Tämä on varmaankin siirtynyt minulle sukurasitteena molemmilta puolilta; molemmissa suvuissa löytyy kirjoneulonnan ystäviä ainakin muutaman tädin verran. Äitini oli aiemmin innokas kirjoneuloja, ja lapsuuteni olenkin saanut viettää äidin tekemissä kirjoneuleissa. Tästä olisi voinut seurata se, etten enää itse koskaan haluaisi sellaista päälleni laittaa saatika itse valmistaa, mutta kävikin aivan päinvastoin!
Jossakin vaiheessa kirjoneuleet eivät olleet muotia, ja ainoa neule jonka päälleen voi laittaa oli sileää yksiväristä. Silloinkin minä tein kirjoneuleita - kaapissa. Noloahan se oli, mutta minkä sitä itselleen mahtaa. Koulussa sitten neuleet olivatkin standardin mukaisia, niin käsityötunneilla kuin niiden ulkopuolellakin. KIPpasin jo silloin, itsekseni.
Onneksi enää ei tarvitse olla kaappikirjoneuloja, vaan voi tekemisiään julistaa vaikkapa koko maailmalle blogissaan ja Ravelryssä: työn alla on nyt tälläistä!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti