Trashionista Scarf

Seuraa jotakin, joka näyttää siltä, että se on ensimmäinen asia jonka olen neulonut. Ja siltä, ettei ihmisellä ole yhtään värisilmää. Ja siltä, että koira voi oksentaa raitoina. (tuli joku ihme assosiaatio raidalliseen hammastahnaan) Kato nyt, siinä on karvapallojakin mukana.

Mut oikeasti se on tapa käyttää jämälankoja luovasti. Tai no luovuus ei taida olla sitä, että kopioi idean jostakin blogista, eikä muista enää missä blogissa tämän on nähnyt. (kiitos Terhi, Paulahan se oli jolta idean pöllin) Minusta tuo on aika kiva, kaikessa rauhattomuudessaan. Sopisi varmaan hyvin kokomustan asun kanssa. Tosin minulla ei ole oikeastaan koskaan kokomustaa ulkona, paitsi silloin kun sataa. Eikä tätä nyt voi käyttää silloin kun sataa. Miehellä olis melkein aina kokomustaa... Mut ei tarvii luulla että se käyttäisi tälläistä kaulahuivia.


Jos tekis tähän puolen puupennin pannan kaveriksi? Ja tartteeko se sitten lapaset myös? Ja eikö mulla ollu niitä asusteita jo vaikka lampaat söis?

Ai niin. Se kuka vielä vahtaa sitä picasan wardroberemix-kansiota vaatekuvien toivossa, voin sanoa ettei kannata enää. Olen vaihtanut Modepassiin. Kehitin siis vaatteenostolakosta haasteen löytää esittelemisen arvoisia vaateyhdistelmiä omasta vaatekaapista, ihan kiva harrastus kai sekin. Ainakin toimii gradun teon välttelemisessä.

Paitsi että se on kohta valmis. Puuttuu enää osa tuloksista, valmiina olevien tuloksien puhtaaksi kirjoittaminen ja oikoluku ja lähteiden tarkistus ja pohdinta ja asetusten kanssa tuskailu. Näyttää siltä että valmistuu ennen joulua. Jei!