Toisaalta sitä on jatkuvasti innoissaan tekemässä yksinkertaista ja kaunista, toisaalta ei huvittaisi tehdä sitä samaa silmukkaa eri suuntiin ja eri päin loputtomasti uudelleen ja uudelleen.
Toisaalta on erityisen ihanaa saada aikaan jotakin mahtavaa ja ihan uutta, toisaalta on suuri mörvelön pelko. Entä jos siitä, jota on väkertänyt kuukausia, ei tulekaan mitään käyttökelpoista?
Onhan neulominen itsessään hyvin terapeuttista ja rentouttavaa, mutta se myös jumiuttaa hartiat ja saa joskus kinkkisyydessään raivon partaalle.
Jotakin, josta tietää lopulta tulevan jotakin todella upeaa, ei jaksaisi tehdä, koska a)se on niin vaikeaa b)sitä joutuu kuitenkin purkamaan useaan otteeseen c)koska se on niin tylsää, mutta koska siitä tietää tulevan jotakin upeaa, on pakko vaan tehdä. Ja pakko ei oo koskaan kivaa.
Tämä Bookworm vestista (Ravelry-linkki) innoituksensa saanut liivi kuitenkin onnistui, ja sitä oli kiva tehdä. Kerran vaan jouduin purkamaan kun tein sen virheen että yritin tehdä ohjeen mukaan.
Lanka oli kivaa, karkeaa, siinä oli se oikean villan fiilis (vaikka seassa olikin nailonia ja akryyliä) ja väri ehkä vieläkin kivempi. Olen hullaantunut nyt täysillä tuollaiseen tweedmäiseen pintaan, se kai taitaa olla jonkunlaista muotiakin. En löytänyt mistään paikkaa, missä tämä lanka on tehty enkä muitakaan tietoja langasta sen paremmin. Vyötteessäkin lukee vain Raggegarn, eikä se ole kumpaakaan raggegarnia jotka löysin... Nimestä vois tietty päätellä että pohjoismaista se on, norjalaista veikkaan.
Noi hihanaukkojen töröttämiset johtuu liian innokkaasta höyryttämisestä. Näistä kuvista päättelin myös, että toi kameran edessä tanssahtelu on mun osalta sitten tässä. Jos sitä jatkossa seisois ihan vaan paikallaan. (Joku yritti ehkä liian kovaa tuoda mukaan sitä Funny Face-fiilistä (siinä Audreylla on tommosen tyyppinen liivi) (voiko tavallisten sulkeiden sisässä käyttää toisia tavallisia sulkeita) (minä voin)(olenhan melko innokas muutenkin näiden sulkeiden suhteen))
2 kommenttia:
Hieno liivi, kivan tyylikäs ja rento samaan aikaan! Tosta mörvelöiden pelosta: mulla on yksi suuritöinen juttu muutaman rivin päässä valmiista, mutten uskalla neuloa sitä loppuun kun sitten saattaa paljastua, ettei työ ole hieno.
Puit aika hyvin sanoiksi tämänhetkisen suhteeni neulomiseen. Koko ajan tulee "pakollisia" töitä, ennen kuin pääsee tekemään mitään suurempaa itselleen. Minulla on taipumus näyttää tankilta neuleissa enkä haluaisi hukata aikaa, jos lopputulos sitten odotetusti karmiikin.
Tein juuri tuosta samaisesta Raggegarnista Kaura-pipon ja Yellow Harvest Mittensit. Se oli Gjestalia. Joku tehtaanerä paikallisessa lankaliikkeessä, euron kerä. Tykkäsin langasta kovasti nimenomaan sen karheuden vuoksi ja pidin ajatuksesta, että ruskealta näyttävä lanka oli tehty kaikenvärisistä säikeistä.
Lähetä kommentti