Usko meinasi loppua moneen kertaan kesken, tuli niin monesti mieleen, että teen lihavalle miehelle shortseja enkä suinkaan itselleni hametta... Vastalaskokset meni uusiksi kolmeen kertaan, vyötärökaitale neljään, ja pituuttakin piti säätää kahteen kertaan. Meni varmasti rullallinen rihmaa kaiken tuon purkamisen ja uudelleenompelun takia.
Älkää lapset turhaan mollatko erään nykyaikaisen suomalaisen käsityölehden kaavoja ja ompeluohjeita, voin kertoa että "Uudet" käsityöt numero 7/1995 ei tarjonnut senkään vertaa neuvoja ja jos jotain tarjosikin, oli ne päin sanonko mitä. Hämmennystä herätti varsinkin se, että lehden sivuilla ja ompeluohjeissa kaavat oli merkattu kirjaimin (a, b, c jne), kaava-arkissa taas numeroin (1, 2, 3 jne). En käynyt tarkistamaan oliko a ykkönen ja b kakkonen, valkkasin vaan kaava-arkilta sen malliset kappaleet jotka saattaa olla tähän vaatekappaleeseen sopivat.
Syy siihen, että tuli tehtyä pienennystä pienennyksen perään oli se, että jossakin loppuvaiheilla kärsivällisyyden laskettua minimilukemiin tajusin, että ei se mun koko ookaan kolmekasi, vaan kolmekaksi. Tosin tää kolmekasi oli näissä kaavoissa pienin koko...
Valmista silti tuli, odotusten vastaisesti. Ilmeisesti äidillä ollut odotusaikana stressihormonit korkealla kun ei saanut käydä viimeiseen asti töissä, ja se jäi mulle pysyväksi tilaksi (niin kuulemma käy jos on raskaana stressiä), tuo kärsivällisyys ei ehket kuulu mun luonteenpiirteisiin.
Hameosa on collegea ja vyötärökaistale trikoota. Ja jos mietit miksi se näyttää niin kummalliselta, ihan kuin se olis jotenkin jalkojen välissä, syy on tässä:
Housuhame.Sovitaanko, että mä oon ennemminkin ihan hirveästi muodista edellä enkä jäljessä (ysäristä on kauan aikaa) niin on vähän parempi mieli. En ois vielä itsekään kaksi viikkoa sitten ajatellut enää ikinä omistavani housuhametta, koska olin sitä mieltä että ihmisen täytyy valita onko sillä housut vai hame eikä mitään ihmeellisiä puolivillaisia viritelmiä. Mulla on pää kuin tuuliviiri, päätin nimittäin eräänä päivänä pyöräillessäni että housuhamehan ois just hyvä tässä hommassa. No nyt mulla on sitten sellanen. Ja täytyy sanoa että ei tainnu olla viimeinen. Nyt kun noi kaavat on saatu muokattua käyttökelpoisiksi, täytyy tehdä toinenkin. Jostain oikeasta kankaasta.
Kuvausrekvisiitaksi lavastettu punkshui-kirja on kyllä varmasti kirjoitettu meillä visiteeraamisen jälkeen. Tai sitten me osataan toi tyylilaji ihan luonnostaan. Todisteitakin on ihan noissa samoissa kuvissa. (ihme kyllä oon osannut rajata suurimman osan pahvilaatikoista ja muista viritelmistä pois)
Ja toi pöydillä tanssiminen on sitten ihan kertaluontoinen tilanne.
1 kommentti:
Mäkin olen alkanut viime aikoina ajattelemaan, että housuhame olisi vallan mainio vaate. Viimeksi taisin käyttää sellaista kouluun mennessä, mutta aika olisi taas kypsä.
Lähetä kommentti