15.8.08

Mulla on vaan kuus keskeneräistä joista yksi on gradu.

Ajatusmaailmani muuttui kertaheitolla. Tapasin ihmisen neulomassa keskeneräisten neulomusten keskellä, lankakeriä joka puolella. Näytti ihanalta. En tosiaan edes tiennyt tyypin neulovan.

Heti päätin, että minäkin voin jo ihan hyvin aloittaa Simppeliä. Neulomisenhan pitää olla mukavaa, ihanaa, rentouttavaa. Ei paineita valmistumisesta.

Ei mitään aikatauluja niinkuin tossa tyhmässä gradussa. En muuten varmaan ikänä tee enää mitään yhteisötaiteeseen viittaavaakaan.

(Kävin ilmoittautumassa yliopistoon vain syyslukukaudeksi; jouluna pitäis olla paperit kourassa! Täytyy laittaa itelle porkkanoiden lisäksi myös vähän piiskaa.)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei, ei kai mun postaus ollut niin masentava?! Tai se koko kokemus? Minä ainakin olisin jo valmis johonkin uuteen, jännään.

Hyvä otsikko taas ;D Tuo rennompi asenne voi hyvinkin laittaa sun aivosolut liikkeelle ja G:stä tulee FUFO ennen kuin huomaatkaan!

Hyvää viikkistä :)