylämäkiä taas paluumatkalla.

Taiteellinen toiminta

Punaisen sävyjä. Mausteita mukana: keltaista ja violettia. Näistä väreistä tykkään tosi paljon. Tämä on ginger berries.Keitettävä

Kuivumassa

Intouduin värjäämään villaakin. Blue-faced Leicesteriä. Ihanaa. Tämä on värjätty Pollock-metodilla ruskealla, oranssilla ja kylmällä keltaisella. Toivottavasti saan tästä säädyllistä lankaa aikaiseksi! Väristä tuli erilaisia assosiaatioita kuvaruudulla, ja nimenä onkin sitten bark, koska puussa on kaarna ja koirat haukkuu.


Suosittelen lämpimästi painamaan tuota Pollock-linkkiä. Erityisen hyvä havainnollistus.
Kuvista suurkiitos Pirkolle, milloinkahan opin kuljettamaan kameraa mukana tärkeissä tapahtumissa?

Horror story

Se juttu, johon sain inspiraation naavoista ja kävyistä ja kannoista, joka oli koko ajan tunkemassa puikoille...

IIK! Virkkuukoukku! Näenkö oikein? Näenkö harhoja? Olenko sekoamassa?

Olen siis siirtynyt vieraille maaperille. Enkä suinkaan aloittanut patalapusta, ehei. Suurilla sieluilla on suuret suunnitelmat. Punaiset langanpätkät ovat merkkeinä kavennuskohdista. Jos vaan jaksan tätä rannetta tarpeeksi eestaas veivata, voimme nähdä vaikka tuloksia myöhemmin. Ravelryssä vakoilleille voin ilmoittaa, että ei siitä sen ohjeen mukaista tule, ei millään.

Illan piristyskuva.

KIPistä kertoo enemmän Neulova Lehmä ja Villasukka. Itselläni ei ollut kameraa mukana. Siksi harmiksi esiinnynkin suurimmassa osassa otoksia.

elossa

Halusin vaan huolestuneille tulla kertomaan, että haudasta on noustu. Limantuotanto on edelleen keskikokoisen etanafarmin luokkaa, mutta olen jalkeilla jo enemmän kuin tunnin kerrallaan ja olokin on parempi kun on saanut vähän ruokaa (jos kasvisliemessä keitettyjä nuudeleita voi ruuaksi kutsua) koneeseen.

Tylsää vaan meinaa olla. Aivotoimintakapasiteetti ei riitä kirjan lukemiseen tai itse tekstin ymmärtämiseen, neulekaaviotakin on hankalaa seurata. Sitäpaitsi kädet ei jaksa tehdä työtä. Aika on mennytkin lehtien selailuun ja netissä surffailuun. Lisäksi olen yrittänyt katsoa telkkaria (ei sieltä tuu mitään) ja kuunnella musiikkia.

Taidan lähteä sylittelemään tuhmia kissoja. Se on ihan hyvä rangaistusmuoto. Kuvattuna tarkemmin tässä videossa.(loppupuolella)

Limaa ja Unto urheilee

Mikä siellä on?

Se on Mononen!

Kuolemantauti iski. Pää täynnä räkää. Sattuu, koskee ja kolottaa. Mikään ei pysy sisällä. Pehmopaperitehdas Mäntässä on takiani ylityöllistettynä. Yritän vaan juoda kuumaa, sen minkä yökötykseltäni voin. Ja nukun. Nukun kuin viimeistä päivää.

Pojat ovat yrittäneet parantaa minua parhaansa mukaan. Kisu nyhjää vieressä, tulee ihan kainaloon nukkumaan. Unto yrittää piristää riekkumalla sängyssä.

Onko tässä nyt lauantain KIP uhattuna? Toivottavasti ei!

KIP

Jyväskylässä KIPpaillaan Kirkkopuistossa ensi lauantaina. Tervetuloa mukaan, vaikka et aiemmin tapaamisissa olisi käynytkään.

Viikon ekotekoina maito on muuttunut luomuksi ja aamupuuron teen hellan sijaan mikrossa. Pieniä asioita voi tehdä kaksikin kerralla.

neliöitä, kolmioita, puoliympyröitä ja mämmituokkosia.

Muoks: Kuva korjatusta munankuoresta lisätty.

Niitä ompeluksia nyt sitten. Kukkakangas löysi viimeinkin kohteensa ja siitä tuli tabletit keittiön pöydälle.


Huiveja en nyt esittele, ne on tosiaan kangaspaloja, joissa on siksakkia reunassa. Paitsi yhden reunat purin hapsutukseksi. Jos joku oikein tahtoo ja vänkää niin jonkun yhteiskuvan ehkä voin ottaa.

Hattuja ompelin, en "ommellut", joten niitä kai passaa näytellä. Tai no katsotaan nyt. Tein ensin testiversion shortseiksi lyhentämieni farkkujen lahkeista.

Tuli ihan käyttökelpoinen. Tai no ainakin olen käyttänyt. Varsinkin tuo sisäsauman pätkä lipassa on kiva yksityiskohta. Ja kohta näemme miksi hyvää ei kannata mennä parantamaan, seuraava on sitten ommeltu siitä oikeasta kankaasta:

Ei näytä pahalta vai? It's all angles, baby:

Tulee kypärä. Jos leikkaisi ristikon tuohon lippaan niin voisi vaikka mennä turnajaisiin. Mummo aina sanoi että "käyp vaekka mämmituokkosen piähänsa panis" ja siltä se kyllä päässä tuntuukin. Tiiä sitten käykö. Jos haluaa näyttää kananmunalta niin ehkä sitten.

Täytyy yrittää jos sitä saisi jotenkin pelastettua. Tai tehtyä uuden. Jos tältä gradunkirjoittamiselta (!) ehtii. Siunattu sadekeli!

Korjattu malli.

Pitkä kävely maisemassa

Seuraa kuvallinen tarina aamulenkistäni. Täytyyhän sitä välillä käydä katsomassa minkä vuoksi sitä ekoilee ja vauhkoaa.




1. Sain aloittaa lenkkini lintusten laulaessa., 2. polku oli pitkä,, 3. ja sen varrella oli kauniita asioita., 4. Kukkaset kukkivat pitkospuiden vierellä..., 5. mutta jossakin näkyi ihmisen kädenjälki., 6. Näistä väreistä saa kyllä inspiraatiota., 7. Luuletteko että nuo puut pysyvät tuulella pystyssä?, 8. Kivikkoa Keski-Suomessa ei voi välttää., 9. Jatkoin matkaani eräpolkua pitkin., 10. Tie oli pitkä ja kivinen..., 11. ja se loppui yllättäen,, 12. kun hakkuuaukko tuli vastaan., 13. Yhtä kivistä jatkoa löytyi aukon toisesta päästä., 14. Siellä oli lämmin, ja voi haistaa männynneulasten tuoksun., 15. Nuotiopaikalla istahdin hetkeksi ja join vettä., 16. Puolukatkin kukkivat., 17. Varmistuin oikeasta polusta,, 18. joka johti syvemmälle metsään., 19. Puun juureen joku oli tehnyt pesän. Liekö menninkäinen?, 20. Toisessa puussa taas asusti kääpä., 21. Polun vieressä oli iso kivi, arvatkaa kiipesinkö sinne?, 22. Tottakai kiipesin!, 23. Ja sieltä näkyikin kauas., 24. Sitä piti mennä katsomaan lähemmäksi., 25. Joskus kannattaa kiivetä kukkulalle., 26. Kun asutusta alkoi näkyä, arvelin menneeni väärään suuntaan., 27. Käännyin takaisin., 28. Jatkoin polkua pitkin, , 29. metsä oli täynnä suuria ja pienempiä kiviä., 30. Puissa kasvoi naavaa., 31. Mahtaa olla puhdasta ilmaa., 32. Tätä tietä pääsee kotiin., 33. Onhan minulla jotain viemisiäkin, inspiraatioksi., 34. Tupasvillaa., 35. magia moss, 36. magia moss close-up

Noista linkeistä pääsee katsomaan kuvia isompana.

Eilen kehräilin. 120g merinotopsia muuttui langaksi värttinällä (katso kaksi viimeistä kuvaa). Tänään kertasin sen. Olen hurjan ylpeä tästä, vaikka se on möykkyistä, välillä paksua ja välillä ohutta, välillä yli- välillä alikierteistä, ja Unton oksennus aamulla ja eilen oli justiin tämän väristä. Se on silti lankaa ja se on minun ihan ite tekemää. En edes yrittänyt saada langasta tasaista vaan annoin sen tulla sormien läpi niinkuin se halusi tulla. Käytin tätä kehruuta jonkinlaisena mietiskelymetodina ja se kyllä toimi. Päätä ei kiristä niin paljon enää. Selkä kyllä kipeytyi.

Tänään ompelin kanssa. Tabletteja keittiön pöydälle ja hattuja päähän. Ja "ompelin" huiveja, eli siksakkia kankaan reunaan. Totesin kaupassa että isot huivit on hirveen kalliita eikä ne oo kun pala kangasta, joten hilpaisin siitä sitten kangaskauppaan. Kuveja ei nyt tule kun kamera on muualla matkoilla. Se näköjään retkeilee ahkerasti tänään.

Puikoille hiipii naavan ja kantojen inspiroima työ. Mutku ois se salainen rojektikkii ja tuo fufo...

Selevee siästöö

Hermoja entisestään kiristäneen pesukone-äkksidentin satuttua (sanotaanko siitä nyt vain, että aikakauslehti ei ole konepesun kestävä) päätin tehdä jotain vanhanaikaista mutta käytännöllistä ja purkaa epämiellyttävät sukat takaisin langaksi. Nämä aiemmat sukat olivat kyllä epäkäytännöllisyydestään huolimatta olleet käytössä, ja siksi päässeet pesukoneeseenkin.

Keriessäni muistelin mummoani, jolla oli aina jemmassa tälläisiä pieniä, tiukkaan kerittyjä palleroita, jotta langan kikkarat suoristuisivat. Mummoni purki kaikista jo moneen kertaan paikatuista lapasista ja sukista ne käyttökelpoiset langat ja käytti niitä sitten raitoina seuraavissa.
Vain pienet tilkut varpaista ja kantapohjista päätyivät roskiin. Mieltäni lämmittää kovasti ajatella, että pula-ajan tullessa (kyllä se vielä tulee kun viinakortitkin tulivat) näistä kahdesta kerästä tulee vielä ihan käyttökelpoiset sukat, kun lisää muutaman raidan varteen jostakin muusta puretusta.

One did it -tee sinäkin!

Muoks: Linkki lisätty. Ei pitäis illalla väsyneenä kirjotella mitään.

Viikon ekotekona liityin mukaan One did it-palveluun. Siellä voin parantaa tapojani, saan tietoa ekologisemmista vaihtoehdoista, ja saan lisää ekologisia ystäviä. Vähän niinkus ekoilijan facebookki. Jos kiinnostaa, liity ihmeessä sinäkin! Kuten sivulla mainostetaan, together we are many.

Ive been making weekly ecolocigal changes in my life (these only in Finnish so far), little but something for our globe. This week I joined One did it - and I honestly think you should do it too!

Ufo-> Fufo -> Fo

Lähdin mukaan fufoilemaan. Ei mulla montaa oo, mutta aika ikäviä. Vasemmassa alareunassa sininen epämääräisen muotoinen juttu on hexagon- takki. Ufoutunut ihan liian pitkäksi aikaa. Ravelry veikkaa että tätä olisi aloitettu toukokuussa 2007. Oikeassa yläkulmassa Tirolilaissukka, ja nämähän minun piti saada talveksi huopikkaisiin... Sen alla cable netin alku, project spectrumin ekaan kauteen... Näiden alla kissaristipistotyö, jota ei kai ihan virallisesti ufoksi lasketa, mutta kesken se on joka tapauksessa ja olisi kiva saada valmiiksi.

Laitoin arvontapalkinnonkin eilen postiin. Ompelin vihkoon päälliset, tavallinen vihko niihin sopii ihan hyvin, ostamani paksuhko versio teki vähän tiukkaa... Kolmenlaisia helmiä ja kirjailulankoja sekä virkkaamiani lappusia meni paketissa mukana. Eiköhän saaja niistä jotakin keksi... On hän kyllä sen verran luova tyyppi että varmasti jotakin syntyy.

I <3 Hama

Kesä, kesä, kesä!

Muokkailtu: lisätty kuva korjatusta versiosta.

On niin kauan siitä, kun täällä on viimeksi esitelty neuleita, että neuleblogiksi kutsuminen alkaa olla jo rikollista toimintaa. Ähhäh, nytpäs esitellään.

Malli oma. Lanka Novitan vuosikertaa, Mangoa. Puikot neloset tai kolme ja puoli, en muista. Kädenaukkojen ja pääntien reunaan virkattu pari kerrosta kiinteitä silmukoita. Selkäosaan olen tyytyväinen, sitä en mene muuttelemaan yhtään. Nyt etuosakin on korjattu, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Siihenkin olen tyytyväinen.
Se vähän nukkasi, hame on ihan punaisessa nöyhdässä. Ja niitä kissankarvoja ei myöskään tarvitse etsiä. Uusi käyttäjäkuva onkin neulomisvaiheesta, jostain tuntemattomasta syystä käyttäjäkuvakseni oli muuttunut poissa ollessani kissan kiipeilypuu. Vaikka puiseva olenkin... taidan jättää puujalkavitsit kertomatta.

Tuossa muutama postaus sitten taisin sanoa että en ala hamahelmihommiin ennen kuin se on pois muodista. Taisin silti hurahtaa. Tänäänkin ruokakaupassa käydessä piti piipahtaa leluosastolla. Se ensimmäinen 1000 nappulaa kului aika äkkiä...

Ajankohtaiset korvakorut. Nää tuli ensiksi.
Sitten sitruunarintakoru ja kirsikkakorvikset (jotka on ollu mulla käytössä siitä asti kun sain valmiiksi)
Ja lopulta se luovuuskin lähti kukkimaan. Mulla on joku ihmeellinen viehtymys kettuihin. Tuossa vaiheessa päättelin myös, että nää täytyy olla japanilaisten keksimiä kun ei näistä saa aikaan kuin suurisilmäisiä söpöjä olioita. Ja mitä muuta kalamiehen tyttäreltä seuraavaksi olisi voinut odottaa kuin ahventa. Missähän näitä voisi käyttää?