9.8.08

Stranded Knitters Anonymous

Myönnän, minulla on hallitsematon riippuvuus.

Olin jo ajatellut, että nyt täytyy tehdä tämä viimeisin puikoilla oleva tekele loppuun, niin sitten pääsee tekemään Simppeliä. No ei tasan onnistunut.

Oli ihan pakko pakko pakko päästä tekemään kirjoneuletta. Se oli ainut asia joka pyöri mielessä, mitään muuta ei pystynyt tekemään eikä rauhaa saanut hetken vertaa. Sitten otinkin jo lankalaatikon esiin, kaivelin hetken, piirtelin malleja ja aloin neuloa. Ja heti alkoi helpottaa.

Yleensä pystyn siirtämään mielitekojani myöhemmäksi, esimerkiksi kahvikupillista siihen asti kunnes Mies tulee töistä (jos nää on mun ainoat addiktiot, kahvi ja kirjoneule, mulla taitaa mennä ihan hyvin), mutta tätä vastaan ei pystynyt taistelemaan. Onneksi tällaiseen työhön löytyy langat aina omasta varastosta, yhtä väriä kun ei paljon tarvitse olla. Mitkähän vieroitusoireet olisi päälle pukannut jos ei olisi ollut.

No olen minä muutakin ääliötä viime aikoina harrastanut. Esimerkiksi tiiraillut jatkuvasti snyblogia että joko parini on saanut paketin. Ja tarkastanut sähköpostia ja facebookia minuutin välein. Kuka sanoisi minulle, että sen vähäisen vapaa-ajan voisi käyttää laadukkaamminkin?
Ai miten sitten?

1 kommentti:

tiiti kirjoitti...

Hah, kuulostaa jotenkin tutulta. Tämäkään ei osaa pitäytyä yhdessä työssä, kun innostus iskee. Sitten vielä kun saisi ne vanhat keskeneräiset työt jossain vaiheessa valmiiksi :D Ja tottakai facebook ja muut pitää tutkia aina kun vähänkin koneen vierelle sattuu :D