blogihiljaisuuden syyt

Tiedän, että olen edellisissä merkinnöissäni lupaillut kaikkea, mitä seuraavalla kerralla saattaisi jo olla. Tämä kuitenkin tulee siirtymään jonkin verran.

Tämän blogin kirjoittaja nimittäin kirjoittaa tämän blogin sijaan nyt pari viikkoa gradua. Ja palauttaa sen 14.11. Ja käyttää kaikki asunnosta löytyvät douppingit kahvista lakuihin ohjaajan suosituksesta.

Että terve vaan ja kiitos kaloista.

Hitsin pitsit

Minulle avautui aivoihin joku aivan uusi alue, kun pyörittelin noita virkattuja liinoja käsissäni. Se on varmaan se Luovuus. Päässä naksahti ja keksin hirveästi ideoita joissa niitä voi käyttää. Äiti, saa lähettää lisää mutta vain pyöreitä. Päässäni on nyt vain pyöreää.

Tämmöinen tuli ensiksi. Valitan taas kerran tuota makuuhuoneen karseaa tapettia.
En tiedä mitä tuosta olisi mieltä, aina välillä tuntuu että se kaipaisi vielä jotakin, välillä taas näyttää ihan hyvältä. Roikkukoot nyt jonkin aikaa tuolla makuuhuoneen seinällä ja katsotaan jos se saa vielä jotakin itseensä.

En ole mikään sisustustaulujen ystävä. Kai olen sen verran taidesnobi kuitenkin, että haluan seinilläni olevan jotakin muuta kuin mitä joka toisen kansalaisen seinällä roikkuu. Toisaalta tässä on vähän sisustustaulua kun on kivoja tekstiilejä canvaspohjalla, toisaalta taas se kyllä on uniikki.

Toisaalta olen nyt haltioissani tästä uudesta aluevaltauksesta, toisaalta pelottaa että meillä alkaa kohta näyttää pitsibussilta. Se toinen idea olisi kyllä ihan pakko vielä saada toteuttaa.

Ensi kerralla ehkä sitten jo muoviturkista tai niitä ommeltuja hameita. Kuvia kun on niin kamalan hankala muka ottaa.

Pitsipussi ja päälaite

Kiitän kaikista onnitteluista, niin ravelryn, facebookin tai tämän blogin kautta annetuista sekä tekstiviestillä tulleista. Onnea tässä iässä jo tarvitseekin.

Sitä saa mitä tilaa. Kiitos äiti!
Ehkä jo huomenna jotakin mitä näistä nyt sitten tuli. Pirkko vinkkasi pitsibussista, pitäisköhän alkaa meidän kaksiota päällystää?

Ja tämmösen tein, kun oon jo jonkin aikaa ihaillut kaikenmaailman vintageharrastajien pääkoristeita. "Kukat" on irroitettavia, hakaneuloilla varustettuja, että niitä voi kyllä käyttää vaikka rintakoruina jos ei päässään tahdo pitää.

Tulossa pari hametta jotka oon melkein ommellut valmiiksi ja se vegaaniturkis joka ois vuorin ompelua vaille valmis. Kunhan nyt vaan ehtis istahtaa tuon ompelukoneen ääreen. Tuntuu että ei enää jaksa sen jälkeen kun on tämän koneen ääressä ensin päivän gradua vääntänyt.

Viikon ekoteosta sen verran, että löysin ja ostin sen kestokahvinsuodattimen. Ensi viikolla lupaan jo keksiä jotakin uutta.

Katsaus mummoutumiseen

Tänään täytin 26. Sitä on sitten jo lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä. Eli mummous iski kertaheitolla, laitoin jopa baskerin päähän. Täytyyköhän samalla siirtyä ikääntyneiden yliopistoon?

Kuinka tämä vanheneminen on muuttanut minua? Mikä on erilaista kuin vuosi sitten?

- On enemmän skillssejä ja billssejä. Vuoden päästä voin kirjoittaa että en käytä moisia sanoja. Siis taitoa ja tietoa on tullut lisää, toisaalta on taas enemmän vastuuta ja enemmän laskuja maksettavana.
- Jalkaa, kättä, selkää ja niskaa sekä hartioita vaivaa enemmän. Tämä siis sinne mummoutumisosastoon sen baskerin kanssa.
- Enemmän töitä ja vähemmän aikaa.

Mikä ei ole muuttunut vuodessa?

- En ole edelleenkään valmistunut, eli olen edelleen yliopisto-opiskelija vaikka tahtoisin olla puu- ja lastentarhuri.
- Minä. Vanhentunut olen mutten aikuistunut. Tiedä sitten onko se hyvä sekään.

Todiste: Ostin itselleni synttärilahjaksi lelun.

Mikä on erilaista kuin kymmenen vuotta sitten?

- Sitä on onnellinen että SAA olla kotona eikä TARVITSE lähteä baariin; 10 vuotta sitten olisi antanut vaikka vasemman jalkansa että asetelma olisi ollut toisinpäin. Ainoa lämmin paikka mihin (kuitti) papereillaan pääsi oli lehtiroskis.
- Sitä on kuitenkin aika paljon aikuistunut näissä vuosissa, osaa paljon enemmän ajatella syitä ja seurauksia ja ottaa vastuuta omista tekemisistään.

Mikä ei ole muuttunut kymmenessä vuodessa?

- Mulla on edelleen ne samat vaatteet päällä.

Devil or the Red Cat's song

Olettehan te ymmärtäneet että se ainakin yritti olla vitsi kun sanoin että tuo Jurassica lähettää minulle jotain alitajuisia viestejä? Ei se kyllä oikeasti mitään metakommunikoi, se vaan muuttuu jotenkin erinäköiseksi kun se kaipaa vettä.

Otsikko muuten mukailtu Volbeatilta. Meillä vaan on yks paholainen joka pudottelee tavaroita ja rikkoo astioita tai sitten yks punanen laulaa.

Minua on vaivannut asioiden loppuunsaattamattomuus. Karvaturkis on ihan loppusenteillä mutta en saa sitä valmiiksi. Lapasista puuttuu puolet peukaloista. Aloitin sitten virkkaamaan jotakin neliöistä kun teki mieli virkata (mutta ei tietenkään hexagon-takkia) Ja koko ajan tekis mieli aloittaa uutta mutta järki jo sanoo että sillä vähällä ajalla mitä minulla nykyään käsitöille on, voisi tehdä jotain älykästä ja tehdä edes nuo melkein valmiit pois alta. Ravelryn lista on täynnä juttuja joita tekis mieli aloittaa, sit on pari tilaustyötä, neulemuistikirjassa monta kivaa edelleen toteuttamatonta juttua ja tarviisin oikeesti itelleni syvän pipon ettei tarviis miehen pipoa koko ajan lainata, ja sitten vielä joululahjojakin jos tekisi... Paitsi vois kyllä tänä jouluna tehdä ekoteon ja antaa aineettomia lahjoja. On niillä kaikilla muillakin yhtä paljon tavaraa kuin meillä. Miehen kanssa jo sovittiin että ei anneta toisillemme tavaroita tänä jouluna, annetaan toisillemme yhteistä aikaa ja tehdään jotain kivaa. Se oli muuten Miehen ehdotus.

Taidankin tässä päänsäryn jälkeisessä krapulankaltaisessa olotilassani nauliutua edes yhden keskeneräisen kanssa sohvannurkkaan ja heilutella käsiäni niin pitkään että edistystä on havaittavissa. Palannen asiaan ensi viikolla jonkun valmiin tuotoksen kanssa.

Practise what you preach osa 2

Tajusin tässä Teijan esittämästä kiitoksesta ekoteoista, että viikon ekotekoa ei ole aikoihin kirjoiteltu. Onkin hyvä aika katsastaa, mitä niistä on tullut pidettyä ja mikä on jäänyt tekemättä...

5.2. 08
Vaihdoimme riisin ohraan. Tavoitteena on ollut sammuttaa kokonaan kaikki valmiustilaan jäävät virtalaitteet.

Riisiä ei olla vieläkään ostettu. Kerrotaan nyt sekin että sitä entistä on edelleen jäljellä, eikä olla kyllä syöty paljoa ohraruokiakaan, ihan muutamana päivänä. Isiltä sain pottuja hirvittävän säkin, on pitänyt syödä niitä. (ja ollaan syöty makaroonia ja nuudeleita mutta sitä ei kerrota kellekkään) Virtalaitteet on katkaisijalla varustetun piuhan päässä useimmat, mutta toisesta on hajonnut katkaisin eikä sitä saa siitä pois päältä. Pitäis vetää seinästä ja se on mukamas liian hankalaa. Eli tämä tietokone, yhet stereot, yksi kaiutinsetti ja tulostin napottaa siinä hajonneessa vempeleessä. Sähkölaskukin tuli eilen, antaa taas intoa panostaa tähän projektiin...

9.2. 08
Hankin myös energiansäästölamppuja.

Ei meillä muunlaisia lamppuja taida enää ollakaan.

13.2. 08
Pesuaineiden vaihtaminen ekologisiin tuotteisiin.

Tiskiaineen kävin just vähän aikaa sitten täyttämässä. Ollaan saatu vaihdettua yleispesuaine, tiskiaine ja pyykinpesuaine. Ei meillä muita aineita käytetäkään, eli tämä on toteutettu ja jatketaan edelleen.

27.2. 08
Kahvinsuodatin, siis sellainen kestoversio.

Ei oo löytynyt! Saako niitä oikeasti jostain?

17.3. 08
Puolivalmiit pakasteet jätetään ostamatta.

No sen viikon jätettiin. Sen jälkeen ollaan oltu vähän retuperällä tän homman kanssa. Tosin viime aikoina ei olla ostettu pakasteita juuri laisinkaan, tällä viikolla taisin yhden vihannespussin hankkia. Tämäkin ostamattomuus on ihan puhdas vahinko eikä tietoinen valinta.

23.5. 08
Hygieniatuotteet vaihdetaan ympäristöystävällisemmiksi.

Hammastahna on taas markettitavaraa. Muita ei ollakaan edes ostettu; entinen shampoo kun tuntuu riittävän ja riittävän. Käytin välissä yhden pullollisen nokkosshampoota ja se oli mahtavaa, täytyy käydä täyttämässä toi pullo jos tuo herpiina koskaan loppuu. Haeskelen myös Uhoavan Gnun mainostamaa palashampoota! Saippua on edelleen oliivi, ja jemmassa on vielä Tallinnasta ostamani käsintehty ekosaippua.

4.6. 08
Liityin OneDidIt-palveluun.

Liityin niin, mutta kuukausiin en ole käyttänyt. Kannattaisi kyllä taas, sieltä saa ihan hyviä vinkkejä. Harmittaa vaan kun alkukyselyssä on täyttänyt että ei ole autoa eikä lennä lentokoneella, ja vinkit ovat silti autoilun vähentämistä jne. Kehittelyä kaivataan?

10.6. 08
Maito muuttui luomuksi ja aamupuuron tein hellan sijaan mikrossa.

Luomumaidon laktoosi tuotti jonkin verran ongelmia, eli sen jouduin jättämään. Hellalla puuroani en ole tuon jälkeen tehnyt.

25.6. 08
Juon vähemmän kahvia. Se yksi kupillinen päivässä saa riittää. Ei osteta enää kaupasta hedelmämehuja, kun on marjamehuja pakastimessa. Maitoa en tarvitse kuin kahviin, joten purkki viikossa riittää.

Tälle vois sanoa pyh, pyh ja pyh. Siis ihan hyviä vinkkejä, mutta ei ole kyllä mitenkään onnistunut. Kahvinjuonti on vaan lisääntynyt ja joskus tulee juotua kolmekin kuppia (paha minä), Mies ostaa hedelmämehuja edelleen eikä me saada noita marjamehuja edes juotua (juon vaan vettä ja niitä Miehen ostamia mehuja). Maitoa käytän kaakaossa, muroissa ja kahvissa. Sitä menee enemmän kuin purkki viikossa.

1.7. 08
Muoviroskan vähentäminen: vähemmän muoviin pakattuja tuotteita, hedelmäpussien kehittely.
16.7. 08
Kaatopaikkajätteen vähentäminen lajittelun tehostamisella ja kuluttajavalinnoilla.

Sillä tapaa on kyllä totta että aineita ei tule ostettua muovipulloissa, ja ne on semmosia jotka voi täyttää uudelleen. Pakkauksia yrittää kaupoissa katsoa, mutta tuntuu että kaikki on nykyään pakattu muoviin eikä ole muita vaihtoehtoja.
Roskan määrä taitaa olla vakio vaikka mitä yrittäisi, näyttää pahasti siltä että vaikka lajittelisi kuinka tehokkaasti, kaatopaikkajätettä tulee silti yhtä paljon. Kuinka moni muuten näki 45 minuuttia-ohjelmassa kaatopaikkapätkän? Jos ette muuten lajittele, lajitelkaa pliis edes biojäte ettei se mene tonne kaatikselle metaania tuottamaan ja ilmastoa muuttamaan.

19.7. 08
Ompelin hedelmäpusseja.

Ja näitä on käytetty! Kaupan muovipussukat joita ollaan jouduttu ottamaan on yhden käden sormilla laskettavissa ja niistäkin jää kolme yli.

1.8. 08
Hiusten värjäämättömyys.

En ole vieläkään värjännyt vaikka joka kerta kun näkee nätin punapään tekis mieli.

20.8. 08
Marjastaminen ja metsän antimet.

Käytiin puolukassa. Muutenkin ollaan saatu lahjoituksina paljon sieniä, kalaa, perunoita, porkkanoita, sipuleita(vai sipuleja?), omenoita, kesäkurpitsaa... Mitähän vielä muuta? Sukulaisten kasvimaan hoitamisesta ja metsässä kömpimisinnostuksesta on hyötyä minullekin.

1.9. 08
Purkit: uudelleentäyttäminen ja -käyttäminen. Pakastamisen ekologisuus.

Kysyin Ekolosta voiko täyttää omaan purkkiin. Kyllä kuulemma voi. Pitää käydä hakemassa pyykinpesuainetta tässä joku päivä. Kaikkea olen täytellyt. Pakastinta ei olla pesty. Jääkaappi kyllä pitäis. Tulis nyt ees yksi pakkaspäivä ensi talvena niin voisi sulattaa tuon pakastimen...

8.9. 08
Kaupan tököttien sijaan omatekemiä kauheudenhoitotuotteita.

En ole ostanut kuorintavoidetta vaikka sitä olis halvalla saanut ja vielä ekologista. Toi sokerimömmö toimii hyvin. Ostin kyllä naamanpesuainetta, mutta pesen silti suurimmaksi osaksi mikrokuituliinalla pyyhkimällä. On helpompaakin työpäivän jälkeen. Ihan semmosella liinalla mitä saa kaupasta siivousta varten.

20.9. 08
Vuosi ilman uusia vaatteita.

Tämä se vasta on herättänyt kivasti huomiota tuolla Modepassin puolella. Ihan hyvin olen sopinut muotitrendi-ihmisten sekaan kirpparivaatteineni. Ne kun vaan jaksaa ihmetellä sitä että miten sää voit, en mää vois olla ees kuukautta. No nyt on tullut melkein kuukausi täyteen, eikä vielä ahista yhtään. Katotaan sitten joulunjälkeisissä alennusmyynneissä.

Sisuksien uudelleenasetteluja

Varoitus: Blogimerkintä sisältää ihan hirveän monta kuvaa eikä yksikään niistä kuvaa yhtäkään (omien) kätteni tuotosta.

Meidän kissoilla on tuommoinen piilopaikka levyhyllyn alimmassa lokerossa. Ei ne siellä nuku, mutta leikkiessä verhon takana on kiva vaania. Ja kun kissa ottaa aurinkoa katolla (ei kuumalla) niin hiiret hyppivät luolassa?

Etsi kuvasta Hermanni Hiiri, kaikkien kaveri. Se näyttääkin ihan siltä että "jee, toi peto ei oo paikalla, se on syömässä ärrinmurrinkeksiä"

Muistatko, kun kerroin korjanneeni sohvaa porakoneen kanssa? Siitä tuli muuten ihan hirveän osaava olo, ihan erilainen kuin ompelukoneen ääressä. Pitää varmaan joskus rikkoa stereotypiarajoja niin voi tuntea itsensä taitavaksi. Niinhän se on että kaikki naiset osaa ommella mutta vaan miehet osaa käyttää porakonetta...

Tein siinä samalla myös myllistysmullistuksen eli vaihdoin sohvan "kätisyyttä". Niin saatiin enemmän tilaa tuolle nahkatuolille ja aurinko pääsee paistamaan ikkunasta esteettä. Hirvee homma oli kyllä, kun niitten ruuvinreikien etsiminen noissa käsinojissa ei ole ihan helppoo.

Ja minähän sanoin että kisu haluaa poseerata. Ja minulle se ei muuten ole mikään sotku jos neulemytty kököttää sohvalla (niinkuin näissä kuvissa). Jos samalla paikalla lötköttäisi vaikka verkkarit, se olisi sotku. Jännittävää.
Ihan lemppariasia tämän kodin kalusteista on tämä kärsinyt arkku. Siinä on jotakin niin tunnelmallista, kaikessa ruosteisuudessaan ja kosteusvaurioisuudessaan. Ja vaikka se on niinkin arvokasta materiaalia kuin vaneria. Nuo Taavetti 1619-tarrat vaan parantaa tilannetta.

Mun mielestä sitä ei pidä kunnostaa. Tai maalata. Mun mielestä sen pitää olla juuri noin rappioromanttinen.
Ja Unton(kin) lempihuonekalu on nahkatuoli. Muistan kun mummolassa oli tismalleen samanlainen mutta vihreä. Siinä leikittiin sitten lentokonetta. Ja paljon muutakin. Nyt noi meidän lapset leikkii samanlaisessa. En tiedä onko se lentokonetta vai ihan painimatsi vaan.

Lisäksi kannoin puulaatikon sängyn viereen, ettei tarviis levitellä enää vaatteita lattioille iltaisin. Ei uskoisi, että samalle tyypille kuuluu se tiptop-vaatekaappi ja se epämääräinen mytty siinä kaapin alla... Kyllä, puhun itsestäni. Osaan olla yhtäaikaa sekä nipo että huithapeli, ja vieläpä samassa asiassa.
Sisustukseen liittyvää tuunausta olen harrastanut myöskin. Jos kuuluu sellaiseen perheeseen, jossa on virkattuja pikkuliinoja kaapillinen, saattaa niitä hyödyntää aika rennolla otteella. Ompelin siis niitä kaksi päällekkäin. Alemman äiti oli jo tärkännyt. Tiedoksi siis, että äiti näitä on virkkaillut... no, sanotaanko että aika monta eikä ollut edes huomannut kun olin niistä kolme varastanut. Kiittelikin jopa siitä teosta äsken puhelimessa.

Sopisi vaikka tauluksi.
Mutta värit sopii keittiön tuolien päällisten kanssa yhteen, joten se sai paikkansa yhenlaisen bronttosauruksen alta. Ette muuten usko jos kerron että oon oppinut tulkitsemaan sen eleitä. Siitä näkee ihan selvästi kun se on janoinen, jo ennen kuin lehdet alkaa lerppua. Se varmaan lähettää mulle jotain alitajuisia viestejä. Hui, mikä eliö.
Eihän niitä tietty muuten olis ees tarvinnut ommella yhteen mutta kun aiemmin kuvittelin tekeväni siitä taidetta enkä käyttäväni perinteiseen tapaan...

Otetaan vastaan mustia, pinkkejä ja punaisia pitsiliinoja turmeltavaksi tällä tapaa. Myös violetit, oranssit ja ruskeat käyvät. Ja beiget ja luonnonvalkeat ja viininpunaiset. Vink vink, mamma.

Trashionista Scarf

Seuraa jotakin, joka näyttää siltä, että se on ensimmäinen asia jonka olen neulonut. Ja siltä, ettei ihmisellä ole yhtään värisilmää. Ja siltä, että koira voi oksentaa raitoina. (tuli joku ihme assosiaatio raidalliseen hammastahnaan) Kato nyt, siinä on karvapallojakin mukana.

Mut oikeasti se on tapa käyttää jämälankoja luovasti. Tai no luovuus ei taida olla sitä, että kopioi idean jostakin blogista, eikä muista enää missä blogissa tämän on nähnyt. (kiitos Terhi, Paulahan se oli jolta idean pöllin) Minusta tuo on aika kiva, kaikessa rauhattomuudessaan. Sopisi varmaan hyvin kokomustan asun kanssa. Tosin minulla ei ole oikeastaan koskaan kokomustaa ulkona, paitsi silloin kun sataa. Eikä tätä nyt voi käyttää silloin kun sataa. Miehellä olis melkein aina kokomustaa... Mut ei tarvii luulla että se käyttäisi tälläistä kaulahuivia.


Jos tekis tähän puolen puupennin pannan kaveriksi? Ja tartteeko se sitten lapaset myös? Ja eikö mulla ollu niitä asusteita jo vaikka lampaat söis?

Ai niin. Se kuka vielä vahtaa sitä picasan wardroberemix-kansiota vaatekuvien toivossa, voin sanoa ettei kannata enää. Olen vaihtanut Modepassiin. Kehitin siis vaatteenostolakosta haasteen löytää esittelemisen arvoisia vaateyhdistelmiä omasta vaatekaapista, ihan kiva harrastus kai sekin. Ainakin toimii gradun teon välttelemisessä.

Paitsi että se on kohta valmis. Puuttuu enää osa tuloksista, valmiina olevien tuloksien puhtaaksi kirjoittaminen ja oikoluku ja lähteiden tarkistus ja pohdinta ja asetusten kanssa tuskailu. Näyttää siltä että valmistuu ennen joulua. Jei!

Värinä päivässä pitää psykiatrin loitolla

Nyt ollaan kerrankin blogin nimen kanssa samoilla linjoilla. Kynsiä myöten.

Melkoinen päivä tänään. Puol kuus aamulla töihin, kaheksalta kotiin. Päätin värjätä yhdet beiget samettihousut violeteiksi, mukaan heitin pari vaaleansinistä tyynyliinaa.

Housuista tuli just eikä melkeen sen väriset jotka siellä kaupassa mua houkutteli. Jess! Tyynyliinoista taas... no, sähkönsininen voi olla ihan kiva jossakin, mut ei meidän kämpän sisustuksessa. Ehkä noita voi jonkun virkatun sohvatyynynpäällisen alla pitää tai sitten kissan petissä, ne kun eivät ole näin pilkuntarkkoja värien suhteen.

Kuvassa mallina yksi tyynyliina, jota en värjännyt, ja housujen kanssa tismalleen samansävyinen paita, eli se ennen-tilanne.

Loppuliemeen heitin vielä muutaman pikku lankanöttösen, tavoitteena saada niistä yhteensopivia johonkin kirjoneulesukkaan. Siinä on entinen valkoinen, entinen vaaleanpunainen ja entinen vaaleansininen. Ne jotka löytyy tuosta hihastakin. (Paitsi toi vaaleansininen ei oo samaa lankaa.)

Ja sit siinä on päiväkotisukkien jämät. Sukanvartta myös vertailukohteena.

Tuli ihan mielettömiä sävyjä. Kohtalon armoille heittäytyminen kannattaa, oon aina saanut yllättyä positiivisesti tästä kaaosmetodista.

Ne värjäykset valmistuivat puoli yhdentoista maissa, eikä sitä nyt toimettomana malttanut olla. Jäi varmaan väri päälle kun keksin sitten kaivaa esiin Snyn lahjoittamat Kool-Aidit ja alkaa turaamaan langan kanssa lisää. Laitoin kolmeen kippoon eri värejä ja luiskautin vyyhdin siihen. Kun värit eivät kaikki imeytyneet tähän lankaan, hain vielä pienen vyyhdin ja jatkoin sillä. Lopuksi sekoitin kaikki värit yhteen ja tunkaisin sen pikkuvyyhdin siihen. Ja sitten huomasin, että olisi kannattanut käyttää kumihanskoja näidenkin sotkujen kanssa.

Ja mietin, kuinka tätä oikeasti voi juoda? Eikö siinä värjäänny sisuskalut?

Sen jälkeen aloin rymsteeraamaan ja korjaamaan sohvaa. Porakoneesta loppui akku. Se lataukseen, ja sitten kolmelta taas töihin. Ja puoli kahdeksan maissa kotiin. Akku kiinni koneeseen ja korjaus valmiiksi. Ehkä sitä nyt voi jo rauhoittua ja neuloa vaan. Ehkä. Ehkä kannattaisi, huomenna alkaa työt taas kuudelta.

Ps. Joku muukin oli värjännyt. Vähän räväkämpää kuin minä. Upeeta!

LOLwoman

Kaikesta täällä blogissaan kannattaa valitella; viime aikoinakin on tullut lukijoilta empatiaa, kannustusta ja hyviä madotusvinkkejä :) Kisu kiittää saamastaan huomiosta. Tuo miesmalli haluaa kyllä poseerata koko ajan ja ainiaan, joten Hänen Korkeutensa tulee varmasti piristämään viikkojanne säännöllisesti.

Takki koki eilen muodonmuutoksen loppuun asti. Tai oikeastaan siinä ei muuttunut muu kuin että se sai joitakin muotoja, laatikkoon tuli vyötärömuotoiluja, hihapyöriöt leikkelin uusiksi ja hartiasta lähti vähän leveyttä. Ja nappeja on kolmen sijaan kaksi ja ne on vaihtaneet paikkaa.

Älkää katsoko säälittäviä poseerausyrityksiäni maitokauppaan mennessä, katsokaa sitä takkia. Napsutelkaa isommaksi jos haluatte yksityiskohtiakin nähdä. Tuo luonto ympärillä näytti vaan niin kauniilta etten raatsinut rajata sitä pois.

Kaulukset ylhäällä ja kaulukset alhaalla. Molemmin tavoin pystyy käyttämään.
Ja lopuksi hieman hupia. Tällaisia kuvia saa kun ei osaa poseerata eikä kuvaajaa huvita kuvata.

Uudista ja muodista

Meidän karvaisilla pojilla oli alkuviikosta jostain syystä sukset ristissä. Ei mahtunut samaan aikaan ruokakupeille, vaan Kisu päätti syövänsä molemmista ensin. Jos Unto tuli illalla viereen nukkumaan, Kisu mökötti lattialla pahvilaatikossa ja alkoi mielenosoituksellisesti sitä silppuamaan. Ja Unto näyttää siltä, että se ei tajua yhtään mitä tässä nyt tapahtuu. Tosin siltä se taitaa näyttää aina, meidän pikku hömelöpoika. Sillä jää aina suukin auki.

Madotus oli varmaan niin kova pala, että sitä on edelleen sulateltava? Mutta miksi ne purkaisivat kiukkunsa toisiinsa, eikä meihin ihmisiin jotka heitä kiusasivat pahanmakuisella keltaisella töhnällä? Ensi viikolla on rokotus, mitähän ne siitä tykkää... Minä vaan pelkään sitä kissaruttoa ja molemmilla on mennyt jo rokotukset umpeen. Toivottavasti ne nyt ei sitä viikonlopun aikaan mistään bongaa.

Tai sitten ne ovat imeneet tuon äksyilyn yleisestä ilmapiiristä. Jostain käsittämättömästä syystä koko maailma on ollut viime aikoina minua vastaan. Töissä ei toimi koneet (ja juuri niinä päivinä kun on muutenkin paljon työtä), piponi ovat piiloutuneet (lainasin mieheltä), pyörä ei suostu polkeutumaan, paukkuu ja rutisee (ja just nyt kun pitäs olla koko ajan menossa johonkin suuntaan), ja sääkin tuntuu irvailevan minulle. Ikkunasta katsoessa on ihan eri sää kuin silloin, kun pääsee ulko-ovesta ulos. Jos vielä takkia päälle laittaessa aurinko paistaa, ulos päästyä varmasti sataa. Ja toisinpäin, ja sitten hikoilee tuskissaan sen sadetakin sisällä.

Tällä viikolla on ollut kylmempää kuin mittarin ja näköhavainnon perusteella olisi pystynyt päättelemään. Ajattelin pyörällä ajellessani että pitää hoitaa nyt tuo talvitakkiasia kuntoon ennen kuin pakastaa.

Lehdessä oli hillitty, ajaton punainen villakangastakki.

Minulla oli lähinnä hillitön, aikaa sitten vanhentunut punainen villakangastakki.

Se ettei saa ostaa uusia vaatteita on hyvä syy alkaa silppuamaan entisiä. Kunhan tuosta on nyt saanut ensin kappaleet erikseen, täytyy alkaa mallailemaan kaavoja siihen päälle ja kokeilemaan, tuleeko tuosta takkia...

Kaupassa äkkäsin violetit farkut, jotka olisin ihan pakolla halunnut. Visioin jo päässäni miltä sellaiset jalassa voisi näyttää. (farkut on muuten yksi epäekologisimmista vaatteista; valmistukseen kuluu tuhottomia määriä vettä, väriä ja klooria.) Tiesin, etten aio niitä ostaa, joten marssin kangasvärihyllylle, nappasin mukaan muutaman paketin ja nyt pähkäilen kotona, minkä parin aion tähän uhrata ja milloin ehtisin kirpparille ostamaan yhden parin lisää...

Kissat on jo leppyneet. Ne jaksavat leikkiä yhdessä, kurista toisilleen ja mahtuvat molemmat yhtä aikaa meidän sänkyyn nukkumaan. Sitä tuntee olevansa hyvässä turvassa kun vieressä makaa kaksi komeaa kissapetoa. Vielä kun itse mahtuisi sekaan.

Hamsteri kotonaan.

Oi-jo-joi-joi-joi

Oli kyllä erittäin hyvä hetken mielijohde se, että lähdin mukaan syksyn sny-kierrokselle. Tämän kaiken lääkärissä ravaamisen ja koulun takia stressaamisen ja töiden rasittamisen (sekä fyysisesti että henkisesti) ohessa on ollut ihan mahtavaa saada ja lähetellä kivoja paketteja.

Tämäkin paketti oli tosi hyvä!
Siinä oli ihanan väristä alpakkaa (tiedän jo kohteen), huivi joka ei kuvassa oikein hyvin näy mutta näyttää hyvältä päällä ja on ainakin lämmin, puikot (ei vaan mun käsialalla sovi ton alpakan neulomiseen, täytyy ottaa ehkä milliä pienemmät, tää tekee vähän löysää... Mutta koko on kyllä sellanen jota aina tarvitsee kun tulee tehtyä kämmekkäitä ja lapasia vähän paksummasta langasta) muistikirja ja kortti.

Snyni sanoi tykkäävänsä muistikirjoista. Minäkin tykkään liiankin paljon. Mulla on niitä hyllyssä useampiakin kappaleita, kun hamstraan niitä kaikenlaisista alelaareista. Viivallisia opiskelu- ja työkäyttöön, pieniruudullisia neulehommiin ja noita blankkosivuisia piirusteluun ja maalaamiseen. En olekaan pitkään aikaan kuljetellut luonnosmuistiota mukana, nyt mulla on siihen taas mahdollisuus!

Niin isot kiitokset ettei ne tähän blogiin mahdu, tämäkin paketti on ilostuttanut paljon muuten niin tyhmää päivää.

Hame (ehko)

No nyt oli jo tarmoa ommella. Ja kyllä siinä tarmoa vaadittiinkin, oli sen verran kovaa hommaa...

Usko meinasi loppua moneen kertaan kesken, tuli niin monesti mieleen, että teen lihavalle miehelle shortseja enkä suinkaan itselleni hametta... Vastalaskokset meni uusiksi kolmeen kertaan, vyötärökaitale neljään, ja pituuttakin piti säätää kahteen kertaan. Meni varmasti rullallinen rihmaa kaiken tuon purkamisen ja uudelleenompelun takia.

Älkää lapset turhaan mollatko erään nykyaikaisen suomalaisen käsityölehden kaavoja ja ompeluohjeita, voin kertoa että "Uudet" käsityöt numero 7/1995 ei tarjonnut senkään vertaa neuvoja ja jos jotain tarjosikin, oli ne päin sanonko mitä. Hämmennystä herätti varsinkin se, että lehden sivuilla ja ompeluohjeissa kaavat oli merkattu kirjaimin (a, b, c jne), kaava-arkissa taas numeroin (1, 2, 3 jne). En käynyt tarkistamaan oliko a ykkönen ja b kakkonen, valkkasin vaan kaava-arkilta sen malliset kappaleet jotka saattaa olla tähän vaatekappaleeseen sopivat.

Syy siihen, että tuli tehtyä pienennystä pienennyksen perään oli se, että jossakin loppuvaiheilla kärsivällisyyden laskettua minimilukemiin tajusin, että ei se mun koko ookaan kolmekasi, vaan kolmekaksi. Tosin tää kolmekasi oli näissä kaavoissa pienin koko...

Valmista silti tuli, odotusten vastaisesti. Ilmeisesti äidillä ollut odotusaikana stressihormonit korkealla kun ei saanut käydä viimeiseen asti töissä, ja se jäi mulle pysyväksi tilaksi (niin kuulemma käy jos on raskaana stressiä), tuo kärsivällisyys ei ehket kuulu mun luonteenpiirteisiin.
Hameosa on collegea ja vyötärökaistale trikoota. Ja jos mietit miksi se näyttää niin kummalliselta, ihan kuin se olis jotenkin jalkojen välissä, syy on tässä:

Housuhame.

Sovitaanko, että mä oon ennemminkin ihan hirveästi muodista edellä enkä jäljessä (ysäristä on kauan aikaa) niin on vähän parempi mieli. En ois vielä itsekään kaksi viikkoa sitten ajatellut enää ikinä omistavani housuhametta, koska olin sitä mieltä että ihmisen täytyy valita onko sillä housut vai hame eikä mitään ihmeellisiä puolivillaisia viritelmiä. Mulla on pää kuin tuuliviiri, päätin nimittäin eräänä päivänä pyöräillessäni että housuhamehan ois just hyvä tässä hommassa. No nyt mulla on sitten sellanen. Ja täytyy sanoa että ei tainnu olla viimeinen. Nyt kun noi kaavat on saatu muokattua käyttökelpoisiksi, täytyy tehdä toinenkin. Jostain oikeasta kankaasta.

Kuvausrekvisiitaksi lavastettu punkshui-kirja on kyllä varmasti kirjoitettu meillä visiteeraamisen jälkeen. Tai sitten me osataan toi tyylilaji ihan luonnostaan. Todisteitakin on ihan noissa samoissa kuvissa. (ihme kyllä oon osannut rajata suurimman osan pahvilaatikoista ja muista viritelmistä pois)

Ja toi pöydillä tanssiminen on sitten ihan kertaluontoinen tilanne.

Pusseja ja purkkeja

Pahimmasta flunssasta on selvitty jo keskiviikon tietämissä, olin silloin jo muuallakin kuin sängynpohjalla. Niistelyä ja köhää on edelleen, mutta se ei enää haittaa elämistä. Töissä olen päässyt käymään, samoin koulussa ja neuletapaamisessakin juomassa taas ihan liian monta kuppia kahvia.

Käytiin eilen synttäreillä. Lahja laitettiin tällaiseen pussiin. Serkulta ollaan joskus saatu joululahjaksi tuollaiset kissan pään muotoiset pannunaluset (pussin alla piilossa). Se oli ihan ite tehnyt. Ne on ihan superhienot.
Tuon kuvion oon joskus aikoja sitten pistellyt. Viime tipassa ennen juhliin lähtöä löysin sen tuohon mustaan kankaaseen ommeltuna. Siitä hurautin pussukan.
Ranskassa kissat sanoo oui, meillä noi ainakin huutaa mii.

Joskus kannattaa viedä roskat ulos. Metalliroskiksessa olikin aarre:



Joitain neulejuttujakin alkaa olla valmiina. Niitä esittelen kuitenkin sitten kun saa kuvatuksi.