Helgi Hrafn Jonsson

Kalenteriin on lisätty just nyt yksi meno lisää. Tätä enkeliä on päästävä katsomaan.

Helgi is playing with Sigur Rós on their tour this summer:

Finland

Aug 24 2008 8:00P House of Culture Helsinki

Helsinkiläisille tutuille semmoisia terveisiä, että silloin minua ainakin siellä päin sitten näkisi. Kukaan lähdössä mun kaa?

Jos myspace-musat eivät vielä innostaneet:

HaliHali
Dry run (live)
LastFM:ssä

Muoks: Ei onnistunukkaa, liput ol jo loppuunmyyty. Hemmetin hemmetti.


Oon myös virkannut. Niin, oon tainnut muutamia kertoja mainita kuinka epämieluista se minulle on ja miten mää en ossaa. Pian sitäkin ihmettä täällä kuitenkin näkee.

Terveisiä Herttaisten perheestä.

Edelliset perhepotretit eivät ole ihan vastanneet todellisuutta. Meillä ei tasan tarkkaan olla hymyilevä rivistö hyväntuulisia ihmisiä ja kissoja. Elämä ei ihan täysin ole naurua, laulua ja tanssia.

Itselläni pipo kiristää suurimman osan ajasta tai sitten muuten vaan ottaa päähän. Jäljelle jäävän ajan käytän tehokkaasti nipottamiseen, nalkuttamiseen ja neuroottisuuteen. Välillä sitten suututtaa.

Kissatkin ovat niin söpöi ja ihanii. No justiinsa. Ne sulokkaasti pudottelee tavaroita, roikkuu verhoissa, kaivaa mullat kukkaruukuista, herättää liian aikaisin aamulla (sillä on syynsä että kirjoitan tätä kymmentä vaille viisi) ja menee sitten itse nukkumaan. Hellanduudelis. Puhumattakaan kaikista muista iloista joita lemmikinomistajat saavat nauttia, mutta jotka eivät juuri tällä hetkellä tule synkkään mieleeni.

Unto taitaa olla ainut, joka ei säännöllisin väliajoin mökötä. Kaikki muut saavat nauttia
huonotuulisuudesta kahdestatoista kahteenkymmeneen tuntia vuorokaudessa. Näistäkin valitettavan moni sattuu valveillaoloaikaan.

Meillä ei olla päivänsäteitä. Meillä käytetään möksypöksyjä (Kisu, Mies). Tai huudetaan täyttä kurkkua (minä, Unto). Mutta ei me olla onnettomia. Vaikkei olla Herttaisia, ollaan kuitenkin perhe. Ja nautitaan toistemme äksystä seurasta.

Kuvan saa taas isommaksi klikkaamalla.

koirista asiaa

Huhhuh, onpas ollut päivä. Ei taida olla minunkaan elämässäni enää muuta kuin työtä. Ja stressimigreeniä. Vaan ei siitä sen enempää.

Minut herätti tänään Teijan blogissa ollut Guillermo Vargasin koirantappotaiteen vastustava adressi. Vaikka taiteen suuri ystävä olenkin ja voin olla usein montaa eri mieltä jostakin teoksesta, tästä olen vain yhtä mieltä: EI! Vaikka tämä taiteeksi tunnustettaisiinkin, se ei missään nimessä ole hyvää taidetta saatikka hyväksyttävää. Yäk.

Ja sama enklanniksi:

Dear Friends,

I have just read and signed the online petition:

"Boycott to the presence of Guillermo Vargas "Habacuc" at the Bienal Centroamericana Honduras 2008"

hosted on the web by PetitionOnline.com, the free online petition
service, at:

http://www.PetitionOnline.com/ea6gk/

I personally agree with what this petition says, and I think you might
agree, too. If you can spare a moment, please take a look, and consider
signing yourself.

Ja nyt kun eläinsuojeluasioissa ollaan, niin haluan myös ilmoittaa, että on olemassa uusi sivusto, Karkulaiset.
Karkulaiset on ilmaispalvelu, missä voit ilmoittaa kadonneen koirasi tai ilmoittaa myös siitä, jos olet ottanut irti juosseen koiran kiinni.

http://www.didaktics.com/karkulaiset

Voittajafiilistelyä

Viikon ekoteko ensiksi. Meillä tehtiin hygieniatuotteiden vaihto-operaatio. Vaihdoimme markettihammastahnan Urtekramin fluorittomaan tahnaan, shampoon myös Urtekramiin. Suihkusaippua on ollut jo pitkään oliiviöljysaippuaa, johon olen rakastunut ikuisesti. Muiden tuotteiden korvaaminen jatkuu kunnes entiset loppuvat. Tulossa on siis vielä deodorantti ja ihovoiteet sekä pyykinpesuaine. Ostin myös laventelipuskan, josta piti tulla kylpyyn tuoksua ja öljyä, mutta se kuoli kirvoihin.

Emmehän huuhdo turhia myrkkykemikaaleja ympäristöön, emmehän? Oikein pahaa tekee kun miettii mitä kaikkia aineita sitä on itseensä hieronutkaan kaikkien näiden vuosien aikana. Ei se voi olla terveellistäkään.

Sitten arvonnan voittajaan. Epämääräisellä Miehen kiusaamisen sisältävällä sano joku numero-arvonnalla voittajaksi valikoitui numero kuusi eli Ailakki. Onnea! Laita osoitetta tulemaan osoitteeseen milliini at yahoo piste com. Postitan jotakin kivaa aiheeseen liittyvää heti ensi tilassa.

Monia hyviä ehdotuksia sain kilpailun aikana. Kortit ovat aina tarpeen, mutta äitini askartelee niitä koko suvun puolesta, joten puutetta ei varmaankaan pääse syntymään. Niitä on myös 3-deenä.
Hamahelmet kiinnostaa kovasti, mutta itselle syntyy hyvin äkkiä ikävä tauti nimeltä kyllästys, kun niitä on näkynyt ympäri blogistaaniaa jo jonkin aikaa. Ehkä sitten kun ne on jo muodista pois.
Korut ois kivoja kanssa, mutta kärsivällisyys ei riitä, jotakin suurpiirteisempää vaadittaisiin. Kehysten koristelu kuulostaa mukavalta, mutta pitäisi keksiä myös paikka, johon niitä lahjoittaisi: en jaksa pyyhkiä pölyjä (on siinäkin siivooja) ja siksi koriste-esineet on karsittu minimiin.
Leimasimet kuulosti erittäin mukavalta. Sitä saatan alkaa hetikohta tekemään! Ei olisi tullut itselle koskaan mieleen, vaikka grafiikkaa linolevyillä olenkin tehnyt. Se jos mikä on mukavaa.
Kulhoja olenkin joskus paperimassasta tehnyt, ja jos mitä muutakin härpäkettä. Sekin oli kivaa. Vaan kun pitäis ensin tehdä sitä massaa. Laiska mikä laiska.
Nappeja voisin tehdäkin jos sais jostain puuta, se oli mukavaa ja mulla on porakone kotona.
Kattokruunu tai sisustuselementti olis hauska. Sitä on varmaan testattava. Ja kaikkea mahdollista sinne. Keittiöön sopisi värikäs runsaudensarvi. Eikä tässä varmaan pitkään mene kun meillä semmoinen on... Kunhan ensin saa tuon yhden salaisen jutun valmiiksi.
Ja noita paperihiutaleitahan voisi laittaa siihen elementtiin.
Kasvimaatikut ois kivoja jos ois kasvimaa. Ei niitä viitsisi muutamaan parvekeruukkuun tökkiä. Ja jos muistaisi vielä mitä niihin on istuttanut...
Sisustustaulut on ehkä ihan kivoja, mutta mieluummin teen niitä maalaamalla. Kangaskin voisi olla kiva, ja sitten siihen voisi itse lisäillä jotakin. Joo. Tätä tahtoo tehdä. Joskus oon halunnut maalailla kuviolliselle tapetille taulun. Sellaisenkin voisi yrittää. Nyt kun tämä muistutettiin mieleen.

Pajupilli! Sellanen ois saatava! Joskus vuonna kahdeksankymmentäseitsemän olen viimeksi pajupillin tehnyt... nyt olis jo aika yrittää uudelleen... Pajujuttuja olenkin tehnyt, tässä viimeisimmät:

Risulinnun pesä

Harakan pesä

Joulukalenterin teko ois siitä hyvä nyt, että vois vaikka itselleen tehdä. Tuskin joulukuussa muistaisi mitä on mihinkin luukkuun tallettanut. Kaverin kanssa tehtiin joskus joka joulu kalenterit toisillemme, se oli ihan parasta. Koulussa saatiin sitten aamulla naureskella mitä hölmöä olikaan saanut luukkuihin piilotettua.
Paperinaruaskarteluakin on tullut joskus äidin kanssa tehtyä. Muistaakseni se oli kivaa. Sitä voisi kokeilla uudelleen.
Heijastimien teko nyt olisi hyvä homma, muuten on kohta syksy ja huomaa, ettei taaskaan ole heijastinta kuin siinä yhdessä takissa, joka ei satu olemaan oikein koskaan päällä.

Ensimmäiseksi kuitenkin askartelussa tämä:

Täytyis saaha kissan puuhun narua pintaan. Saas nähdä mitä sen jälkeen tulee.

Eko-loogisuus?

Viikon ekoteot ovat unohtuneet muuton myötä liian pitkäksi aikaa. Ensi viikosta eteenpäin lupaan taas tehdä jotakin pientä viikoittain.

Suurin ekotekomme päivittäin on varmasti se, ettemme omista autoa. Pyörällä ja kävellen liikkuminen on samalla myös hyvää kuntoliikuntaa. Kaupassa käyntikin on jumppaa, puhumattakaan työmatkoista. Mun ei tartte käydä salilla.

Joskus olen pohtinut nykyelämän kummallisuutta. Sitä kuljetaan joka paikkaan autolla, hissillä, rullaportailla ja kaiken saa käden ulottuvilta. Herkkuja on yllinkyllin. Silti pitäisi näyttää siltä, kuin olisi kuolemassa nälkään ja tekisi ruumiillisesti raskasta työtä. Tarvitaan siis kuntosalia, johon hassataan hulluina rahaa.

Suosittelen oman ekotekoilun puuttumisen johdosta tutustumaan kemikaalicoctailiin.

Tein vyön

Huomenna on tärkeä tilaisuus. Olen nyt taiteillut vuoden verran lasten kanssa graduni merkeissä ja taideteos julkistetaan juhlien kanssa. Siksi täytyikin saada jotain hienoa päälle laitettavaksi niihin juhliin.


Maalasin valkoiselle lakanakankaalle ensin mustia rinkuloita, sitten punaisia pisteitä ja lopuksi oransseja ohuempia rinkuloita.

Ompelin sen pötkyksi ja ompelin toiseen päähän napin koristeeksi. Kiinnitys hoituu oikeasti hakaneulalla, jonka ompelin siihen kiinni napin ja kankaan toiselle puolelle.
Tosi kiva tuli. Ja hauskaa oli tehdessä! Harkitsin jo hetken tekstiilitaiteilijan uraa.

Kilpailuun on tullutkin jo monta kivaa askarteluehdotusta, mutta silläkin uhalla että hukun tekemiseen koko kesäksi, siihen voi vielä osallistua ensi maanantaihin asti. Arvon voittajan maanantai-iltana.

Ei pöllömpää.

Kilpailuun voi vielä osallistua! Voittaja valitaan arpomalla. En siis ole vieläkään saanut askartelua aloitetuksi. Kävin kyllä tänään askarteluliikkeissä pyörimässä, mutta mikään ei oikein iskenyt, ei silleen täysillä.

Jotain oon kuitenkin hommaillut.
Sain vihdoin hommattua kehyksiä kissakorteille, ja ripustin ne keittiön seinälle.

Meille on myös asettunut pesimään harvinainen elukka.
Sateenkaaripöllö (Bubo multikoloris) viihtyy ihmisasumuksissa. Sen mielipaikkoja ovat suojaisat ovenpielet. Se avustaakin ihmisiä pitämällä ovia avoinna.
Sen untuvatossumainen olemus on hämännyt tutkijoita ja lintuharrastajia jo pitkään, ja vasta viime vuosina se on tunnistettu omaksi lajikseen. Muita selviä tuntomerkkejä ovat sen moniväriset siivet ja pyrstössä kulkevat liilat pystyraidat.
Sateenkaaripöllö saalistaa toisia yleisesti ihmisasumuksissa majailevia otuksia, villakoiriksikin kutsuttuja pölypalleroisia (kuvissa maan tasalla). Ne tarttuvat kuin huomaamattaan pöllön höyhenettömään pintaan kiinni. Näin pöllö voi saalistaa liikkumatta.

Pöllöllä on vain kaksi luontaista saalistajaa: Unto (Monsku Oranssis) ja Kisu (Kattimatikais Pahis). Toisaalta ne toimivat myös sateenkaaripöllön ravinnontuottajina.

Icelandic weather for all

I think I brought this strange weather with me when I returned from Iceland. You can blame the snow today on me. If these weathers keep coming, in a couple of years the mountains and hot springs will grow.

Paluuni jälkeen Suomessa on vallinnut kovin islantilainen sää. Taisin tuoda sen mukanani. Joten tämän päivän lumisateesta voitte kaikki syyttää minua. Jos tämä jatkuu, muutamassa vuodessa meille kasvaa toivottavasti myös vuoria ja kuumia lähteitä.

Ehdottakaa mulle jotain kivaa askarreltavaa. En ole askarteluihmisiä, mutta nyt näpit kaipaisivat näpertämistä. Voi olla, että tästä ehdotuksesta lohkeaa jotain palkintoakin.

Isot vyyhdit on ihanii...

Halutaan ostaa kerijälaite tai pidempi peukalo.

Mod-mekko (vai contemp?)

Tästä tuli just sellanen rantamekko, jonka voi heittää päälle kun lähtee rannalta. Tosin en kyllä käy siellä paljoa itseäni paistamassa enkä muutenkaan yleisistä uimarannoista hirveesti tykkää.

Sitä voi käyttää sellaisenaan,

tai vyön kanssa.
Joo, siinä on taskut. Tässä sai taas huomata, että kaavat on tehty hieman minua pidemmille, taskut on polvissa ilman vyötä. Tämä ei myöskään mun päällä ole mini. Kaavat uusimmasta Modasta (3/2008). Malli on numero kakkonen.

Toinen tällänen tulee sitten vuorillinen, yksivärinen ja kivoilla päällitikkauksilla. Ja ne taskut oikeelle kohilleen.

Ei tänään kuitenkaan, syyllisyydentunne sai tekemään yhtä toista juttua. Mut se on vielä salaista.

Blogblog bloggetiblog

Älkää hätäilkö, jos teillä on yksi lukija blogilistalta kadonnut, olette bloglinesissa saaneet yhden lisää. Olen tässä viime aikoina siirrellyt suosikkiblogejani bloglinesin puolelle. Huomasin tuon kätevyyden, paitsi että nyt tulee kommentoitua varmaan entistäkin nihkeämmin kun täytyy klikata yhden kerran enemmän... On se niin vaikeaa näin nykyaikana.

Iltasemmalla laitan esittelyyn taas uuden mekon. Eilen syntyi. Täytyis vielä silittää. Ja voi olla että toinen samoilla kaavoilla tulee tänään ompelukoneen alta, oon taas yksin kotona.

Ja nyt pyykit pois koneesta ja neuletapaamiseen.

Vesi vanhin voitehista

I just love water in nature.

Whether it's lake,

sea,

river
or just a little stream, I have to adore it.
I like water falling down,
and shooting up.
I like it when its cold,
and when it's warm.
It's so soothing, yet powerful.
And all life forms need it.

Survival can also be a pleasure.

Pictures from Finland and Iceland, taken by me or Mies. Please don't use these (like any other pictures in my blog) without permission.

Tyylit muuttuu, tyypit pysyy

Herrrmostuin pöytäkoneen hidasteluun ja kiskaisin koko laajakaistan omaan käyttööni läppäriin. Vaikka läppäri on vanha ja raihnainen, olen pyrkinyt pitämään sen sisällön niin simppelinä kuin voi, ja tähän onkin asennettu vain elintärkeät ohjelmat. Pyörii kuin mylly.

Samalla tuli katseltua vanhoja valokuvia, ja löysin tekeleitä muutamien vuosien takaa.




Mikähän lie mahtanut olla päivän sana silloin...
Tuo alin on mielestäni edelleenkin hauska idea. Pyysin kavereita ja tuttuja lapsia päiväkodista piirtämään minulle pääkalloja, ja kirjailin ne sitten tuon pipon raitaan koristeiksi. Haluan hyödyntää jatkossa samaa lasten neuleissa: saaja saa piirtää itse kuvion, jonka neuleeseensa haluaa. Olen joskus tehnyt lasten kanssa paitoja, lapset ovat maalanneet kangasväreillä paitaan kuvion, jonka ovat halunneet. Oli siinä tytöillä hienoja prinsessapaitoja. Suosittelen.

Ja koska nyt olen päässyt tänne muistojen ihmemaahan, niitä valokuvia hyödyntäviä postauksia tulee jatkossakin.

Linkkivinkki tämän päivän pelastamiseksi

Tämän päivän on ainakin minulla pelastanut se, kun löysin Heran uudelleen. Kiva mennä kouluun laulellen näitä.

Uusi Feels so good-kipale on mainio! Mutta... Leipä... Kengät? Katso ihmeessä video.
Suosittelen rauhallisempien melodioiden ystäville myös Feathers in a bagia.

Ja jos ei pelkää kummallisia tuntemuksia, tutustukaa ihmeessä myös islanninkieliseen tuotantoon. Kieli voi aiheuttaa outoja värinöitä tai hulluja kicksejä.

This day will be so much better with Hera, for me at least. See the links from above and enjoy. Bread... shoes? What? And you'll see grand Icelandic views in other.

If you're brave enough, look up Icelandic songs as well. That language can give you funny feelings of disturbation or warmth.

kissakassikissa

Kissakuvahaasteessa tällä viikolla kassi, reppu tai laukku. Unto onkin oikea kassiasujainen, sille kelpaa pesäksi reppu, käsilaukku, iso kassi tai vaikka muovipussi. Eilen illalla se paras nukkumapaikka oli kassissa kaapissa. Reppukuva on otettu 17.7.2007. Onpas se tällä välillä ehtinyt kasvaa isoksi! Kassi siis on reppua suurempi.


Aloin tämän haasteen myötä miettiä noita meidän örvelöitä vähän enemmänkin. Kuinkahan yhteen kotiin on sattunut kaksi näin eriluonteista elukkaa?

Kisu on rauhallinen ja suunnittelee aina ennen kuin tekee. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö se tekisi töllöntöitä, kaikilla meillähän joskus on myös huonoja suunnitelmia. Se myös keksii kaikki parhaimmat ja uusimmat tavat herättää tehokkaasti. Kisu ei ole tyhmä: se ei yritä uudestaan jotakin, mikä ei aiemmin toiminut. Älykkyyslelut se kuitenkin jättää väliin; on sitä helpompiakin tapoja saada ruokaa.
Kisu viihtyy ihmisten seurassa ja rakastaa silittelyä. Kisu saattaa joskus tulla syliinkin, ja yöllä se tulee aina viereen nukkumaan. Pelottaviin tilanteisiin se reagoi painautumalla maata vasten ja jähmettymällä paikoilleen, ja jos juokseminen tulee kyseeseen, se juoksee heti ihmisen luo tai kotiovelle.
Unto taas tekee ennen kuin miettii, jos miettii ollenkaan. Se on seikkailija ja kokeilee koko ajan omia ja meidän rajoja. Unto ei malta odottaa, vaan vaatii kaiken hänelle heti. Pelkkä toheltaja Untokaan ei kuitenkaan ole: se osaa kyllä avata ovet ja tietää mistä tuuletusikkunat aukeavat. Älykkyyslelut ovat liian helppoja, ruoka tulee sieltä ulos nanosekunnissa.
Vain harvoin Unto antaa silittää, silittäminen on hänelle liian lällyä. Unto vaatii toimintaa. Leikkejä, juoksemista, painia, riehuntaa. Nukkuakin se tahtoo omassa rauhassa tai Kisun vieressä, eikä vahingossakaan tule syliin (ellei syö tomaattia). Unto kyllä puskee ja kehrää, varsinkin Miehelle, mutta helliminen ei tule kyseeseen. Pelottavissa tilanteissa Unto säntäilee sinne tänne, minne vain, missä voisi olla turvallisempaa.
Ylläolevat tekstien kuvitukset otettu samaan aikaan. Unto auttoi minua tiskaamisessa, kun Kisu taas auttoi Miestä tenttiin lukemisessa omilla persoonaansa sopivilla tavoillaan.

Raitis (vai sipulis?)

Senkin uhalla, että blogilista ei ilmoita minua päivittyneeksi ennen syksyä, bloggaan näköjään päivittäin ja useampaankin kertaan.

Monta päivää olen manaillut, että "tuli ruma mutta tulipahan tehtyä". Eräänä iltana nimittäin polvistuin lankakaappini eteen ja käsiini löytyi kolme kerää seiskaveikkaa. Viittaa aloitin, mutta jossain vaiheessa päätin että viitta olis tyhmä ja jatkoin sitä neuletakkina. Nerosen pyöröillä pärryytin niin pitkälle kuin lanka riittää, riitti siis puolihihaiseen (onko tuo edes oikea termi?) a-linjaiseen takkiin. Yläosan raglanlevennyksiin en ole tyytyväinen, se jotenkin kinnaa ja römpöttää vääristä paikoista, mutta mitä voisikaan kuvitella jos on aloittanut viittaa.

Viittaa? Mitä minä oikein ajattelin? Olisinko koskaan käyttänyt viittaa? Olisiko kukaan?

Ja kun taivaalta tulee räntää, on oikea hetki höyryttää. Tässä siis vihdoinkin kuvia neuleesta Raitis. Taas itselaukaisimen kuvaamana.

Linkki paljastaa, että olen saattanut katsoa joskus jonkun verran jääkiekkoa. Häpeän tätä. Latvian pelaajilla oli muuten hauskoja nimiä muutenkin. Kaikkien etunimi päättyi ässään paitsi yhden ja kaikkien sukunimi päättyi ässään. Ilmeisesti paikallista nen-aatelia. Suunnittelin jo vaihtavani nimeni Cipulikseksi, niin kivalta se lausuttuna kuulosti.

Minä, joka en sinisestä tykkää, mutta joka esittelen tässä sinistä neuletakkia, voitin lankavaraston arvonnassa kolme kerää vihreää mandarin petitiä ja aivan ihanan kissakortin!
Kerään kivoja kissakortteja, ja olen laittanut niitä ilmoitustaululle odottamaan tarpeeksi monen samantyylisen löytymistä, jotta voisin asetella niitä kauniisti kehyksiin. Mustavalkoiset valokuvat ja piirretyt on mun suosikkeja.

Nyt viime päivät olenkin viettänyt Ravelryssä ja kirjahyllyn tarjontaan syventyneenä etsimässä niille (mandarin petiteille) sopivaa ohjetta. Harkinnassa onkin hankkia pari kerää toista väriä ja virkata (luit oikein, minä aion virkata) kesäinen cupcake Stitch'N Bitch Happy Hookerista tai vastaava. En ole ihan varma osaanko, virkkuu ei ole niitä vahvoja puoliani, mutta jos kerran kehräsinkin, virkkauskin voi onnistua.

Kehräyksestä puheenollen, värttinä alkoi pyöriä eilen. Jotain kökkäreitä sain aikaiseksi. Täytyy tunnustaa sekin, että pelätty rukkihulluus nostaa päätään, vaikka sitä en vielä viime lauantaina osannut käyttää. Tälläiselle kiiville en olisi allerginen... En tiedä millainen on käytössä, olen lueskellut netistä sekä ylistäviä kommentteja että "no on se ihan kiva"-tyyppisiä lausuntoja, haukkuihin en ole törmännyt. En tunne ketään tätä rukkia kokeillutta, tuntisko joku muu?

Niin, mullahan ei ole varaa ostaa mitään rukkia ennen kuin menen oikeisiin töihin, eli ei vielä ennen syksyä, jos silloinkaan. Mutta kunhan tässä kesän haaveileen... hyvin suunniteltu on jo puoli rukkia?

Pieni talo preerialla

Tai tää on kyllä kerrostalo ja kaukana preeriasta.

Catwalkeilla on nähty tänä keväänä paljon kukkamekkoja ja paloista tehtyjä mekkoja.
Minäkin halusin. Eri kuoseja, paljon kuviota, helmaa metreittäin. Ja tyttömäistä. Sellaista minä halusin.

Ja ompelukone totteli kerrankin käskyjäni ja sellaisen sain. Tyttömäisyyden (yli)korostamiseksi laitoin mukaan vähän pitsiä ja vaaleankeltaista silkkinauhaa. Pitsiä tekisi mieli lisää hameosaan.
Muuten mekosta tuli oikein onnistunut tuotos ja jäljestä pystyy jopa lähikuvia tarjoamaan, mutta vetoketju asettui selkään rumasti, töröttää. Istuessa se ei näy, pitäisikö tämä päällä vain istuksia?
Jos tahtoo korostaa Laura Ingalls-vaikutelmaa tähän sopii aiemmin tekemäni essu. Se peittää myös muuten mielestäni niin ihanan ja hulvattoman kuosien anarkistisen yhdistämisen. Miksei voisi laittaa samaan vaatteeseen hippikukkia, hawaijikukkia ja romanttista kukkakuviota?

Innostuin vähän poseeraamaan kameran itselaukaisijalle.

Kahvia, kehräystä ja kukkamekkoja

Aamu alkoi sillä, kun Kisu tuli kehräämään mahan päälle. Taisi tietää, minne äiti oli menossa. Kehräämistä kokeilemaan, ja kokeilulla oli seurauksia. Kisun mallikehräyksellä ei tainnut olla vaikutusta lopputuloksiin. Hurr, hurr, hurr.

Rukin polkemisesta todistukseen olisi ruksittu kohta Tarvitsee harjoitusta, mutta värttinällä sain aikaiseksi lankaa. Möykkyistä (tai toisinsanoen efektistä) mutta lankaa. Englanniksi tätä voisi hehkuttaa thick and thin-langaksi. Enää 90g tälläistä niin siitä saisi hienon urchinin.
Jäi kytö päälle tuosta kokeilusta, täytyy virittää oma värttinä kehruuasentoon ja alkaa pyörittää, jos kissat antavat. Rukkiakin voisi vielä kokeilla uudemman kerran, jos kissat antavat. Tänään opin senkin, ettei kehrääminen ihan kaikissa kissatalouksissa onnistu.
Edit: Lisää tapahtumasta kertoilevat ainakin Villasukka, Pirkko ja Tiina.

Piti lähteä sieltä etuajassa kotiin, jotta ehtisi juoda kahvia myös ilman lankaa. Järjestin äitienpäiväkahvitukset kakun ja sienipiirakan kanssa kotiväelle tänään ja meille muutti samalla muutama uusi hoidettava. Emminä ois ottanu ellei ois sisään asti kannettu... Ja olihan meillä paljon tyhjää tilaa ikkunalaudoilla. Jäin vaan miettimään, että eikös äitienpäivänä ole tarkoitus lahjoa äitiä eikä toisinpäin?



Jaahas. Saintpaulioita yritin kuvata. Herra Ruohosipulinpuputtajalle näyttää taustalla viherravinto maistuvan. Tuohon lipstikkaan se ei ole vielä koskenut.
Nämä ystäväiset pitäisi vielä istuttaa. Kehruutapaamisessa ehdinkin jo huokaista, että mitä minä teen kun on kohta mökki täynnä rehuja... Ja se täyttyi niillä nopeammin kuin osasin aavistaakaan.

Piti esitellä eilen valmistunut villatakki, ei vaan oikein huvittanut se päällä poseerata tällä ilmalla. Onneksi olen saanut muutakin aikaiseksi. Silloin kauan sitten 90-luvun alussa kun asuin vielä kotona vanhempien kanssa, meillä oli kamalat kukalliset verhot.

Nyt minulla on kukallinen mekko. Vähänkö ysäri. Oli pakko kokeilla osaanko tehä, näin jossain mainoksessa punaisen version pienemmillä valkoisilla "kauluksilla".

I feel pretty

Oh so pretty

Kukkamekko, kesä ja lavatanssit. Vaikka tansseihin en olekaan menossa, intoonnuin tästä niin että tähän nappeja hakiessani ostin lisää kukkakankaita (älä kerro Miehelle). Niistäkin tulee mekkoja. Ja hameita. Ja kaikkia tyttötyttömäisyyksiä.

Ihanasti näkyy noissa kuvissa kissankoppa. Vaihdan kuvat kunhan saan kuvaajan kotiin.