Madotus oli varmaan niin kova pala, että sitä on edelleen sulateltava? Mutta miksi ne purkaisivat kiukkunsa toisiinsa, eikä meihin ihmisiin jotka heitä kiusasivat pahanmakuisella keltaisella töhnällä? Ensi viikolla on rokotus, mitähän ne siitä tykkää... Minä vaan pelkään sitä kissaruttoa ja molemmilla on mennyt jo rokotukset umpeen. Toivottavasti ne nyt ei sitä viikonlopun aikaan mistään bongaa.
Tai sitten ne ovat imeneet tuon äksyilyn yleisestä ilmapiiristä. Jostain käsittämättömästä syystä koko maailma on ollut viime aikoina minua vastaan. Töissä ei toimi koneet (ja juuri niinä päivinä kun on muutenkin paljon työtä), piponi ovat piiloutuneet (lainasin mieheltä), pyörä ei suostu polkeutumaan, paukkuu ja rutisee (ja just nyt kun pitäs olla koko ajan menossa johonkin suuntaan), ja sääkin tuntuu irvailevan minulle. Ikkunasta katsoessa on ihan eri sää kuin silloin, kun pääsee ulko-ovesta ulos. Jos vielä takkia päälle laittaessa aurinko paistaa, ulos päästyä varmasti sataa. Ja toisinpäin, ja sitten hikoilee tuskissaan sen sadetakin sisällä.
Tällä viikolla on ollut kylmempää kuin mittarin ja näköhavainnon perusteella olisi pystynyt päättelemään. Ajattelin pyörällä ajellessani että pitää hoitaa nyt tuo talvitakkiasia kuntoon ennen kuin pakastaa.
Lehdessä oli hillitty, ajaton punainen villakangastakki.
Minulla oli lähinnä hillitön, aikaa sitten vanhentunut punainen villakangastakki.
Se ettei saa ostaa uusia vaatteita on hyvä syy alkaa silppuamaan entisiä. Kunhan tuosta on nyt saanut ensin kappaleet erikseen, täytyy alkaa mallailemaan kaavoja siihen päälle ja kokeilemaan, tuleeko tuosta takkia...
Kaupassa äkkäsin violetit farkut, jotka olisin ihan pakolla halunnut. Visioin jo päässäni miltä sellaiset jalassa voisi näyttää. (farkut on muuten yksi epäekologisimmista vaatteista; valmistukseen kuluu tuhottomia määriä vettä, väriä ja klooria.) Tiesin, etten aio niitä ostaa, joten marssin kangasvärihyllylle, nappasin mukaan muutaman paketin ja nyt pähkäilen kotona, minkä parin aion tähän uhrata ja milloin ehtisin kirpparille ostamaan yhden parin lisää...
Kissat on jo leppyneet. Ne jaksavat leikkiä yhdessä, kurista toisilleen ja mahtuvat molemmat yhtä aikaa meidän sänkyyn nukkumaan. Sitä tuntee olevansa hyvässä turvassa kun vieressä makaa kaksi komeaa kissapetoa. Vielä kun itse mahtuisi sekaan.
Hamsteri kotonaan.
4 kommenttia:
Ihana kuva Kisusta <3 Koko toimiston väki taivastelee sitä ;) Kiitos vaan perjantaipiristyksestä!
Mun pitäis kans tehdä joku takinkääntötemppu, kun lama (ei kalliit harrastukset, ei!) syö näköjään palkan alta aikayksikön.
Mulla alkaa ihan kohta samanlainen takin silppuaminen ;).
Ja joo toi farkkufakta on tuskallinen ihmiselle joka rakastaa farkkua yli kaiken.. Onneksi farkut kestävät pitkään että niitä löytää hyvässä iskussa vielä kirppikseltäkin.
Meilläkin on noita hamstereita, erityisesti Indy.
Ihana tuo viimeinen kuva. :o)
Meillä madotetaan Iiris-neiti Profender-liuoksella, niin ei tarvitse tapella suun kautta otettavien töhnien kanssa. Tepsii sekä sisä- että ulkoloisiin. Profender on muutaman millin vetävä nestetuubi, jonka sisältö puristetaan niskanahkaan. Periaatteessa reseptilääke, mutta meillä sitä ainakin saa ostaa eläinlääkäristä; samalla hakureissulla varataan aina rokotus. :o)
Lähetä kommentti