Opettaja 2.0 ja muita kehitettäviä malleja

Tuli ihan kamala siitä kissapaidasta, mulla on huomenna tentti johon oon lukenu huonosti enkä osaa mitään enkä pääse neuletapaamiseen ja natkuti natkuti natkuti.

Siinä virallinen valitusosuus.

Pitää varmaan ottaa matkaan mukaan toi paita, purkaa taas kerran taas vaihteeksi yläosa ja hihat ja keksiä joku muu systeemi kuin istutetut hihat. Olen aika varma että kallistun tuttuun ja turvalliseen raglaniin.

Lähden siis huomenna taas kotiseuduille opetushommiin ensi viikoksi, heippa vaan. Jotta ei menisi liian synkäksi, pistetään loppuun jotakin piristävää:

Lumesta huolimatta on jo kevät. Eräät osaavat olla aurinkoisella puolella asuntoa.

Rauhallinen ruokailuhetki

Kissakuvahaasteessa tällä viikolla ruokailu.
Meidän ihmisten ruokailu on joskus haastavaa, kun karvaiset ystävät haluaisivat osansa. Tässä pojat odottelevat (ja poseeraavat kameralle) että saisin muroni syötyä, jos vaikka tilkan maitoa lautasen pohjalta sen jälkeen saisi lipsutettua.

Puolen puupennin neule

Eilen innostuin virittelemään nutturan päähän, ja reilu puoli tuntia ennen lähtöä iski kriisi: eihän tähän mikään hattu sovi, ja ilman sitä paleltuu!
Tässä meni aikaa kutosen puikoilla Katian Tibetistä neuloen kaksikymmentäviisi minuuttia. Lankaa kului pienen nöttösellisen verran, ei juurikaan mitään. Aloitin kahdeksalla silmukalla, ja lisäsin molempiin reunoihin yhden silmukan neljän kerroksen välein kunnes sain työstettäväksi 18 silmukkaa, jatkoin ainaoikeaa kunnes lötkerö yltti toiselle korvalle ja kavensin yhden silmukan molemmista reunoista neljän kerroksen välein kunnes työssä oli taas 8 silmukkaa.

This one took me 25 minutes. It's knit with 6mm/US10 needles with Katia Tibet. It required only small amount of yarn, less than 20 grams. I started by co 8 s, and increasing 1 s after first and before last s. Then I knit 4 rows garter stitch and increased again, and continued increasing like this until I had 18 s. I knit garter stitch until piece reached other ear when tried on, and started decreasing 1s after first and before last stitch, four rows garter stitch in between. When decreased to 8 s again, I bo and sew it together.

Tämmöisiä vois tehdä langanlopuista, raidallisina! Monta, äkkiä, ja kaikissa väreissä! Ei vaadi aikaa, rahaa tai taitoja.

These could be done easily with stripes too. Good way to use leftover yarn. I'll make many, quickly and in every colour. Doesn't require time, money or skills.

Tuota epävirallista neuleohjetta saa käyttää hyväksi jos siltä tuntuu.

Tää alkaa vaikuttaa jo muotiblogilta

Eilen aloitin uutta työtä, ensin puolijoukkuetelttaa, sitten pienen purkamisen ja silmukoiden uudelleen luomisen jälkeen neuletakkia. Kissapaitaa on kyllä tänään tehtävä, jotta se ehtisi valmiiksi tilaajalle, joka lähettää sen edelleen saajalleen. Täytyy saada siitä sitä ennen kuva.

Sain tuon tilkkutyön viimein seinälle. Se on nyt alkuperäisistä suunnitelmista poiketen viritetty ilmoitustaulun päälle ja nurkista nastoilla kiinni. Ehdin ennen ripustamista jo kaavailla sitä pöytäliinaksi...

Esittelyssä myöskin se mummon neuloma villatakki, joka on niin ajatonta mallia että tekovuotta on vaikea jäljittää. Tykkään tästä kuin hullu puurosta. Onneksi se on vielä tallella, ja tulee olemaankin vielä pitkään jos se on minusta kiinni. Tämähän on jo aarre.
No nyt on esitelty neuleita kolmessa sukupolvessa tässäkin blogissa. Olen onnellinen että saan olla jatkamassa tätä perinnettä. Meidän käsityötaitoisessa suvussa kyllä jo hävettäisikin jos ei mitään itse tekisi.

Koristeltu

Pitkästä aikaa päätin osallistua Luovaan Lauantaihin. Aiheena siellä oli tällä kertaa koristeellinen.
Inspiraatiota sain tenttikirjasta (Steiner, W. 2001. Venus in Exile). Nainen oli modernismin ajalla vältelty aihe, koska sitä pidettiin liian koristeellisena. Jos nainen kuitenkin esiintyi taulussa, se ei ollut aihe, vaan muoto: viivoja, värejä, pintoja. Myös primitiivistä taidetta vihattiin sen ornamentiikan takia.

Postmodernilla ajalla nämä molemmat ovat palanneet taiteeseen. Postmodernin ajan tyttönä yhdistinkin tähän modernismista muodot, primitiivisestä taiteesta ornamentiikan ja ennen modernia suositun kauneuden symbolin: naisen hahmon (ei kovin luonnollinen hahmo tosin, tuskin kellään tollasia kurveja on, mut onhan näitä nähty taiteessa ennenkin).

Mikäpä olisikaan (jos Wendy Steineria on uskominen) koristeellisempaa kuin tatuoitu nainen.

Välineinä paperi, musta tussi ja musta kangas. Kankaassa lisäkoristeina roima määrä kissankarvaa.

Päivän asu (tästä ei tuu vieläkään muotiblogia)

Koska olen tänään vain purkanut eilisiä mokia ja huonoja kokeiluja, eikä siis ole mitään omatekemää esiteltäväksi, esittelen jonkun muun tekemää, jonka olen saanut haltuuni.



Äitini on tämän neulonut, arvaa millä vuosikymmenellä? Ei liene turhan vaikeaa... Tämän vuosikymmenen tyyliä kunnioittaen laitoin päälle myös collegehameen, jossa on leveä vyötärönauha (on muuten aitoa "vintagea", eikä uutta hooetämmää) ja kuvausrekvisiittana meidän lekorpusiäär (ei siis ihan se nahkainen divaani, mut aika lähelle) lampaantaljalla, joka oli myös iso hitti siihen aikaan.

Jos tuo kollineule ei ala etenemään, seuraavan kerran tulee mummon neulomaa. Sitä vuosikymmentä en kyllä lähde arvuuttelemaan, kun en itsekään tarkkaan tiedä.

Pyykkipäivä

Tänään oli taas pyykkipäivä.

Muuten tykkään kyllä pyykin kanssa puljaamisesta, mutta sukkien parittaminen on jotenkin vastenmielistä ja tympeää. Ja aina jää se yksi pariton pari, siis kaksi erilaista sukkaa jäljelle.
Olenkin miettinyt, tekisikö niinkuin ystäväni. Hän ottaa kaksi sukkaa kaapistaan ja laittaa jalkaansa, niin niistä tulee pari. Sukat saattavat olla ehkä erilaiset keskenään, mutta kuka siitä piittaa. (Ainakin vielä kun yhdessä asuttiin, tämä oli tekniikka)

Terkkuja vaan Sannalle sinne jonnekin.

Tämä voisi auttaa villasukkien neulonnassakin, minulla kun iskee niin usein se toisen sukan syndrooma...

Siitä puheen ollen, satuin käväisemään Räveltämössä ja huomasin että mullahan on kahet sukat kesken. Voipi olla että en niitä cable nettejä saa valmiiksi tähän project spectrum-kauteen, enkä myöskään niitä tirolilaisia tähän pakkaskauteen... Ku ei huvita. Joku sukissa nyt tökkii ja pahasti, ihan niinkuin kokonaisuutena.

Taidan jatkaa pyykillä lääräämisellä. Ja tenttiin lukemisella. Ja tiskatakin pitäis...

P.S. Vaikka tämä postaus koskeekin jollakin tapaa sukkia, en ole vastaamassa tällä neulontain sukkabingolottoon. Kun päätin että en osallistu mihinkään blogiarvontoihin kun oon muuten niin huono kommentoimaan. Epäreilua olisi se.

Paholaisparturi ja kollineule

Maanantaina leffaan meneminen ei onnistunutkaan, muuten hyvän päivän päätteeksi tuli kamala migreenikohtaus. Mentiin sitten eilen. Sweeney Todd - harvoin tulee elokuvateatterista ulos niin järkyttyneenä mutta niin iloisena. Elokuva oli juuri minun makuuni sopiva. Kiero, hauska, synkkä ja verinen. Ja täynnä upeita lauluja. Suosikkimusikaalini, ehdottomasti.
Ja Johnny Depp on edelleen ihana.

Tenttiin lukeminen vie ajan neulomiselta ja muultakin hauskalta. Lisäksi olen löytänyt uuden harrastuksen, johon menee myös aikaa. Mutta se aika menee hyvään tarkoitukseen. Käyn nykyään joka aamu sauvakävelemässä. Vaikka onkin vähän noloa, niin silti erittäin hyvää liikuntaa. Selkävaivaista minua se auttaa selvästi, ja huononemaan päässyt kuntoni alkaa koheta silmissä. Sitäpaitsi kun tuolla sauvoo aamuisin, ei ole kuin mukavia mummoja seurana. Illalla voisi tulla vaikka paha mieli kun joutuisi äheltämään niiden melkein urheilijoiden joukossa.
Pitäisi alkaa hihantekoon tämänkin kollipaidan osalta. Tämä on siis se tilaustyö, jonka aiemmin mainitsin. Bambua noin 2-vuotiaan kokoiselle. Alakuvassa värit enemmän oikeat.

Huti(lointia)

Kissakuvahaasteena oli tällä kertaa huti. No hutilaukauksiahan syntyy, varsinkin jos noita olioita kuvaa yhtä usein ja hartaasti kuin meillä. Selailin uusimmat kuvat läpi, ja nyt täytyy tunnustaa, että kaikki taitavat olla Miehen ottamia. Minä kun oon ollu viimeaikoina ihan muualla. Taiteellisia nämä joka tapauksessa ovat!

Nyt kun kissoihin päästiin, niin laitan vielä muutaman painikuvan, kun olivat niin hauskoja. Näyttää rajulta, mutta on ihan vaan leikkiä.

Such a perfect day

Valistin itseäni Pirkka-lehden avulla. Siellä kerrottiin, että puolivalmiit pakasteet ovat pahinta ruokaa. Hirveästi kuluu energiaa. No ymmärtäähän sen. Ensin ruoka valmistetaan tehtaassa, jonka jälkeen se pakastetaan, säilytetään pakasteena, ja sitten se kotona pitää vielä paistaa tai ainakin lämmittää uudelleen.

Siispä: viikon ekotekona jätämme nämä vastedes ostamatta. Valmisruokia meillä nyt ei olla kamalasti syötykään, mitä nyt joskus joku mikropizza käräytetty, mutta on tullut ostettua aika paljon pakasteita. Kalapuikot, yrttivoipatongit ja namnam-pullat voisi jäädä hankkimatta ja niitä voisi itsekin tehdä. Joku maustetulla voilla täytetty patonki ei nyt niin vaativaa ole etteikö sen voisi pyöräyttää ihan itsekin. Ja pullaa ollaan ennenkin leivottu pakastimeen. Ja niissä on se hyvä puoli ettei niitä tarvitse edes paistaa uudelleen, sulattaminen riittää.

Nyt tässä kirjoitellessa alkaa tuntua siltä että tänään leivotaan pullaa.

Päivä vaikuttaa muutenkin tosi mukavalta. Aamulla mieskuoro tuli herättämään. Varsinkin Kisun sielukkaat soolot kävivät suoraan sydämeen. Sen jälkeen poika pomppasi viereen, kehräsi ja puski niin että posket olivat irrota. Irtisanoin itseni työstä, jota en halunnut tehdä. Ihan hirvittävän vapautunut tunne oli sen jälkeen, ja hymyilin kaupungilla kuin ääliö. Soitin itselleni haastatteluajan paljon mukavampaan työhön. Huhtikuussa haastatellaan. Sain neuloa rauhassa monta kerrosta ja huomenna pääsen käymään yliopistolla hoitamassa apurahaa itselleni. Illalla mennään Miehen kanssa treffeille: kahville ja leffaan.

Ihmisen (tai siis ainakin minun) onnellisuus on ja ei ole rahasta kiinni. Olen paljon onnellisempi nyt kuin silloin, kun olin ikävässä työssä tienaamassa rahaa. Toisaalta tulin taas kamalan onnelliseksi kun sain tietää saaneeni apurahaa.

Tällänen se harjoittelun aikana neulottu paita on. Ihan perusperus.

Suosittu sisustuselementti

Huh. Vihdoinkin kotona. Voi olla, että hetki menee ennen kuin kotiutuu täysin. Tuntuu vielä siltä, kuin olisi vieraana tässä kämpässä... En osaa tehdä mitään, en tunnista jääkaapin sisältöä omakseni. Kolme viikkoa on liian pitkä aika olla muualla. Kissat ja Mieskin varmaan jo vierastaa.

Kolmessa viikossa toisaalta ehtii paljon. Vaikka olisi aamut, päivät ja illat töiharjoittelussa. Tulihan tuota turattua. Lootia, neuleita, muuta pientä näperrystä. Niitä muita käsityöasioita hieman myöhemmin, sisustusasiaa nyt.

Sain äidiltä lampaantaljan. Se on vanha, jostain joskus tullut ja mökin aittaan päätynyt. Tuuletin sen ja harjasin muutamaan kertaan. Minä tykkään paljon sen pehmeydestä ja olenkin istunut viime viikon sen päällä lattialla telkkaria töllöttämässä. Yöllä pidin varpaita sen sisässä, ei muuten paleltanut. Unto rakastunui siihen heti kun heitin lattialle ja vetäisi sen päällä kunnon päiväunet. Kisu taas kiertää kaukaa, ei uskalla astua päälle. Vaatii siis varmaan vielä totuttelua.

Laatikoitakin väsäsin ja maalailin. Meillä tursusi pipoja, kaulahuiveja ja lapasia joka kolosta, mutta eipä tursua enää. Onhan ne selvästi käsintehdyn näköisiä, mutta minulle kelpaa. Tärkeintähän on aina funktionaalisuus.
Näit oikein, ne on pinkkejä sisäpuolelta.

Savolainen työmyyrä

Täällä kaukana kotoa olen edelleen. Kissoja ja Miestä on jo ikävä. Viikko ja kolme päivää pitäisi vielä jaksaa. Töitäkin olen tehnyt liian ahkerasti kun tekeminen meinaa loppua kesken!

Paidan olen saanut aikaan, paksusta puuvillalangasta. Purin entisen ja tein siitä uuden. Kuvaa nyt ei sattuneesta syystä (ei kameraa, ei omaa nettiyhteyttä) ole saatavilla. Voipi olla että tulee kun kotiudun. Sanallisesti selitettynä se on yksinkertainen, ylhäältä alas neulottu raglan, vaaleansininen ja beiget resorit.

Tilauksenkin olen saanut. Aikaakin olisi tehdä. Malli on mietitty. Langat puuttuu. Jos huomenna kävisi ostamassa ja tilaajan kanssa katselisi mitä mieltä hän on. Eihän meillä lanka koskaan hukkaan mene... Lapselle kissakuvioista neulepaitaa on siis tulossa luultavasti tässä viikon sisään.

Lauantaina on Unton 1-vuotissynttärit. Enkä ole niitä juhlistamassa. Onnea, onnea vaan pikku ipanalle tätä kautta.

Tämän viikon ekoteko jää väliin. Jos nyt ei lasketa vali(s)tusta jota täällä olen ihan ilmaiseksi jakanut. Voi sukulaisparkoja jotka tästä joutuvat kärsimään.