Monta päivää olen manaillut, että "tuli ruma mutta tulipahan tehtyä". Eräänä iltana nimittäin polvistuin lankakaappini eteen ja käsiini löytyi kolme kerää seiskaveikkaa. Viittaa aloitin, mutta jossain vaiheessa päätin että viitta olis tyhmä ja jatkoin sitä neuletakkina. Nerosen pyöröillä pärryytin niin pitkälle kuin lanka riittää, riitti siis puolihihaiseen (onko tuo edes oikea termi?) a-linjaiseen takkiin. Yläosan raglanlevennyksiin en ole tyytyväinen, se jotenkin kinnaa ja römpöttää vääristä paikoista, mutta mitä voisikaan kuvitella jos on aloittanut viittaa.
Viittaa? Mitä minä oikein ajattelin? Olisinko koskaan käyttänyt viittaa? Olisiko kukaan?
Ja kun taivaalta tulee räntää, on oikea hetki höyryttää. Tässä siis vihdoinkin kuvia neuleesta Raitis. Taas itselaukaisimen kuvaamana.
Linkki paljastaa, että olen saattanut katsoa joskus jonkun verran jääkiekkoa. Häpeän tätä. Latvian pelaajilla oli muuten hauskoja nimiä muutenkin. Kaikkien etunimi päättyi ässään paitsi yhden ja kaikkien sukunimi päättyi ässään. Ilmeisesti paikallista nen-aatelia. Suunnittelin jo vaihtavani nimeni Cipulikseksi, niin kivalta se lausuttuna kuulosti.
Minä, joka en sinisestä tykkää, mutta joka esittelen tässä sinistä neuletakkia, voitin lankavaraston arvonnassa kolme kerää vihreää mandarin petitiä ja aivan ihanan kissakortin!
Kerään kivoja kissakortteja, ja olen laittanut niitä ilmoitustaululle odottamaan tarpeeksi monen samantyylisen löytymistä, jotta voisin asetella niitä kauniisti kehyksiin. Mustavalkoiset valokuvat ja piirretyt on mun suosikkeja.
Nyt viime päivät olenkin viettänyt Ravelryssä ja kirjahyllyn tarjontaan syventyneenä etsimässä niille (mandarin petiteille) sopivaa ohjetta. Harkinnassa onkin hankkia pari kerää toista väriä ja virkata (luit oikein, minä aion virkata) kesäinen cupcake Stitch'N Bitch Happy Hookerista tai vastaava. En ole ihan varma osaanko, virkkuu ei ole niitä vahvoja puoliani, mutta jos kerran kehräsinkin, virkkauskin voi onnistua.
Kehräyksestä puheenollen, värttinä alkoi pyöriä eilen. Jotain kökkäreitä sain aikaiseksi. Täytyy tunnustaa sekin, että pelätty rukkihulluus nostaa päätään, vaikka sitä en vielä viime lauantaina osannut käyttää. Tälläiselle kiiville en olisi allerginen... En tiedä millainen on käytössä, olen lueskellut netistä sekä ylistäviä kommentteja että "no on se ihan kiva"-tyyppisiä lausuntoja, haukkuihin en ole törmännyt. En tunne ketään tätä rukkia kokeillutta, tuntisko joku muu?
Niin, mullahan ei ole varaa ostaa mitään rukkia ennen kuin menen oikeisiin töihin, eli ei vielä ennen syksyä, jos silloinkaan. Mutta kunhan tässä kesän haaveileen... hyvin suunniteltu on jo puoli rukkia?
1 kommentti:
Tuota kiiviä en ole kokeillut, mutta Asfordin Joyta kokeilin (ja Pirkkokin) viime syksynä yhdellä kurssilla. Muistaakseni tuntui ihan ok:lta, mutta jostakin olen kuullut/lukenut kommentin, että ei niin hyvä tai hyvin tehty kuin esim. Louetit. Enkä minä mikään asiantuntija ole.... mutta joka päivä olen nyt kehrännyt - nautin :)
Lähetä kommentti