Minulla oli joskus vuosia sitten luonnonvalkea simppeli neuletakki, joka oli niin hyvä ja rakas että käytin sen puhki ja pilalle. Kun se kastui, se haisi märälle koiralle. Se nukkaantui helposti eikä se ollut oikein minkään mallinen: laatikko johon oli liitetty kaksi laatikkoa hihoiksi. Toisinsanoen tylsä ja epäsiisti, mutta ihana. Kun tajusin, että minullahan on takin verran luonnonvalkeaa villalankaa tässä luultavasti käyttämättömäksi jäävässä tekeleessä, ei muuta kuin lisää kahvia koneeseen ja purkamaan. Rest in pieces ja häviä.
Purr purr, eikä kirpassu yhtään. (Purkamisesta kuuluu tollanen ääni.) Mulla on muutenkin sellainen vaihe elämässä että pitää päästä turhista tavaroista eroon. Pistän huoletta lihoiksi (langaksi, tilkuiksi) kaiken mitä ei tuu käytettyä, tai jos on hyväkuntoista niin menee kiertoon.
Näistä kikkaraisista kasoista tulee pienen ähräämisen jälkeen uusi rakas luonnonvalkea, simppeli neuletakki. Vaikka onhan mulla noita muitakin kesken ja muitakin suunnitelmia tuloillaan olevista...
Ton mä vaan tarviin ihan het nyt.
Nuudelikeitto!
1 kommentti:
Minä teen useasti tuota nuudelikeittoa, välillä mitä epämääräisimmistä väreistäkin. Hyvä tulee, kun heittää lämmintä vettä sekaan ja antaa hautua vähänaikaa.
Lähetä kommentti