milliini ihmemaassa

En ymmärrä miten olen voinut välttyä-pälttyä palmikoiden neulomiselta näin pitkään. Tähän asti olen kuvitellut kaiken muun kuin suoran letin neulomisen olevan ylenmääräisen hankalaa enkä ole aloittanutkaan. Nyt kun hoksasin, mihin suuntaan niitä apupuikoilla olevia silmukoita pitää kieputella ja mitä neulotaan oikealla, mitä nurjalla että saisi palmikoita kääntyilemään haluamiinsa suuntiin, olen koukussa.

Saatan joutua heittämään heipat niille yksinkertaisille talvineuleille, joita luulin tarvitsevani ja tunkea niihin palmikoita toisen perään. Sukulaisetkin voisi yllättää ja laittaa joulupaketteihin jotakin muuta kuin kirjoneuletta...

Kuvassa oleva tekele on (parinsa kanssa kunhan valmistunevat) menossa TitiTyyn messuständiin hipelöitäväksi, samoin kuin Warm/Cool-kauluri. Jäljempänä mainitusta tulossa ohjetta Ravelryyn ilmaiseksi ladattavaksi. Samaa en ehket voi näihin tuleviin kämmekkäisiin luvata. Tai saa nähdä. Nimeä en ainakaan osaa keksiä!

Tuo lanka on kyllä taivaallista. Ihan kuin tehty tälläisiin töihin. (O-Wool Balance, 50% luomupuuvillaa, 50% luomuvillaa)

Palmikkopuikko ois kyllä kiva.

Fashion photoshoot

Näillä taidekuvilla yritän esitellä kaksi asiaa:

1. Vintistä löysin tämän hameen

2. Pitsihuivi laiskan tapaan (muistattehan tämän)

Blogeissahan on ollut villityksenä olla kerran malli. No nyt oli tää mun kerta.

Salaiselle ystävälleni.

Tää on vaan niin jännää. Ei oikeestaan malta odottaa, että se paketti tulisi, ja toisaalta tämä odotuksen jännitys on sinällään aika kiehtovaa. Mitähän se on nyt keksinyt?

Ja se, miten itse ilahduttaisi. Ja ilahduttaako tarpeeksi? Ja muistaako riittävästi kiittää omaa salaistaan? Entä huomioiko omaa lahjottavaansa?

Haluan siis tällä sanoa tarpeeksi paljon kiitos seuraavienkin pakettien osalta, jo tämän ensimmäisen jälkeen voin todeta minulla olevan ihan mielettömän ihana SNY.

Ja nyt muillekin. Valmiita tuntuu tipahtelevan tuon tuosta puikoilta, nyt piti saada lapaset tehtyä. Yhden muun ja nämä ehdin jo Rävelöidä. Saisikohan tässä samassa puuskassa niitä ikuisuustekeleitäkin valmiimmaksi?

Ärrh, kaivelee ihan hitosti kun mulle ei oo tullu vielä IK:ta.

Simppeli malli

Mies kysyi, haluanko tavallisia vai taiteellisia mallikuvia. Olisi pitänyt sanoa että tavallisia.

No tässä kuitenkin Simppeliä.

Syksyn ehdoton lemppari. Lämmin! Perus! Pehmeä! Kotoinen! Siinäpä perusteluja sille miksi käytän tätä koko ajan. (Ninen paita näkyy kuvissa tyhmästi läpi. Ei siinä takissa oo mitään punaisia ja tummia läikkiä.)

Eksoottinen lankatanssijatar

Ei tuu minkään keskeneräisen viimeistelystä enää mitään, kun sain lainaan tälläisiä.

Mutta vain käymään, ei olemaan. Vain neulottavaksi.

Vaikka ihan jokaisen olisin voinut adoptoida.

Kiertää vyyhdin kaulan ympärille ja nukkua kerä poskea vasten. Silitellä, helliä ja paapoa.

Ihania!

(Lapasia, sukkia, hexagonia, ristipistotyötä, toisia sukkia ja yhtä salajuttua saatte aivan rauhassa odottaa. Nää neuloontuu ensin, kun näillä on oikeesti kiireempi. Kannatti ilmoittautua mallinneulojaksi. Onpahan hyvä (teko)syy olla tekemättä niitä edellämainittuja valmiiksi.)

Tässä just mietin että vaikka en tiedä, mitä tähän blogiin tullaan vielä ymppäämään, tiedän ainakin mitä tässä blogissa ei tule olemaan: laihdutusta, meikkejä tai pornoa.
Nuo kuvat kyllä taitaa lähennellä tuota viimeistä.

Vaaleanpunaisia unelmia

Kissakuvahaasteessa tällä kertaa vaaleanpunainen. Molemmat kolleroiset osallistuvat omilla vaaleanpunaisuuksillaan.

Kisu: nenukka

Unto: tassukat

Ui että on söpöä.

Construction time again

Depeche Modella on senniminen levy, ja meille on tulossa ikkunaremontti ensi viikolla. Piti siirtää kaikki kalusteet pois ikkunoiden edestä ja raivata kulkuväylää äijille. Toisinsanoen kaikki on sekaisin ja yhdessä kasassa. Ärghs. Verhoja ei olla vielä riivitty pois, epäilenpä että tuo Komentaja Punainen hoitaa sen homman pitkään hiotulla tyylillä.

Odotan vaan sitä että rempan jälkeen meillä on nätimmät ikkunankarmit, eikä niistä vedä yhtään. Siitä sitten lähdetään ripustelemaan uudenlaisia verhoja niiden peitteeksi. Keittiöön täytyy ainakin kaivaa jostain uusi (tai kirppari-) kappa, olen täydellisesti kyllästynyt keltaiseen. Eikä meillä näyttäis olevan minkään muun värisiä (Täh!?).

En tiedä oikein itsekään mihin suuntaan tämä blogi on menossa. En siis siitä, että hyvään vai huonoon, enkä siitä mitä sen haluaisin sisältävän. Saattaa olla, että tässä tullaan vielä leikkimään muoti-, sisustus- ja lifestyleblogia. Pitää kokeilla kaikkea ainakin kerran.

Tänään tää ois muotiblogi. Asiahan on niin, että pillifarkut ovat ehtineet olla muotia minun elämäni aikana jo kerran aiemminkin. Mainitsin myös, että kävisin kotikotivintistä noutamassa entisiä vaatteita takaisin käyttöön kutistuneelle minulle. No tässä on flashbackiä meikäläisestä seiskaluokalla.

Eihän mustissa kapeissa farkuissa mitään kummallista tietenkään ole, eikä mustassa pikeepaidassa. Enkä edes ole asustanut millään. Enkä laittanut tukkaa, meikkiä tai hymyillyt kameraan. (sit kun vielä osais ottaa semmosia muotiblogikuvia) (Tulin sitten noilla linkeillä tunnustaneeksi että luen muotiblogeja.)

Annoin pikkusormen...Ja sit se meni koko elukka.

Huomasin myös että noissa kuvissa ei kovin hyvin ne mun housut näy. Mut mulla on pinkkiä kynsilakkaa. Ei sitä ois kukaan huomannut ees jos en ois menny sanomaan.

En ois itekään koskaan uskonut. Tosin puolustuksekseni täytyy sanoa että se purkissa näytti ihan punaiselta. Mies nimesi värin heti Johanna Tukiaiseksi. En tiedä voiko tuota enää sen jälkeen käyttää.

En myöskään uskonut että nuo housut mahtuisi mulle enää koskaan päälle (ja silti niitä jemmasin) saatika ne olisi vielä tämän matovartaloisuusaikakauden kohdilla muodissa. Joo, matovartalo on ehkä se paras määritelmä. Mallivartalo vois olla hiukkasen liioittelua (vaikka niilläkään ei oo mitään kukkuloita) ja vielä tähän puoleentoista metriin.

Tämä asujen esittely saattaa vielä jatkua; nämä housuthan eivät olleet ainoa löydös vintin aarremaailmasta. Olis vielä muutamaa paitaa ja hametta, ja ne eivät olekaan näin tylsää katsottavaa. Pitäisköhän vielä luvata panostavansa niihin kuviin enemmän... Jos laittais vaikka hiukset ja kattois ettei oo rikkalapiota taustalla. Jos tuntuu siltä, että ei missään tapauksessa halua nähdä niitä, tähän kommenttilaatikkoon pitää juuri nyt hihkaista. Jos tarpeeksi ääniä tulee sitä vastaan, jäävät mokomat täältä pois. Päälläni silti aion niitä varmasti pitää. En oikeastaan malta edes odottaa että saan kiskaista ne päälle!

Aloitin jotain uutta, taas:

Sitä lankaa jäi siitä kauluksesta. Pitää tehdä lapaset baskerin seuraksi. Kärjestä aloittaen, pyöröpuikolla, samalla palmikolla kuin hatussa, vaikka se ei minusta erityisen kaunista olekaan.

Hyvä kotipulla - voittamaton herkku

Tämä ei näillä kokkaustaidoilla muistuta ruoka- eikä edes leivontablogia. Tänään kuitenkin teen poikkeuksen vahvistamaan tätä sääntöä. Tadaa, vegaanipullaa:
5dl kauramaitoa
30g hiivaa (käytin 1½ pussia kuivahiivaa)
1½ tl suolaa
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa (meillei ollu niin mun versiossa ei oo ollenkaan)
12 dl vehnäjauhoja
100g margariinia (sininen Keiju on vegaanista)

Lisää kädenlämpöiseen kauramaitoon hiiva, suola, sokeri ja kardemumma. Sekoita joukkoon noin 8dl jauhoja ja vatkaa hiukan, että taikinaan tulisi parempi sitko. Alusta taikinaan 3 dl jauhoja lisää, jätä yksi lisättäväksi myöhemmin. Lisää pehmeä rasva ja sekoita se hyvin taikinaan. Heitä nyt sekaan se viimeinen desi jauhoja. Laita taikina leivinliinan alle kohoamaan, ja kohota se kaksinkertaiseksi.
Kohottamisen jälkeen alusta taikinasta ilmakuplat pois. Tee upeita pullia. Itsekin yritin esittää hyvää kotirouvaa Miehen kanssa yhteen muuttamisen jälkeen, mutta nyt vuosien yhdessäolon seurauksena tarve saada huomiota ja päteä lienee vähentynyt, ja olen palannut takaisin rönttöspullaan.

Rönttöspullien teko-ohje:
Painele taikina littanaksi levyksi kämmenillä. Älä missään nimessä käytä kaulinta. Levitä levylle rasvaa, sokeria ja kanelia fiiliksen mukaan. Kääri rullaksi. Leikkaa rulla eri paksuisiksi palasiksi. Lätki pellille.

Teitpä sitten hienoja tai rönttösiä, anna niiden kohota pellillä hiukkasen suuremmiksi. Voitele pullat kauramaidolla. Paista 225 asteessa noin 10-15 minuuttia, kunnes ovat pinnalta ruskeita.

Heti mainittuani meillä olevan tänään vegaanipullaa, Mies kommentoi siihen "yök". Vakuuttelin sitten hänet kauramaidon mahtavista pullaantumisominaisuuksista huomatakseni, että ei se ollut edes tosissaan.

Otsikko suoraan Kodin suuresta leivontakirjasta. Josta olen oman ohjeenikin mukaillut.

Ei voi olla.

29 kerrosta ois ollu vielä. Tietäisin kyllä missä on tätä lankaa lisää (Unton mahan lisäksi) mutta sitä en halua purkaa. Täytyy varmaan vähän pähkäillä. Arvatkaa oonko kääntänyt lankavarastoni kymmeneen kertaan ympäri, jos vaikka löytyis yksi pieni nöttönen?

Edit 9:03:

Näettekö kuinka älykkyyteni suorastaan paistaa minusta? No nyt siinä on kyllä kaksi samanpituista hihaa, mutta ei ollenkaan kaulusta. Väkisinkin tulee mieleen hölmöläisten peitonteko.

Taustalla on kuitenkin ihan järkevä ajatus. Koska kuitenkin joudun nöyrtymään ja ostamaan yhden kerän lisää, on parempi laittaa se kaulukseen jos niissä on sävyeroa. Jos se ei siitä niin erottuisi samalla tavalla kuin hihansuusta. Nimimerkillä kokemusta on: kuljin puoli vuotta eräässä mustassa bolerossa ennen kuin huomasin että toisessa hihassa on puolet ei vain eri sävyistä mustaa vaan se oli myös eri lankaa...

Kaks mummoo meni mustikkaan ja tää vaan huudattaa punkkia

Harmittaa kovasti, kun mustikoita ei tullut tänä syksynä juuri mitään. Ne ovat selkeästi lempimarjojani. Toivottavasti tämä ei johdu ilmastonmuutoksesta, eikä ole lopullista, ettei mustikoita tarvitse mennä Tanskaan keräämään. Vadelmia sen sijaan on riittävästi, puolukkaakin tulossa. Kaikki siis marjametsään!

Marjat ovat terveellistä herkkua ja ekologisuudessa hakkaavat ulkomailta tuodut hedelmät mennen tullen. Se onnellinen, joka saa lakkaa (hillaa, suomuurainta) voi hehkutella ulkomaan tuttavilleen syövänsä tätä eksoottista herkkua kuin jokapäiväistä leipää. Arvaa kuka täällä hymyilee ja napsii tuoreita lakkoja? Isän marjanpoimintainnostuksen lisäksi käytän hävyttömästi hyödykseni myös muiden sukulaisten puutarhan antimia. Karviaisia on kerätty, samoin viinimarjaa. Mehua olisi tarkoitus tehdä.

Muistakaa myös kaupassa, että marjamehu on hedelmämehua ekologisempi valinta. Siis jos oman mehun tekeminen ei tule kyseeseen.

Marjastamiseen kuuluu myös muita hyötyjä, kuten raitis ilma, liikunta ja luonnontuntemuksen lisääntyminen. Jos on lapsia, ne voi ottaa mukaan ja opettaa heillekin, ettei kaikkea tarvitse ostaa kaupasta. Itse sain todeta luonnon äärellä asumisen hyödyt viime sunnuntaina: setäni keräsi kanttarelleja, isäni keitti perunoita (omasta maasta) ja minä raastoin porkkanat (omasta maasta) raasteeksi. Saatiin kokonainen ateria käymättä kaupassa. Ja oli varmasti tuoretta!

Jos olet tarpeeksi innokas, ei tarvitse tyytyä vain piirakkamarjoihin (vaikka riittävä saalis se on sekin) vaan voit kerätä pakastimeen oivan vitamiinivaraston talven varalle. Pakastamisen ekologisuudesta sitten ensi kerralla. Villasukan pyynnöstä yritän kehittää jotakin purkkivinkkiä myös, ja vinkkejä purkkien välttämiseen samaten.

Lisää tietoa ja hyviä ruokareseptejä luonnon marjoista, sienistä ja yrteistä löytyy esim. Arktiset aromit ry:n internetsivuilta www.arktisetaromit.fi.

Ja koska lupasin sitä Simppeliäkin vilauttaa, niin tässä vilautus.Olen poiminut hiha-aukon silmukat ja neulon nyt hihaa alaspäin sukkapuikoilla. Kaikki muu olisikin jo valmiina paitsi vetoketjua en ole ostanut. Tosin en ole kyllä vielä päättänytkään tuleeko siihen napit vai vetskari, enkä tiedä yhtään kuinka pitkäksi tuo hurahtaa kun sen kastelee. Edellisestä takista tuolla langalla oli sellaiset kokemukset että aika paljon voi levitä... Teinkin hyvin napakan mallin ja liian pienillä puikoilla. Katsotaan onnistaako. Jos se ei leviäkään, niin minulla on sitten tyköistuva neuletakki.

Tuossa musiikkikoneessa ei ole kyllä nyt montaakaan levyä neulontamusiikkia, työntekomusiikkia enemmänkin. Kun huomasin, että sitä ei voi olla liikkumatta sen musiikin tahtiin, latasin laatikkoon kaikenmaailman SMGeitten ja Katatonioitten ohelle paljon punkkia ja muuta hooceetä ja johan hoituu työt räväkkään. Huono puoli on se, että sen takaa ei kyllä kuule mitään muuta. Mun selän takana saa siis huudella mitä tahtoo.

Salaisuuden verho raottuu

Nonnih! Yksi salaisista tekeleistä on löytänyt kohteeseensa.
Häälahjaksi meni, ei kuitenkaan sateenkaariperheeseen vaikka niin voisi väreistä päätellä.
Siitä tuli ISO. Mutta niin oli kyllä tarkoituskin.
Ja vaikka näissä kuvissa aurinko paistaa, nyt on jo syksy ja rakkauden lisäksi voi vaikka tarvita villaa lämmittämään.Tämä Snyily on kyllä sillä tavalla piinaavaa, että oikein mitään ei uskalla sanoa tai mistään ei voi laittaa kuvaa ihmisten ilmoille. Jos se vaikka siitä sitten tunnistaa minut! Ja minulla kun olisi hehkutettavia huippuideoita! No joo. Ideoita kumminkin.

Hui, viime postaus oli jo sadas. Tässä vaiheessa onkin hyvä kysyä mitä seuraavat sata postausta voisivat käsitellä, vastaa ihmeessä ylälaidan kyselyyn. Samalla voit käydä katsomassa kuulutko sinäkin tähän rikkaitten maailmankansalaisten kastiin. Avaa vähän silmiä kyllä sille, kuinka paljon maailmassa onkaan köyhyyttä ja pistää ajattelemaan pitäiskö itekin jotenkin auttaa.

Tällä viikolla vielä ekotekoa. Ja luultavasti myös Simppelin esittelyä...

Mulla on vaan kuus keskeneräistä joista yksi on gradu.

Ajatusmaailmani muuttui kertaheitolla. Tapasin ihmisen neulomassa keskeneräisten neulomusten keskellä, lankakeriä joka puolella. Näytti ihanalta. En tosiaan edes tiennyt tyypin neulovan.

Heti päätin, että minäkin voin jo ihan hyvin aloittaa Simppeliä. Neulomisenhan pitää olla mukavaa, ihanaa, rentouttavaa. Ei paineita valmistumisesta.

Ei mitään aikatauluja niinkuin tossa tyhmässä gradussa. En muuten varmaan ikänä tee enää mitään yhteisötaiteeseen viittaavaakaan.

(Kävin ilmoittautumassa yliopistoon vain syyslukukaudeksi; jouluna pitäis olla paperit kourassa! Täytyy laittaa itelle porkkanoiden lisäksi myös vähän piiskaa.)

Iih!

No kai se on ihan hyvä otsikko tuokin.

SNY paketti on saapunut! Tai se oli jo eilen, mutta en ehtinyt noutamaan ennen kuin tänään.
Ihana! Tuo lanka on minulle ihan uusi tuttavuus, ja voi olla, että se virkattavaksi päätyy kuten ehdotit. Noille laukun kahvoille keksin heti jo käyttöä, ne kun ovat täsmälleen sopivat erään kankaan kanssa jota minulla on varastoissani... Eli langat eivät ainakaan laukkuun päädy, no ainakaan tähän laukkuun...
Tuota kirjaa olen jo muutaman kerran vilkuillut, syystä että:
1. se on kirjoitettu tälläisille huonovirkkauksisille
2. se nahkainen lattiatyyny on haavelmissa. Jos raaskisi ostaa niin paljon nahkanauhaa niin toteuttaisin sen hetsiltään!
Enkä malta odottaa että pääsen teetä maistelemaan. Nuo eväät taustalla eivät kuuluneet pakettiin (siis banaanit, omenat ja kesäkurpitsa), mutta keittiön pöytäliina sopi tuon kirjan kanssa niin hyvin yhteen että oli pakko ottaa kuva siinä. Lisäksi se taitaa olla tällä hetkellä siistein paikka tässä kämpässä. Harvinaista.

Olen tässä tämän loppuviikon sairaslomalla, kun käsi temppuilee. Tai on se jo jonkin aikaa temppuillut, nyt alkoi tuntua siltä että ei sillä tee mitään. Pääsin kaikenmaailman testeihin, kokeisiin ja kuviin ja nyt jännitetään perjantaita ja sitä, kun selviää mikä se ei ainakaan voi olla. No, kunhan sen saisi sen verran kuntoon että rikkalapio ja puikot pysyisi hyppysissä.

Laitoin kissoille ruohoa joku aika sitten. Tyypit tykkäsi kovasti.
Todellisuudessa meni aika pitkään ja melkoisen maanittelun kautta, että sain tälläisen kiinnostuskuvan aikaiseksi...

Ihan kuin niitä olisi kiinnostanut ihan joku muu? Meidän aadeehoodeet. Mutta on se ruoho jo kynitty ihan multaan asti.

Stranded Knitters Anonymous

Myönnän, minulla on hallitsematon riippuvuus.

Olin jo ajatellut, että nyt täytyy tehdä tämä viimeisin puikoilla oleva tekele loppuun, niin sitten pääsee tekemään Simppeliä. No ei tasan onnistunut.

Oli ihan pakko pakko pakko päästä tekemään kirjoneuletta. Se oli ainut asia joka pyöri mielessä, mitään muuta ei pystynyt tekemään eikä rauhaa saanut hetken vertaa. Sitten otinkin jo lankalaatikon esiin, kaivelin hetken, piirtelin malleja ja aloin neuloa. Ja heti alkoi helpottaa.

Yleensä pystyn siirtämään mielitekojani myöhemmäksi, esimerkiksi kahvikupillista siihen asti kunnes Mies tulee töistä (jos nää on mun ainoat addiktiot, kahvi ja kirjoneule, mulla taitaa mennä ihan hyvin), mutta tätä vastaan ei pystynyt taistelemaan. Onneksi tällaiseen työhön löytyy langat aina omasta varastosta, yhtä väriä kun ei paljon tarvitse olla. Mitkähän vieroitusoireet olisi päälle pukannut jos ei olisi ollut.

No olen minä muutakin ääliötä viime aikoina harrastanut. Esimerkiksi tiiraillut jatkuvasti snyblogia että joko parini on saanut paketin. Ja tarkastanut sähköpostia ja facebookia minuutin välein. Kuka sanoisi minulle, että sen vähäisen vapaa-ajan voisi käyttää laadukkaamminkin?
Ai miten sitten?

The demon knitter of Middle Barn Street

Edit: kuva lisätty loppuun ja muita muutoksia.

Voisiko joku alkaa minulle ohjeenkirjoittajaksi? Ei tähän mutta noin niinkuin yleisesti? Kaikki merkintäni kun ovat tasoa vainminätajuan.
Tämmöistä tuosta riipustelusta pitäisi saada aikaiseksi:Meillä ei käytetä partaveistä, tuo oli lähimmäksi vastaava tavara. Seuraavaksi vähemmän parturimaisissa olosuhteissa:

On ne, tosi karvaiset ja lämpimät. Toivottavasti auttaa tuohon käden kolotukseen. Syksyllä toiminevat hyvin pyöräilyssä kädenlämmittiminä.

Päivän pelastus eilen oli, kun sain SNYltäni kortin! Tulin töistä, ja ärsytti monikin asia. Luukusta oli tullut paketti, josta ilahduin suunnattomasti siihen asti kunnes huomasin miehen nimen siinä päällä. Ei mulle mitään, hemmetti. Paketin poimittuani huomasin kuitenkin alla kortin, ja olihan mulle jotain, ihanaa! Piristi kummasti kun huomasi jonkun muistaneen.

Harmainta haisuakaan ei ole, kuka hän edes mahdollisesti voisi olla.

Tein modauksia peukaloon a.k.a ei kai näistä huomaa kumpi on ollut käytössä:
Arvaa kumpi käsi mulla on kipee? Pitäskö mun alkaa käyttää näitä vuorotellen siinä kädessä?

reumainen, kahvitteleva muotibloggari

Aiemmin tekemäni reumarannekkeet ovat olleet kovasti käytössä, tai siis toinen niistä. Oikeassa kädessä on rasitusvamma, johon villalepare on jonkin verran auttanut. Eilen meinasin aloittaa Sweeney Todd-tyylisiä kämmekkäitä tähän tarkoitukseen. Jos olen kuvasta oikein tulkinnut, ne näyttäisivät olevan joko helmineuletta tai ainaoikeaa poikittain. Tarkempia tutkimuksia tullaan tekemään.

Mutta, en siis aloittanutkaan, kun piti saada värjätä se lanka ensin. Olin kirjoittanut muutama postaus aiemmin hiusten värjäämisestä kahvilla, miksei se lankaankin tepsisi? Eikun tujut sumpit porisemaan ja testaamaan. Mies sai siinä melko vahvat iltakahvit samalla...

Vertailukohteena samaa lankaa värjäämättömänä.
Söpö sävy siihen tuli, eikä toiseen huuhteluveteen irronnut enää yhtään väriä. Valonkestävyyttä en tiedä, mutta ei kai sitä tälläisessä tuotteessa niin kaipaakaan.

Leikitään vielä vähän muotiblogia. Päivän asuni on niin usein (noin seitsemänä päivänä viikossa) firman työasu. Vaihtoehtoisesti jos saa jonkun tunnin kotonakin viettää päälläni on yöpaita ja collegehousut. Päivänasu-blogia tästä ei siis tule tekemälläkään...
Nyt haluan ehdottomasti esitellä mitä olen kesän aikaan kaivanut ehtymättömästä vinttivarastosta kotikotoa. (Pikavisiittiä samaan vinttiin tulossa seuraavana vapaana viikonloppuna, kun täytyy käydä noutamassa pienempiä vaatteita työn aiheuttaman laihtumisen seurauksena; housut ei pysy päällä!)
Tämä nyt jollakin tavalla kai sivuaa ekologisuuttakin... tapanani on tosiaan jemmata liian isot tai pienet housut jonnekin varastoon, koska painoni vaihtelee tosi paljon ja koskaan ei tiedä milloin joku jää isoksi tai pieneksi. Ja ne tulee aina uudelleen muotiin! Olen jemmannut ala-asteelta asti (ja jotkut niistä mahtuu edelleen, kun olen tälläinen tinttara), joten sieltä löytyy ihan kaikkea. Ihan oikeasti ihan kaikkea. Tarvittaessa aurinkolipasta ja bodysta hiihtareihin. Nuorille lukijoille tiedoksi että ne ovat olleet joskus aiemminkin muotia eikä mikään uusi keksintö. Siksi ne vanhukset pyörittelevät päätään tuolla kaupoissa.

Alkujaan nämä kuvassa näkyvät housut ovat 70-luvulta, ja ne ovat miesten puvunhousut. Saatu lahjoituksena joskus joltakin. Viimeksi leveiden lahkeiden ollessa muodissa käytin niitä tosi paljon. Sitten menin Islantiin eikä ne enää mahtuneetkaan päälle. Sitten leveät lahkeet menivät pois muodista ja piti kaivella pillejä tilalle. Nyt näitä juuri tälläisiä saa kaupoistakin ja ne mahtuu taas päälle ja ne saavat olla uudet lempihousuni. Kunnes kaivan tuolta aarrekammiosta jotkut toiset.

Kehonrakentajan kaihomuistelmat ja mitä niiden eteen tehtiin

Näin viime yönä unta että minä ja Mies oltiin bodareita. Mutta ei siitä sen enempää.

Minulla oli joskus vuosia sitten luonnonvalkea simppeli neuletakki, joka oli niin hyvä ja rakas että käytin sen puhki ja pilalle. Kun se kastui, se haisi märälle koiralle. Se nukkaantui helposti eikä se ollut oikein minkään mallinen: laatikko johon oli liitetty kaksi laatikkoa hihoiksi. Toisinsanoen tylsä ja epäsiisti, mutta ihana. Kun tajusin, että minullahan on takin verran luonnonvalkeaa villalankaa tässä luultavasti käyttämättömäksi jäävässä tekeleessä, ei muuta kuin lisää kahvia koneeseen ja purkamaan. Rest in pieces ja häviä.

Purr purr, eikä kirpassu yhtään. (Purkamisesta kuuluu tollanen ääni.) Mulla on muutenkin sellainen vaihe elämässä että pitää päästä turhista tavaroista eroon. Pistän huoletta lihoiksi (langaksi, tilkuiksi) kaiken mitä ei tuu käytettyä, tai jos on hyväkuntoista niin menee kiertoon.

Näistä kikkaraisista kasoista tulee pienen ähräämisen jälkeen uusi rakas luonnonvalkea, simppeli neuletakki. Vaikka onhan mulla noita muitakin kesken ja muitakin suunnitelmia tuloillaan olevista...

Ton mä vaan tarviin ihan het nyt.

Nuudelikeitto!

Luomupää

Käsityöni ovat tällä hetkellä joko salaisia tai sitten niistä ei ole mitään sanottavaa. No mekossa olen päässyt jo rintojen alapuolelle, mutta älkää vielä hihkuko; se neulotaan ylhäältä alaspäin. Eli tuon helman tikuttamisessa menee varmaan vielä jokunen tovi. Työt haittaa taas harrastuksia!

On ollut mahtavaa kuulla, että ekotekojutuista on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Kun aloitin nämä pienten vihreiden asioiden kirjoittelun, mietin, että minua aletaan pitää jonain ekohörhönä ja lukijani katoaisivat sen siliän tien. Näin ei käynyt, ja olen saanut vain positiivista palautetta. Voi olla, että ne jotka eivät ole tästä muutoksesta tykänneet ovat tosiaankin häipyneet sanaakaan sanomatta...

Tällä viikolla en ole tehnyt mitään uutta. Kerron sen sijaan yhdestä suuresta muutoksesta. Siitä on varmaan vuosi kun viimeksi värjäsin hiukseni. En muista tarkkaa aikaa. Ei enää kemikaalikierrettä minun päässäni, päätin. Ja olen selviytynyt siitä hengissä. Se blondi, joka sieltä ilmaantui, ei ole laskenut älykkyysosamäärääni ja olen kaikenkaikkiaan oikein tyytyväinen omaan väriin. Odotin paljon pahempaakin maantiehiirulaista.

Entistä hiusväriä kasvattelen pois pikkuhiljaa, onhan tuota vielä yli puolet. Yritin valita viimeiseksi värikseni blondin, mutta näytän olevan itse vielä vaaleampi!

Nää kuvat on sit tosi ihq, all the myspace angles. Ja jos joku tunnistaa tai on tunnistavinaan tuosta firman paidan niin voi olla hiljaa vaan tai hymistä siellä itsekseen kun tietää missä mä oon töissä.

Olisi mahtavaa, jos ei enää koskaan värjäisi hiuksia, vaan voisi olla mummona harmaa. Ei mummoilla hiukset saa olla minkään muun väriset.

Ja jos tähän haluaisikin joitakin sävyjä, se on mahdollista ilman hirmuista kemikaaliseosta. Sitruunalla voi vaalentaa. Teellä tai kahvilla värjätä tummemmaksi. Punaista hennasta. (en tiedä muita kikkoja, saa kertoa!)

On olemassa myös luomuja hiusvärejä, näitä löytyy ainakin Farouk Systemsiltä, Herbatintiltä ja Santelta. Farouk Systems lienee vain kampaamoissa käytetty, mutta kahta jälkimmäistä saa esimerkiksi Ekolosta. Ne ovat kasviperäisiä ja niissä on käytetty väriaineena esimerkiksi pähkinän kuoria, hennaa ja kahvia. Herbatint-väreissä ammoniakki on korvattu raparperilla. Huono puoli siinä on, että se sisältää pienen määrän vetyperoksidia. Jos ei halua värjätä hiuksiaan kotona, ekokampaamoissa värit tehdään itse suoraan kasveista.