Korut on

Tämä varmaan meinaa jo lopun alkua.

Näköjään oon alkanu vääntämään jo jonkinlaisia korujakin.

Tuosta kierrätysnappikorusta (yläoikea) täytynee tehdä koko setti. Muuten en oikein innostunut. Aika tylsää vaan pujotella helmiä peräkkäin, ja sitten taas niistä monimutkaisemmista virityksistä en tykkää, vaikka niitä oliskin varmaan kivempaa tehdä. No, ompahan kokeiltu nyt tätäkin.

Toin naukumaakareille kotikotoa mukanani tämmöisen kissatelineen (niille, jotka eivät ymmärrä huonoa huumoria tai jotka eivät ole tämännäköistä törpötintä aikaisemmin nähneet, tiedoksi: kyseessä kukkateline) mutta ei niitä olis se voinut vähempää kiinnostaa. Hyvää hyvyyttäni raahasin sen kuitenkin varaston periltä, puhdistin ja kannoin auton takakontissa puolitoistasataa kilometriä jotta he voisivat sen avulla paremmin kurkistella parvekkeelta, ja eräät tyytyivät vain vähän haistamaan. No, voi siinä sitten ensi keväänä vaikka jotain rehuja kasvattaa.


Tässä blogissa selvästikin panostetaan valokuviin. Juuri siksi tuossa edellä olevassakin näkyy raitapaitainen kuvaaja heijastuvan lasista. Kun eihän sitä millään olis jaksanut mennä sen oven toiselle puolelle kuvaa ottamaan...

Jotta saimme tuon hirvityksen asennettua parvekkeelle juuri tuohon kohtaan, meidän piti tuoda siellä koko talven säilytyksessä olleet laatikot pois. Tarkoitus oli viedä ne varastoon jemmaan. Mutta koska sisustuksemme toimii kissojen ehdoilla...


... meidän molemmilla pojilla on nyt omat sängyt.