Siispä: viikon ekotekona jätämme nämä vastedes ostamatta. Valmisruokia meillä nyt ei olla kamalasti syötykään, mitä nyt joskus joku mikropizza käräytetty, mutta on tullut ostettua aika paljon pakasteita. Kalapuikot, yrttivoipatongit ja namnam-pullat voisi jäädä hankkimatta ja niitä voisi itsekin tehdä. Joku maustetulla voilla täytetty patonki ei nyt niin vaativaa ole etteikö sen voisi pyöräyttää ihan itsekin. Ja pullaa ollaan ennenkin leivottu pakastimeen. Ja niissä on se hyvä puoli ettei niitä tarvitse edes paistaa uudelleen, sulattaminen riittää.
Nyt tässä kirjoitellessa alkaa tuntua siltä että tänään leivotaan pullaa.
Päivä vaikuttaa muutenkin tosi mukavalta. Aamulla mieskuoro tuli herättämään. Varsinkin Kisun sielukkaat soolot kävivät suoraan sydämeen. Sen jälkeen poika pomppasi viereen, kehräsi ja puski niin että posket olivat irrota. Irtisanoin itseni työstä, jota en halunnut tehdä. Ihan hirvittävän vapautunut tunne oli sen jälkeen, ja hymyilin kaupungilla kuin ääliö. Soitin itselleni haastatteluajan paljon mukavampaan työhön. Huhtikuussa haastatellaan. Sain neuloa rauhassa monta kerrosta ja huomenna pääsen käymään yliopistolla hoitamassa apurahaa itselleni. Illalla mennään Miehen kanssa treffeille: kahville ja leffaan.
Ihmisen (tai siis ainakin minun) onnellisuus on ja ei ole rahasta kiinni. Olen paljon onnellisempi nyt kuin silloin, kun olin ikävässä työssä tienaamassa rahaa. Toisaalta tulin taas kamalan onnelliseksi kun sain tietää saaneeni apurahaa.
Tällänen se harjoittelun aikana neulottu paita on. Ihan perusperus.
1 kommentti:
Tykkään paidasta. Ja lopputileistä =). Tiedän ton tunteen niin hyvin, se on ihan parasta ku pääsee pois jostain mikä tuottaa enemmän ressiä/harmitusta/ahistusta/pahaa mieltä/muuta vastaavaa ku mitä sillä siitä ansaitulla rahalla voi poistaa.
Lähetä kommentti