Practise what you preach

Joo. No luomumaidon juomisesta ei tullu mitään, tai tuli maha kipeeks. Eli tavallista on nykyään, vähälaktoosista kun tarvitaan ettei närästä.
Roskien määrä ei oo vielä vähentyny yhtään, se yks pussi viikossa ollaan saatu aikaiseksi. Yritys on kuitenkin kova. Ainakin sen lajittelun suhteen.
Sen ainoan kerran tällä viikolla kun ollaan kaupassa käyty, unohdin sitten hedelmäpussit kotiin.
Pyöräilykypäräkin on jäänyt luvattoman usein kotiin. On muka hankalaa kun vettä sataa ja mieluummin laittaa sitten sen hupun että pysyy kuivana. Molemmat ei mahu päähän yhtäaikaa.

SNY-yllätettäväni tiedot sain tänään. Viikonloppuna voinkin aivottomissa töissäni miettiä mitä siihen ekaan pakettiin laittaisi ja kehittäisikö jotkut teemat vai mitä sitä tekisi. Joitakin ideoita tekstin perusteella ja blogiin tutustumalla jo sainkin.

Käsityörintamalla ei ole hiljaista, mutta mitään ei tunnu valmistuvan. Kerrokset on pitkiä kuin nälkävuosi, mutta ehkäpä siitä pikkuhiljaa jotain tulee. Ja se mekko, se on jäähyllä niin pitkään että saan tämän välityön valmiiksi.

Olen osannut nauttia siitä vähästä vapaa-ajasta jota minulla on. Jos sataa, neulon ja nukun päiväunet. Jos paistaa, neulon ja nukun päiväunet pihalla. Tänään huomaamattani muurahaispesässä. Uusi kokemus tuokin.

Hedelmäpusseja ja viidakon petoja

Ekoaiheilla jatketaan, tosin on tässä vähän myös käsityöhköä sisältöä.

Ehdin viimein käymään kirpputorilla verho-osastolla. Tätä matskua siellä olisi ollut pilvin pimein. Eli kaikki kiinnostuneet sinne vaan! Kyseisessä verhossa oli melkoinen vanhan täti-ihmisen parfyymin tuoksahdus... Kuten voin epäillä monessa muussakin vastaavassa olevan.
Sitten leikkasin upean pitsireunuksen pois. Kisu avustaa.
Tein "kaavan" kaupan muovisesta hedelmäpussista leikkaamalla sivusaumat ja kahvat auki.
Asetin kaavan kankaan päälle. Unto avustaa.
Leikkasin kankaasta neljä tälläistä pussia. Jos muovipussissa ei olisi hintalappua, en kuvasta kyllä tunnistaisi kumpi on kumpi!
Ompelin sivusaumat kiinni ja kahvat ylhäältä. En tehnyt alareunaan taitteita, sankoihin yritin.
Nyt siinä voi ostaa hedelmiä. Koko on passeli ja materiaali tuntuu tosi mukavalta.
Ja kaltaiselleni järjestysneurootikolle on tärkeää, että sen saa myös taiteltua. Tarvittaessa tulitikkuaskin kokoiseksi.
Kangasta jäi tosi paljon ylikin. Teen sitten lisää jos näyttää että tarvitsee. Sain myös kaupan päälle hirveän määrän pitsiä muihin projekteihin...

Lopuksi kissapetoja.

Soundtrack tähän kuvaan, jota saamme joka päivä ihan riittävästi kuunnella:

"Maumaumaumaumaumaumaumaumaumaumaumaumaumaumaumau"
(ja kaikki tuo KingDiamondmaisella falsetilla)
Peto luolassaan, ei saa häiritä.
(saattaa joistakin näyttää karjumisen sijasta haukottelulta,
mutta te olette väärässä, te mielikuvituksettomat!)

Ekoa raksasisustamista

Näin muuten Hirveimmät Hiukset Pitkään Aikaan tuossa eilen töihin mennessä. Joko ysäri is back ihan minun huomaamattani tai sitten tämä kyseinen leidi ei ollut tukkamalliaan muuttanut sen jälkeen kun se on alkanut kasvaa (epäilisin hänen syntyneen ysikytluvulla). Vieläkö muistatte, te jotka olette olleet älyllisessä iässä: Blondattu, tarkoituksellinen juurikasvu, piilokalju ja ponnari. Luulin että edes huonot hiusideat olisivat kadonneet maailmasta, kun muoti muuten tuo kaikenlaisia karmeuksia... Vaan tupsahteleehan noita ns. katariinaebeling -kampauksiakin esiin tämän tästä. Siis ne toiselta puolelta lyhyet ja toiselta polkka.

Mutta sitten itse asiaan.

Niinkuin olette varmaan huomanneet, tai sitten ette, viikon ekotekoja ei ole tässä vähään aikaan täällä näkynyt. Se ei johdu siitä, että olisin unohtanut, olen vain tehnyt entistä enemmän etukäteisvalmisteluja.

Viikon verran olen nyt tarkkaillut paljonko meillä syntyy kaatopaikkajätettä. Pussillinen tuli. Mitattakoon tätä nyt jatkossakin pussillisina (kaupan normikassi), meillä kun ei vaakoja ole enkä ala kyllä kappalemäärääkään laskemaan. Tästä määrästä pyritään vähentämään tehostamalla lajittelua ja valinnoilla ostohetkellä. Pyrimme siis ostamaan enimmäkseen kierrätettäviin materiaaleihin pakattua ruokaa ja muutakin tuotetta. Olen lukenut kaupungin kierrätysopasta ahkerasti ja selvittänyt, mihin voi laittaa minkäkinlaista jätettä. Olen ottanut myös selvää kierrätyspisteistä.

Tätä ekotekoa jatkuu jonkin aikaa, kun seuraan, tuleeko jätteen määrä millään tapaa muuttumaan.

Sitten milliinin sisustussoppiin. Tällä kertaa aiheena raksasisustus. Miksi ostaa kalliita ja kauniita huonekaluja, kun voit vähällä vaivalla ja ilman rahaa saada rumiakin?

Vinyylihylly/kissan autotalli vanerilaatikoista, isin autotallista. Ilmaista.

Pahvilaatikoita, joissa muutettiin kyseiset vinyylilevyt tähän asuntoon. Ei maksanut mitään. Toimivat ihan hyvin kissan leikkipaikkoina ja taidemateriaalina.

Tuoli, joka ei mahtunut keittiön pöydän ääreen. Jos lasketaan tasahinta jokaiselle pöytäsetin osaselle, tulee tämän hinnaksi 1,42 euroa. Luultavasti pöytä olisi kuitenkin kallein osa, joka pudottaa tuolin hinnan alhaisemmaksi. Siitä on hyvä pompata muille tasoille, ja Kisu tykkää nukkua siinä.

Kaiutin, kitara ja djembe aika kalliita, mutta voi jättää poiskin sisustuksen kummemmin kärsimättä. Kissat ei tee niillä mitään, joskus saattaa puussa innostuttuaan muutaman sävelen soittaa. Ja kaiutin toimii tasona. Tasona voi kyllä toimia kaiuttimen puutteessa helposti esim. toinen pahvilaatikko.

Kissan puu, priceless. Vaikka maksoikin tuon ympärille kieputetun narun verran. Siinä riekutaan, teroitetaan kynsiä (jei, hyvä Unto) ja siellä nukutaan ja nahistellaan. Tästä en luopuisi.

Alempi kuva demonstroi kuinka sitä käytetään. Unto kököttää isommassa pahvilaatikossa, Kisu vinyylien alla katoksessaan. Siellä on kirjoittamishetkellä se ompelemani pyllynalunen pohjalla.

Niin, meillä ei ole hienoja kiipeilypuusettejä niinkuin joillain, meillä lapset ovat joutuneet aina leikkimään vähän halvemmilla leluilla. Minkäs tekee jos on köyhät vanhemmat. (joku vois luulla että juopot. ei kai sentään, vaikka onkin krapulapuku päällä)

Tahtoo päiväkotiin, mut mä en kyllä laita kurahousuja

Päiväkotisukat sain valmiiksi eilen. Onneksi en yhtään kuumempia kelejä osannut valmistumiselle valita.
Kaikilla muilla on edelleen kivoja ulkokuvia neuleista, mulla ei vieläkään. Kasvi saa taustalla esittää ulkomaailmaa. Naapurit voivat huokaista helpotuksesta, en vieläkään hypännyt heidän kukkapenkkiinsä. (Kissoista ne taitaa olla enemmän huolissaan kuin minusta.)
Sukkien oikea väri on jotakin noiden kahden kuvan väliltä. Kun kone temppuili, hävisi samalla Photoshop eikä tuolla crappycrappy kuvankäsittelyohjelmalla tuon parempaa saanut aikaiseksi. Nämähän siis olivat sitä Pirkon luona värjättyä Nallea. Tulipas täplikästä! Semmoista sateenkaarikoiran oksennusta. Ihan kivaa. Näissä opin myös uusia temppuja: neuloin ne kärjestä alkaen yhdellä pyöröllä molemmat yhtäaikaa siten, että toiseen sukkaan tuli lanka kerän päältä ja toiseen sisältä. Kaikki hasardin ainesosat olivat koossa, mutta paria mokaa kummempaa (vaan kerran neuloin sukat yhteen kiinni ja toisen kerran tein mokia kantapäissä, mutta niissä mä nyt mokailen aina) en saanut aikaiseksi. Tälleen aion jatkossakin sukkia nitkuttaa, ainakin niitä perusperuksia.

On täällä muutakin vaivihkaa valmistunut. Huivin rykäisin talvella neulomalleni Urchinille kaveriksi. Löysin nimittäin lähihalpiskaupasta samanväristä Rustikaa ja äimänä nappasin ne mukaan. Yhtä äimänä aloitin huivia samantien. Tässä se nyt on:

Tai siis tässä:
No eikun tässä:
Tuntuu aina kiinnostavan suunnattomasti jos tuota puuta edes hipaisee. Hirveän omistushaluisia katteja varmaan. "Mun puu, et kyllä ripusta siihen mitään rättejäs!"

Ei vaan kauheesti huvittanut laittaa omaan kaulaan. Sukat oli tarpeeksi lämpimät.

Tarkempia tietoja näistä, kuten kaikista muistakin neulelmistani löytyy Ravelrystä. Ei niitä puikkokokoja sun muita riipinraaputuksia jaksa joka paikkaan laittaa.

Aika mennä jolkottaa

Korjauksena edelliseen, Kisuhan on löytökissa joten tarkkaa syntymäpäivää ei ole tiedossa. Edes viikkoa. Adoptoinnista olemme sitten laskeneet noin kaksitoista viikkoa taaksepäin ja arvottu siltä viikolta päivä. Todellisuudessa tuo elukka voi olla viikon tai kaksi nuorempi tai vanhempikin. Liekö tuolla niin väliä. Sama homma on tuon Untonkin kanssa, arvotulla päivällä mennään. Viikkomäärä on kuitenkin vähäsen tarkempi.

Itse asiassa koirankin kanssa on sama juttu. Se tuli meille noin yhdeksänkuukautisena (tai ainakin näin väitettiin) kiertolaisena ties kuinka monennesta perheestä, me taisimme olla neljäs ja viimeinen koti. Samalla lailla arvottiin sieltä yhdeksän kuukauden päästä jokupäivä, ja ollaan nyt pidetty sitä synttäripäivänä. Onhan tuo aika pitkään ehtinyt meillä ollakin, ensi lokakuussa täyttää 11. Jos ikäarviot alussa pitivät paikkaansa.

Tässä on viime kirjoittelun jälkeen ehtinyt tapahtua vaikka vallan mitä. Kisun synttäriviesti oli ajastettu tiistaille, itse kun olin ihan muualla.

Käytiin kylttyyrimatkalla Tallinnassa. Nähtiin ainakin suomalaista viinakulttuuria, itse harrastimme sitä hyvinkin niukasti. Tuli syötyä hyvin ja ostettua lankaa ja puikkoja ja virkkuukoukku. Ja luksusviinejä himpun halvemmalla.

Minulla ei ole ollut tapana bloggailla ostoksistani. Mietinkin nyt, pitäisikö minun SNYni elämää helpottaakseni alkaa kertoa kirja- ja lankaostoistani? (joo oon mukana) Räveltämössä on kyllä lankani päivitettynä ja kirjani myös. Laitoin sivupalkkiin kirjat kanssa, jos hällä ei tunnuksia tuohon edellämainittuun ole. Eihän se nyt haittaa jos samaa lankaa lisää saa...

Ollaan käyty ihailemassa pylvästämme käsityön museolla, oikein oli taideteoksen paljastustilaisuus. Tai no tiedotusvälineet eivät vielä tähän hätään ehtineet. Tarjoiluakin oli. Jonkin aikaa neulottiinkin, oli kyllä kivaa. Itse sain lähinnä vain purettua ja tehtyä samat virheet uudelleen. Tapaamisia täytyy järjestää nyt kyllä kesälläkin.

Muuten olen tehnyt vain töitä.

Aloin vastuulliseksi aikuiseksi, vihdoinkin. Johan tässä on ehditty elää 9396 päivää, 3 tuntia ja 34 minuuttia.

[tässä olisi kuva minusta ajamassa pyörällä kypärä päässä jos kamera ei ois ollu Miehellä mökillä mukana]

Nyt kun vielä saisi aikuisten pyörän.

Paljon onnea, karvalapseni.

Mamman pikku kakkapylly täyttää tänään kolme vuotta.



"... niin villi mutta aikamies..."

Crochet corset top ja ah ihana aurinko

Tänään mulla on ollut vähän niinkuin puolivapaapäivä. Aamulla ei ollut töitä; piti vain hoitaa muutama nopea työasia. Illalla täytyy kuitenkin mennä...
Olenkin tänään tehnyt kaikkea sitä mitä aiemmin viikolla en ole ehtinyt:
1) nukkunut pitkään
2) syönyt kunnon ruokaa, sellaista jonka valmistus kestää pidempään kuin kaksi minuuttia
3) ulkoillut kissojen kanssa pitkin pihaa
4) käynyt ruokaostoksilla marketissa
5) istunut pihalla auringonpaisteessa ja neulonut sukkia

Ja oli kyllä hyvä että siirryin sisälle bloggaamaan, sadekuuro iski samantien! Harmittaa Miehen puolesta joka ehti jo järvelle... Raukka kastuu ihan märäksi. Pitäisköhän keittää sille suklaakiisseliä.

Mies ehtikin räppäämään tänään muutaman pönötysotoksen trooppisella vyöhykkeellä siitä valmistuneesta korsettimallisesta topista, jonka virkkasin. Ei siellä pystynyt pitkään olemaan, siellä on samperin kuuma. Vaikka parvekelasit ovat isosti raollaan. Siis sen verran isosti mutta kuitenkin pienesti ettei kissa pääse siitä läpi.
Minua on inspiroinut Yle Teemalta tuleva Muodin historia-ohjelma. Pitäis yrittää kattoa jos sen näkis netistä, on jäänyt muutama jakso katsomatta ja jää tänäänkin.

Siellä kirpparilla en muistanut käydä!

Kummallista ja kummallistamatonta maalaistalon henkeä kaupunkiympäristön välittömässä läheisyydessä

Hyvä, että ekotekoilu herättää näinkin paljon keskustelua ja hyvä ettei mun blogin kommentointi olekaan rikki :) Ja kiitos kaunis valoverhovinkeistä, en ole ehtinyt sitä vielä kirpparilta etsimään. On niin paljon töitä. Onneksi siitä saa myös paljon rahaa.

Ja kun on koko ajan töitä, ei täältä kaupungista pääse mihinkään. Hirmuinen kaipuu on maalle. Sinne herran kukkaroon, jossa voi pitää elukoita ja kasvatella vihanneksia. Ehkä juuri tästä syystä parvekkeestamme on muotoutunutkin hyötypuutarha, jossa ei syötäväksi kelpaamattomia kasveja kasvatella. Kukkaa on kuitenkin puuttunut, nyt kun mansikkakaan ei kuki vaan pollottaa raakileita täynnä...

Tänä aamuna töistä tullessa (niin, tulin sieltä seitsemältä aamulla) keräsin kimpun. Maalaishenkeen. On edes pala niittyä omalla alueella.
Onhan meillä tosin tuota kummallista maalaistalon tunnelmaa keittiössäkin: jääkaappi ammuu. Sieltä ihan oikeasti kuuluu välillä ömmöö tai muuuuu. Pitäisiköhän siitä huolestua? Ei kai se ole hajoamispisteessä? Vai onko syytä huolestua omasta mielenterveydestään?

Mielenterveydestä puheen ollen. Tämä nykyinen välityöni on niin rankkaa, että olen jatkuvasti väsynyt. Kun töitä on sekä aamulla että illalla, päivät venyvät pitkiksi vaikka välissä onkin paljon vapaata. (Pitäis opetella nukkumaan kunnolla siinä välissä.)

Eilen illalla, väsyneenä, olin varma, että leikin kotimatkalla oravanpoikasen kanssa. Siitä se juoksi tien poikki pyöräni edestä, ja jatkoi matkaansa kadunreunan kiveystä pitkin. En uskaltanut ajaa kovaa, koska pelkäsin että se puikkii pyörän alle, ei noista lapsista tiedä mitä niiden päähän pälkähtää. Se juoksi aina jonkin matkaa kiveystä eteenpäin, jäi paikoilleen ja katsoi taakse. Ajoin pyörällä viereen. Sitten se lähti taas, juoksi vähän matkaa ja katsoi taas taakse. Näin kävi monta kertaa, ja kun kiveys loppui, se kiipesi puuhun ja kurkkasi vielä kerran puun takaa ihan kasvojeni korkeudella, niin lähellä että olisin voinut koskettaa.

Minulla on uusi tosi pieni punainen ystävä. (Untokin on edelleen mun pieni punainen ystävä, vaikka se huutaakin koko ajan eikä tykkää olla mun lähellä.)

PS. Parvekkeella on joka päivä uusia ilonaiheita, tänään huomasin että vihanneskrassi on tehnyt siemeniä. Meillä taitaa olla vihanneskrassia myös ensi vuonna! Tää viherpeukalointi on tosi palkitsevaa. Suosittelen kaikille joilla on samoja epäilyksiä mielensä terveydestä kuin minullakin.

muovia vastaan

Tartuin Markan aiemmassa ekotekopostauksessa esitettyyn ideaan ja olen ahertanut hedelmäpussien parissa. Sitä parasta prototyyppiä ei vaan ole löytynyt.

Virkkaamalla tuli liian paksu ja hidasta tehdä -> purkuun.

Neulottuna isoilla puikoilla 2o yhteen, lk -verkkoa ois tullu hyvä ja nopeesti mutta tuli väärän mallinen. Eikun uusiksi. Näitä meille varmaan sitten tulee kunhan saan siitä sellaisen kuin haluan.

Piti sitä kokeilla vielä solmimalla. Tämä olis ollut paras vaihtoehto (taatusti ohuin ja kevyin ja voi tehdä sen kokoiset reiät kuin tarvitsee) mutta tämä se vasta hidasta onkin. Tulee siitä sipulipussi, ja voi sitä kaupassakin käyttää juuri sipulin ostamiseen.

Muovikassien vastainen sota onkin siis tämän viikon ekoteon aiheena. Muutenhan meillä ei muovipusseja kaupasta tulekaan. Meillä on hirmuinen määrä kankaisia ostoskasseja, jotka orpona odottelevat eteisen kaapissa sitä päivää, kun mentäisiin ihan vaan siihen lähimpään kauppaan tai autolla jonnekin kauemmas. Yleensä kun ostokset tehdään pyörällä, niin ne pakataan reppuun jotta ne saisi mahdollisimman vaivattomasti kotiin asti.

Muovipusseja tulee kyllä aina kun vaatekaupasta jotain ostaa. Sillä aikaa kun avaa lompakon, myyjä on jo ehtinyt työntää ne yhdet sukat pussiin. Eikä sitä vaan kehtaa sanoa että ota se pois. Ja kummasti niitä meille aina jostain kulkeutuu kun joku tuo jotakin. Eikä ne ikinä ota niitä mukaansa. Ei ole muuten ollut koskaan ongelmaa roskapussien riittävyydestä vaikka niitä ei joka kerta kaupasta ostakaan.

Hedelmäpussiongelma kuitenkin vaan jatkuu. Eihän me edes tehdä niillä mitään. Ne on liian pieniä tai liian isoja. Niihin ei voi pakastaa. Leipäpusseja tulee sen verta paljon, että ne mitä muoviin tarvitsee kääriä saa niihinkin. Niinkuin vaikka sen juuston sinne jääkaappiin. Toivottavasti meillä pian olisi onnistuneita verkkopusseja, jotta niitä ei enää tarvitsisi ottaa kaupasta mukaan...

Yleisesti olen sitä mieltä, että kaiken muovin kulutusta tulisi yrittää parhaansa mukaan välttää. Se kun on hankalaa kierrättää (Kuinka monen kotijätteenlajittelupisteessä on muovinkeräys? Millaista muovia sinne saa laittaa? Onko muovia jota sinne ei saa laittaa? Onko näitä markettien lajittelupisteissä?) ja sen häviäminen maailmankaikkeudesta tulee luultavasti kestämään pidempään kuin ihmiskunnan häviäminen.
Me hukutaan muoviroskaan.

Jos kukaan ei ostaisi muoviin pakattuja tuotteita, ne tuottajat keksisivät parempia vaihtoehtoja. Kyllä ne haluaa saada tavaransa myydyksi.

Katsokaa Beth Terryä, joka on tehnyt suuria asioita tämän eteen. Kannattaa tutustua ja ottaa vinkkejä blogista Fake plastic fish.
Vaikka ei niin radikaaliksi aikoisikaan ryhtyä että lopettaa shampoon käytön kokonaan...