Tahtoo päiväkotiin, mut mä en kyllä laita kurahousuja

Päiväkotisukat sain valmiiksi eilen. Onneksi en yhtään kuumempia kelejä osannut valmistumiselle valita.
Kaikilla muilla on edelleen kivoja ulkokuvia neuleista, mulla ei vieläkään. Kasvi saa taustalla esittää ulkomaailmaa. Naapurit voivat huokaista helpotuksesta, en vieläkään hypännyt heidän kukkapenkkiinsä. (Kissoista ne taitaa olla enemmän huolissaan kuin minusta.)
Sukkien oikea väri on jotakin noiden kahden kuvan väliltä. Kun kone temppuili, hävisi samalla Photoshop eikä tuolla crappycrappy kuvankäsittelyohjelmalla tuon parempaa saanut aikaiseksi. Nämähän siis olivat sitä Pirkon luona värjättyä Nallea. Tulipas täplikästä! Semmoista sateenkaarikoiran oksennusta. Ihan kivaa. Näissä opin myös uusia temppuja: neuloin ne kärjestä alkaen yhdellä pyöröllä molemmat yhtäaikaa siten, että toiseen sukkaan tuli lanka kerän päältä ja toiseen sisältä. Kaikki hasardin ainesosat olivat koossa, mutta paria mokaa kummempaa (vaan kerran neuloin sukat yhteen kiinni ja toisen kerran tein mokia kantapäissä, mutta niissä mä nyt mokailen aina) en saanut aikaiseksi. Tälleen aion jatkossakin sukkia nitkuttaa, ainakin niitä perusperuksia.

On täällä muutakin vaivihkaa valmistunut. Huivin rykäisin talvella neulomalleni Urchinille kaveriksi. Löysin nimittäin lähihalpiskaupasta samanväristä Rustikaa ja äimänä nappasin ne mukaan. Yhtä äimänä aloitin huivia samantien. Tässä se nyt on:

Tai siis tässä:
No eikun tässä:
Tuntuu aina kiinnostavan suunnattomasti jos tuota puuta edes hipaisee. Hirveän omistushaluisia katteja varmaan. "Mun puu, et kyllä ripusta siihen mitään rättejäs!"

Ei vaan kauheesti huvittanut laittaa omaan kaulaan. Sukat oli tarpeeksi lämpimät.

Tarkempia tietoja näistä, kuten kaikista muistakin neulelmistani löytyy Ravelrystä. Ei niitä puikkokokoja sun muita riipinraaputuksia jaksa joka paikkaan laittaa.