16.7.08

Ekoa raksasisustamista

Näin muuten Hirveimmät Hiukset Pitkään Aikaan tuossa eilen töihin mennessä. Joko ysäri is back ihan minun huomaamattani tai sitten tämä kyseinen leidi ei ollut tukkamalliaan muuttanut sen jälkeen kun se on alkanut kasvaa (epäilisin hänen syntyneen ysikytluvulla). Vieläkö muistatte, te jotka olette olleet älyllisessä iässä: Blondattu, tarkoituksellinen juurikasvu, piilokalju ja ponnari. Luulin että edes huonot hiusideat olisivat kadonneet maailmasta, kun muoti muuten tuo kaikenlaisia karmeuksia... Vaan tupsahteleehan noita ns. katariinaebeling -kampauksiakin esiin tämän tästä. Siis ne toiselta puolelta lyhyet ja toiselta polkka.

Mutta sitten itse asiaan.

Niinkuin olette varmaan huomanneet, tai sitten ette, viikon ekotekoja ei ole tässä vähään aikaan täällä näkynyt. Se ei johdu siitä, että olisin unohtanut, olen vain tehnyt entistä enemmän etukäteisvalmisteluja.

Viikon verran olen nyt tarkkaillut paljonko meillä syntyy kaatopaikkajätettä. Pussillinen tuli. Mitattakoon tätä nyt jatkossakin pussillisina (kaupan normikassi), meillä kun ei vaakoja ole enkä ala kyllä kappalemäärääkään laskemaan. Tästä määrästä pyritään vähentämään tehostamalla lajittelua ja valinnoilla ostohetkellä. Pyrimme siis ostamaan enimmäkseen kierrätettäviin materiaaleihin pakattua ruokaa ja muutakin tuotetta. Olen lukenut kaupungin kierrätysopasta ahkerasti ja selvittänyt, mihin voi laittaa minkäkinlaista jätettä. Olen ottanut myös selvää kierrätyspisteistä.

Tätä ekotekoa jatkuu jonkin aikaa, kun seuraan, tuleeko jätteen määrä millään tapaa muuttumaan.

Sitten milliinin sisustussoppiin. Tällä kertaa aiheena raksasisustus. Miksi ostaa kalliita ja kauniita huonekaluja, kun voit vähällä vaivalla ja ilman rahaa saada rumiakin?

Vinyylihylly/kissan autotalli vanerilaatikoista, isin autotallista. Ilmaista.

Pahvilaatikoita, joissa muutettiin kyseiset vinyylilevyt tähän asuntoon. Ei maksanut mitään. Toimivat ihan hyvin kissan leikkipaikkoina ja taidemateriaalina.

Tuoli, joka ei mahtunut keittiön pöydän ääreen. Jos lasketaan tasahinta jokaiselle pöytäsetin osaselle, tulee tämän hinnaksi 1,42 euroa. Luultavasti pöytä olisi kuitenkin kallein osa, joka pudottaa tuolin hinnan alhaisemmaksi. Siitä on hyvä pompata muille tasoille, ja Kisu tykkää nukkua siinä.

Kaiutin, kitara ja djembe aika kalliita, mutta voi jättää poiskin sisustuksen kummemmin kärsimättä. Kissat ei tee niillä mitään, joskus saattaa puussa innostuttuaan muutaman sävelen soittaa. Ja kaiutin toimii tasona. Tasona voi kyllä toimia kaiuttimen puutteessa helposti esim. toinen pahvilaatikko.

Kissan puu, priceless. Vaikka maksoikin tuon ympärille kieputetun narun verran. Siinä riekutaan, teroitetaan kynsiä (jei, hyvä Unto) ja siellä nukutaan ja nahistellaan. Tästä en luopuisi.

Alempi kuva demonstroi kuinka sitä käytetään. Unto kököttää isommassa pahvilaatikossa, Kisu vinyylien alla katoksessaan. Siellä on kirjoittamishetkellä se ompelemani pyllynalunen pohjalla.

Niin, meillä ei ole hienoja kiipeilypuusettejä niinkuin joillain, meillä lapset ovat joutuneet aina leikkimään vähän halvemmilla leluilla. Minkäs tekee jos on köyhät vanhemmat. (joku vois luulla että juopot. ei kai sentään, vaikka onkin krapulapuku päällä)

2 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Hieno huvipuisto on ollut ahkerassa käytössä, kuten myös kyllä ihan pahvilaatikot. Loodissa vaan on yksi ongelma - Indy silppuaa ne tilataiteeksi alta aikayksikön...

Silmukatti kirjoitti...

Tässä kohtaa onkin hyvä kiittää blogisi ekovinkeistä. Olen nimittäin aina niitä lukiessa kohdalla alkanut taas miettiä omaa kuluttamistani. Viimeisimpänä vaihdoin lotraussuihkusaippuani sun vinkistä oliivisaippuaan.
Olen harkinnut omien ekotekojeni listaamista tai lähinnä päivitystä/mietiskelyä puutarhablogini puolella, siellä kun on ollut aika hiljaista viime aikoina, kiitos vauvaelämän. Jotkut ekoteot on jo niin itsestään selviä että väliin alan miettiä että meneeköhän tää nyt ihan oikein, nykytiedon mukaan. Mut saas nähdä nyt, ehdinkö.
Kivaa kesänjatkoa sulle!