Tää alkaa vaikuttaa jo muotiblogilta

Eilen aloitin uutta työtä, ensin puolijoukkuetelttaa, sitten pienen purkamisen ja silmukoiden uudelleen luomisen jälkeen neuletakkia. Kissapaitaa on kyllä tänään tehtävä, jotta se ehtisi valmiiksi tilaajalle, joka lähettää sen edelleen saajalleen. Täytyy saada siitä sitä ennen kuva.

Sain tuon tilkkutyön viimein seinälle. Se on nyt alkuperäisistä suunnitelmista poiketen viritetty ilmoitustaulun päälle ja nurkista nastoilla kiinni. Ehdin ennen ripustamista jo kaavailla sitä pöytäliinaksi...

Esittelyssä myöskin se mummon neuloma villatakki, joka on niin ajatonta mallia että tekovuotta on vaikea jäljittää. Tykkään tästä kuin hullu puurosta. Onneksi se on vielä tallella, ja tulee olemaankin vielä pitkään jos se on minusta kiinni. Tämähän on jo aarre.
No nyt on esitelty neuleita kolmessa sukupolvessa tässäkin blogissa. Olen onnellinen että saan olla jatkamassa tätä perinnettä. Meidän käsityötaitoisessa suvussa kyllä jo hävettäisikin jos ei mitään itse tekisi.