Hamemania

Kiitos kannustuksesta, se auttoi! Gradu nimittäin sanoo olevansa valmis ja pistetään tarkastukseen. Sitten aletaan toi seuraava projekti eli lankavaraston tuhoaminen. Aloitin jo, siitä sitten ensi kerralla. Ehkä. Ellei tuu mitään sitä ennen.

Pahoittelen ihan ensiksi poseerauksia ja kuvaajan ( se oli sit itselaukaisin) sommittelutaitoja. Älkää välittäkö siitä, että joku typerä neuloja luulee olevansa malli tai että tällä kasvaa päästä palmuvehkaa tai että suurin osa kuvapinta-alasta esittää jotakin muuta kuin esiteltävää asiaa tai että stailaus on surkeaa (ite puin).

Löysin kirpparilta rumia verhoja ja pöytäliinoja ja yhen karsean stretch-kankaan palan. Näin niissä hameita. Ja ne niistä kuoriutuikin.

Pyöreästä pöytäliinasta tuli hame, kun leikkasin siihen keskelle reiän ja ompelin kuminauhakujan. Tämä on sellainen isopyllyhame, eli kankaan volyymi on kaik tuolla perspuolella. Tein sinne isoja vastalaskoksia, etupuoli on sileä paitsi kuminauha tekee siihen vähän rypytystä. Tuo pitsi oli siinä jo paikoillaan.


Pienempiä/herkempiä katselijoita varten paidan tekstistä on peitetty ruma sana. Ja hame on ollut jo kuvassakin huuhaavan Unton nukkuma-alustana ja siksi ruttuinen.


Oon neulonut tuollaisen olanlämmittimenkin jo joku aika sitten.

Raidallinen kappa muuntui hameeksi hyvin vähällä vaivalla, ompelin vaan päät yhteen ja pujotin tankoa varten ommeltuun kujaan kuminauhan. Keittiösi ikkunasta catwalkeille.Taulukin muuttui vähän, laimensin vähän turhan räiskyviä värejä hieromalla valkoista rätillä päälle ja tuputtelin helminauhoja lyijykynän väärällä päällä. Ai että mulla on pro-välineet.

Stretch-kangas sai parikseen jo eräässä toisessa hameessa huonolla menestyksellä kokeillun trikoisen vyötäröosan. Tätä voi käyttää korkeavyötäröisenä (vai jopa korsettivyötäröisenä? mullon fässön-termit vähän hakusessa) hameena,

tai mekkona,

ja sopinee tuo äitiysvaatteeksikin.

Ja meille ei sitten ole odotettavissa perheenlisäystä, ainakaan tuolta mahani suunnalta. Joku karvainen kyllä saattaisi tänne vielä mahtua...

Se, mihin aiemmin olin vyötäröä yrittänyt yhdistää, sai vetoketjun kiinnitysmekanismikseen ja nyt sen jopa saa itsekseen päälle. Vähän meinaa kupruilla mutta jos venkoilee koko ajan ja kävelee lujaa niin ei sitä kukaan huomaa.

Käytän tosi paljon hameita, ja epäilen että nämäkään ei jää kaappiin lojumaan. Täytyis varmaan pikkuhiljaa alkaa poistaa niitä joita ei taas tule käytettyä...
Ja erityiskiitos SNYlle tuosta suklaatista. Tuossa kuvassa sitä ei kyllä oikeasti ole jäljellä enää, vain ihan älyttömän hienot kuoret. Mikä ylläri, että se hävisi samantien.