13.3.09

Lihattomia lihapiirakoita ja muuta lifestyleä

Ihan ekaksi varoitus: Tämä postaus ei sisällä varsinaisesti käsitöitä, eikä yhtään kuvaa, mutta on pitkä ja ristiriitainen.

Kaikki snägärin lihistä kaipaavat kasvissyöjät voivat nyt innostua ja kietaista essun ympärilleen:

Taikina:
2dl maitoa
40g hiivaa (kuivahiivakin käy, sitä sitten pussin ohjeen mukaan)
75g voita tai margariinia sulatettuna
2 munaa
n. 8dl vehnäjauhoja (mulle meni vaan 7)

Sekoita hiiva ja kananmunat kädenlämpöiseen maitoon (tai lämmitä maito hieman lämpimämmäksi ja lisää hiiva jauhojen joukkoon jos teet kuivasta). Lisää ensiksi reilu puolet jauhoista, alusta sekaan, lisää rasva ja lopuksi loput jauhot. Taikina saa olla melko kiinteää, pullataikinan kaltaista. Kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 45 minuuttia.

Täyte:
n. 2dl riisiä
n. 1½dl soijarouhetta
1 rkl tomaattipyrettä
1 valkosipulin kynsi puristettuna
suolaa ja pippuria maun mukaan
(kasvisliemikuutio)

Keitä riisi melkein kypsäksi (halutessasi kasvisliemessä) ja lisää soijarouhe siihen turpoamaan viimeiseksi viideksi minuutiksi. Kun vesi on imeytynyt (& haihtunut) lähes kokonaan, mausta seos tomaattipyreellä, valkosipulilla, suolalla ja pippurilla (saatat haluta jättää suolan pois jos olet keittänyt kasvisliemessä). Anna jäähtyä.

Kauli taikina noin 5mm paksuksi levyksi, aseta päälle täytettä ja käännä taikinan reuna täytteen yli. Paina isolla kupilla (meillä käytössä semmonen neljä desiä vetävä kahvikuppi...) puoliympyrän muotoinen piirakka, aivan kuten laukkutortuissa (tai puolikuissa, ihan miten haluat) tehdään. Suosittelen tekemään vähän yli puoliympyröitä, toimivat parhaiten.

Aseta piirakat leivinpaperilla vuoratulle pellille ja voitele muutamaan kertaan reilusti kasviöljyllä. Paista 225 asteisessa uunissa kunnes kullanruskeita (n. 15-20 min).

Leikkaa halki ja lisää haluamasi täytteet (sinappiketsuppikurkkusalaatti) ja nauti kuten nakkikioskilla sen tekisit.


Itse kaipaan myös maksalaatikkoa. Mut en oo keksinyt miten sellasen tekis ilman maksaa.

Ja sitten se muu laifstail. Tämä ehkä tulee joillekin joka kevät, mulle yleensä ei. Joskus välillä kuitenkin. Eli tulee tunne, että ihmisellä on liikaa tavaraa ja niistä pitää päästä eroon. Siivoilin vähän vaatekaappia ja sainkin sieltä yhden kassillisen vaatteita, joiden osalta täytyi tunnustaa ettei koskaan tulisi niitä kaventamaan/lyhentämään/muokkaamaan/purkamaan ja puoli kassillista sellaisia joita ei ole pitkään aikaan käyttänyt eikä varmaan olisikaan mielenterveydellisistä syistä hyväksi käyttää, joista voisi siis yhtä hyvin luopua. Näiden lisäksi laitoin vielä jemmaan muutaman tapauksen, joille vois jotain tehdä, saas nähdä onko ne seuraavassa siivouksessa menossa jo kiertoon...

Tulin vain miettineeksi tuossa, että vaikka karsinkin ihan reilullä kädellä, minulle jäi silti ihan hirveä määrä rättejä kaappeihin. Ehkä tuo ostolakko on tehnyt hyvää, mitähän kaikkea sitten saisi laitella kiertoon jos olisin voinut ihan kaiken ostaa mikä sillä hetkellä on kivalta tuntunut... Vaikka lakko ei olisikaan saanut minua jättämään vaatteiden ostelua aivan kokonaan, on se ainakin auttanut tuossa järkiinnyttämisessä. Huomaa, mitä ihan oikeasti tarvitsee, kun sitä joutuu etsimällä etsimään kirppareilta ja mitä vaan haluaisi, koska se olisi just silloin kiva.

Lisäksi tuntuu siltä, että oma tyyli on löytynyt. Housujen malli alkaa olla vakio, samoin hameen helman pituus. En enää kaipaa niitä kauden muotirättejä kauden muotiväreissä ja sesongin hittikuosissa, vaan olen alkanut pitää yksinkertaisista vaatteista. Eikä edes enää tunnu siltä, että yrittäisi jotenkin maastoutua, kun ei pukeudukaan väreihin tai printteihin. Pienet jutut, kuten asusteet ja yksityiskohdat vaatteissa ovat alkaneet kiinnostaa ihan eri lailla. Samoin vaatteen materiaali, kankaan ulkonäkö ja tuntu.

Ja mitä pidemmälle tämä ostolakko on mennyt (hitsit, kohta 7 kuukautta kulunut), sitä enemmän on alkanut ärsyttää kaikki krääsä mitä meidät pakotetaan haluamaan. Se, että kauppoihin tulee jatkuvasti uutta hirveitä määriä, ja tämä kaikki täytyisi ehtiä kuluttamaan. Se, että kun joka paikka tungetaan täyteen nyt pinnalla olevaa sävyä tai mallia, sitä alkaa itsekin haluta vaikka a) se ei sovi itselle b) sitä ei tarvitse. Se, että niin monelle kaupoissa kiertely ja ostelu on harrastus ja elämäntapa, ja heidän takiaan tuotetaan jossakin rättejä, joita heidät voitaisiin saada haluamaan.

Silti, kaksinaismoralistina, kiertelen edelleen onnessani kirppareilla ja haluan sieltä kaikkea ja ostankin, vaikka en ihan oikeasti tarvitsisi enää yhtään tavaraa, vaatetta, kodinsisustustekstiiliä tai kenkäparia. Ja päätän tämän jeesustelun irvokkaasti siihen, että olen rikkonut lakkoani ja ostanut yhden vaatteen, jota tarvitsin. Mustan poolon (en löytänyt kirppareilta). Koska uusi lukutoukkaliivi kutitti kaulaa. Mutta eteenpäin menee tämä mummo lumessa, eli lakko jatkuu rikkuruudesta huolimatta.

3 kommenttia:

Teija kirjoitti...

Liivi ja nuo hihat/rannekkeet on kivat, mä olen miettinyt niitä silmäpakohihoja kun nuo palmikot...argh !!! :D Mä tein viime kesänä kans soijarouheesta "lihapiirakoita", samankuulonen ohje mut paistoin rouheen liotuksen jälkeen ja keitin piirakat upporasvassa...terveellistä :D Pitää kokeilla tuota sun ohjetta.

Romulus kirjoitti...

Mä en aloittanut vuosi sitten mitään varsin tietoista ostolakkoa, ei vaan ole tässä vuoteen ollut tarpeellista käydä ostamassa mitään rättejä kaupasta kun ompelukone on surrutellut ja kirpparit ovat avautuneet minulle. Sitä on tässä seurannut vähän sivusta kauppojen vaihtuvaa tarjontaa samalla kun on käynyt kauppojen lähellä kahvittelemassa tai toiminut shoppailuassarina ja ihan sama fiilis mullekin tullut että meitä pakotetaan ostamaan jatkuvasti uutta.
Mihin tämä maailma menisi jos oikeesti ihmiset ostaisivat vain sitä mitä OIKEASTI tarvitsevat?! Siinä vois vähän talousjärjestelmä ottaa siipeensä.. Mä niin odotan että jostain tulisi joku uusi visio käytännön suunnitelmineen että miten tämä maailma pyörisi ilman jatkuvan kasvun tarvetta.
Kuinka paljon vähemmällä sitä tulisikaan toimeen!

Ja samalla olen minäkin vain aikani lapsi ja kiertelen kirppiksillä kivuuksia etsimässä ja kotona nysvään illasta toiseen ompelukoneella kivuuksia väkertämässä. Tosin jälkimmäisessä on myös se aspekti että saan endorfiineja käsillä tekemisestä, en pelkästään valmistuneesta kivuudesta.

Teetä ja näkkileipää. kirjoitti...

Esimerkkisi innoittamana päätin itsekin kokeilla uudenostolakkoa. En muutenkaan juuri ostellut tavaraa kaupasta ennenkään. Olen ollut kuivilla ostohysteriasta suurin piirtein puoli vuotta.

Tulos: Kaupassa käydessäni näen hyllyt täynnä roskaa. Kuvottaa ajatellakaan sitä mieletöntä pakkausmateriaalin määrää. Itse pitäisin ajatuksesta, että mennään purkin kanssa kauppaan, ostetaan siihen täyte ja tullaan täyttämään tötsä uudelleen, kun aine loppuu.

Huomaan antavani itselleni kirpparilla löysästi liekaa eli lipsun herkemmin kunnitteluun. "Tästä tulee hyvä, kun vähän kavennetaan.." jne.