Joulusirkus

Jatketaan sisustusaiheissa. Kun mulla kirjoittaminen loppui, alkoi into siivota ja sen myötä muuttaa muutenkin kotia kauniimmaksi. Kaupoissa on joulujutut rynnineet pikkuhiljaa huomaamatta päälle jo kuukauden verran. Viimeinen pisara oli eilen saatu joulukirja.

Jos sitä lähtisi vaikka pikkuhiljaa ujuttamaan, ensin vähän punaista ja kynttilöitä...... ja vasta joulukuun alussa jouluiset jutut? Meille ei kyllä mitään tonttukuoseja tule tai joulupalloja tai muita kimalluksia, mutta väreillä voi pelata paljonkin ja se kynttelikkö ois tosi kiva. Jotta sain nämäkin kauniit kynttilälyhdyt pöydälle, piti käydä läpi monta vaihetta.Näissä on säilytetty pikkurahoja. Ensin tietysti piti etsiä niille pikkurahoille uusi säilytysastia. Jotenkin noi voirasiat olisi pahasti sattuneet esteettiseen silmääni.Jonkinlaista kipua ylevyyden nautinnon suhteen aiheutti tämäkin kätevä karkkipurkki. Päätin siis maalata sen. Gessoa pintaan ensin yksi ja sitten toinen kerros.

Pohjustettuani päätin että ei tämä maalia kaipaakaan. Jotenkin tykkään tuosta gesson epätasaisesta mattapinnasta. Trenditermein ilmaistuna se on "mukavan rouhea" (yhh). Eikä minua haittaa että kuviot näkyvät edelleen joissakin paikoin läpi.

Jouluolo tuli kyllä heti kun saatiin mummoni vanha matto meidän olohuoneeseen.Jouluolo siksi, että tämä oli mummollani se parempi matto, joka vaihdettiin vuoden suurimmaksi juhlapäiväksi, jouluksi, lattialle. Siinä minä sitten leikin sirkustirehtööriä joulunaluspäivät.Eikö tuo teistäkin näytä ihan norsulta, jolla on sellainen sirkustötterö päässä? Niin minusta ainakin pienenä näytti. On tosi kivaa saada mun sirkusmatto omaan kotiin. Enää ei jaksa leikkiä tirehtööriä, mutta pojat esittää melkoisia paininäytöksiä tuolla matolla. Muu ei enää painipaikaksi kelpaakaan.

On myös selvinnyt, ettei minusta tule orkideaharrastajaa. Meillä nämä toiset ahkerat puutarhurit pitävät huolen siitä, että ensin lähtevät kukat ja sitten myös lehdet. Täytyy varmaan etsiä tuolle kasviparalle ymmärtäväisempi koti.

Nyt kun ei ole enää opiskelupaniikkia, olen mietiskellyt pitkään ja hartaasti mitä alkaisin tekemään. Haaveilin jo, että lähtisin keväällä laulutunneille, mutta ilmeisesti kansalaisopistoon olis pitänyt mennä jo syksyllä, tai niin minä sen ainakin tulkkasin. Eikä mulla yksityiseen ole varaa, enkä aio siitä kuitenkaan uraa, eli se menis vähän niinku hukkaan. Ratsastus ois kans hyvä vaihtoehto, on ollut jo sen verran monta vuotta heppoja ikävä. Kallista on valitettavasti vaan sekin, eikä ne tallitkaan oo ihan lähellä, että pyörällä pääsis. No, lenkkeilyä ainakin pääsee jatkamaan eikä tuu kalliiksi.

Alan jo pikkuhiljaa tottua tuohon otsatukkaan. Heti ensin sen leikattuani olin sitä mieltä, että se epäonnistui. Sitten ajattelin, että ei se epäonnistunut, se ei vaan sovi minulle. Nyt se näyttää jo ihan ookoolta, tosin se vaatii enemmän laittamista kuin mikään muu hiusmallini koko elämisurani aikana yhteensä. Suoristusrauta on kyllä tässä hommassa ihan mahtivehje. Mulla on tosiaan ollut aika monenlaista mallia tässä päässä jo tähän ikään mennessä... Ajattelin jo rakentaa kollaasin, mutta tajusin että monesta niistä ei ole kuviakaan. Esimerkiksi mustat lyhyet hiukset ovat jääneet tallentamatta, samoin ainakin yhdet rastat ja sen jälkeinen hyvin lyhyt malli (josta muuten taisi tulla toi musta sen jälkeen kun eräs luokkakaverini haukkui omaa väriäni tosi rumaksi).

Nyt tämä otsatukka-opiskelija tekee viimeisen kurssin viimeisen työn loppuun ja lähtee takaisin virkkaamaan. Pelottaa, oon jäänyt siihen koukkuun, tekis mieli aloittaa toinenkin virkkuu. Auttakaa!