Kesävaatetta kesän lopulle

Yhden illan tekele.
Yläkaarrokkeessa ja helmassa vuorotellen pidennettyjä silmukoita ja nurjia rivejä, muuten sileä putki, muutamat levennykset helmaa kohden.

Lanka OnLinen Linie 39 Summer, bambua ja puuvillaa. Laskeutuu kivasti, ja saa kaikki vartalon muodot näkyviin. Virkkasin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita pääntielle, koska neulos löpsähtää aika helposti.


Tätä oli mukava neuloa, mutta tuskallista virkata. Lanka oli halkeilevaa mutta pehmeää ja siinä on ihana kiilto. Varsinkin valmiin vaatteen tunnusta ihoa vasten tykkään kovasti.

Kuvista huomasin senkin, että mulla näyttäis olevan tosi kuivat kyynärpäät. Taidankin lähteä rasvaamaan.

Reilusti retroa

Seuraavaksi epäinnovatiivinen sisustustuokio.
Iso sohva lähti, tilalle tuli pienempi ja sirompi. Tykkään, paitsi en sinisestä. Onneksi siinä on myös vihreitä raitoja. Nahkatuolista tuli minun neulontatuolini, Mies ja katinroikaleet kellottelee sohvalla (demonstroitu kuvassa). Entisiin sohvatyynyihin ostin alesta uudet päälliset. Siniset, vaikken tykkääkään. Rahia odotellessa sen virkaa toimittaa entisen sohvan heittotyyny. Aika retroahan tuolla nyt on, mutta onneksi sentään sitä oikeaa vuosikymmentä, eikä ruskeaa, oranssia ja keltaista kukkakuviota... Ihan kivaahan sekin on, mutta ei meille, kiitos. Nahkatuolissa näkyvään tyynyyn ostin päällisen kirpparilta. Nämä on sellaisia kukkakuvioita joita meille saa tulla (toim. huom. ovat sellaisia kirjottuja, jos ei suurennetustakaan kuvasta näy).

Yhden heittotyynyn tungin omaan entiseen vaunupeiton päälliseen. Sen heitin sänkyyn, nyt on hyvä lukea puoli-istuvassa asennossa sielläkin. Pöytälamppu on ihan huippulöytö, roskisdyykattu. Toinen sijaitsee tässä ihan vieressä työpöydällä. Kunhan päästään siihen oikeaan omaan kotiin, ne sijoitetaan sängyn molemmille puolille. Nythän meillä ei ole minun puolellani sänkyä mitään mihin sen sijoittaisi. Eikä sitten olisi työpöydän lamppuakaan... Ja tämä nyt on sitä ruskeaa retroa, jota äsken vielä inhosin. (Kai joku sentään huomasi että neulontavalona toimiva jalkalamppu on keltaoranssi...? Ilmeisesti ällötykseni ei koske valaisimia.) Rakastan tuota lipastoa. Isä pelasti sen vuosia sitten vanhasta purku-uhan alla olleesta talosta. Se muuten sopisi sohvan kanssa yhteen, molemmat on mustalla putkirungolla... Tämä varmaan tarkoittaa sitä että saadaan vielä vähän rymsteerata.

Roskalavalta on dyykattu myös Kotilieden vuoden 1936 erittäin repaleinen sidottu vuosikerta (myös 1930 mutta vähän parempikuntoinen). Kissojen kuvien tilalle valkkasin sieltä sopivan kansikuvan. Myös joku kiva Kieku ja Kaiku olisi mukava kehystää. Haaveilen myös koko vuosikerran kansikuvien saamisesta samaan tilaan. Voi olla että saan haaveillakin jonkin aikaa.

Huoneet muuten luonnollisessa tilassaan, paitsi niitä on vähän pikasiivottu kuvankäsittelyohjelmalla. Kuka sitä nyt jaksaisi oikeasti siivota, kun voi leikata sotkun kuvista pois.

Voisin varmaan saada jonkun palkinnon köyhäilysisustamisesta. Vain kaksi asiaa ollaan rahalla ostettu (keittiön pöytäryhmä Miehen kaverilta kympillä ja tv-taso ihan huonekaluliikkeestä), kaikki muu on toisten hylkäämää tai lahjoittamaa tai rakennettu itse. Niin ja tämä työpöytä kulkenut mukana lapsuudesta saakka.

Virkku viltti

Tekaisin virkaten hauskan viltin tästä villatakista purkamistani ja tästä villapaidasta jäljelle jääneistä seiskaveikoista. Ei ollut vaikeaa eikä edes kovin pitkällinen projekti. Kiitos opetuksesta Pirkolle! Niin hyvin sain käytettyä nää nyt huishiivattiin että jäljelle jäi vain pikkuinen nöttönen tuota mustikalla värjättyä marjapuuronväristä. Jee!


Missään kuvassa värit eivät ole lähellekään oikeaa. Aamulla meillä oli pimeää kuin talvella ainakin eikä ilman salamaa kuvissa olisi näkynyt juurikaan mitään. Vettä tuli taivaan täydeltä, vieläkin on harmaata, ja siksi tämä onkin ollut hyvä käsityö-, kodinhoito- ja sisustuspäivä. Siitä sisustamisesta sitten myöhemmin lisää. Juuri tällä hetkellä mulla ei oo kameraa eikä täällä harmaassa hämärässä mitään kuvia saisikaan.


Muutenkin lankavarasto alkaa uhkaavasti pienentyä, vaikka olenkin enimmäkseen keskittänyt tarmoni jämälankoihin ja erääseen toiseen projektiin johon ei omasta kaapista lankoja löydy ja josta voin enemmän puhua sitten syksyllä... Sen verran voin vinkata että kyseessä ei vieläkään ole vauva. Kissojen mummoille vaan terveisiä, yrittäkää jaksaa odottaa. Vaikka tuntuu tässäkin projektissa olevan jonkin verran synnyttämisen tuskaa...

Tänään tehään pönttö

Nimittäin kissanpönttö. Tosin tätä ei oo tehty tänään, vaan jonakin ällistyttävän askarteluhenkisenä aamuna. Tänään täytyi vaan raportoida, että olen askarrellutkin, vaikken sitä tunnusta harrastavani.


Pönttö on ollut pöntön tekijäkin. Luulin neulovani lahjoitukseksi saamistani langoista neliön mallisen vauvan viltin. Mutta niinkuin kuvasta näkyy, ei se ehkä sellaiseksi sovikaan (paitsi ehkä kaksinkerroin), siitä kun sitten tulikin leveä ja lyhyt suikale. Tai pitkä ja kapea, riippuu katsantokannasta. Käyttötarkoitusta vielä mietitään... Saa antaa ehdotuksia!


Lanka on sen verran paksua ja pumpulista (ihan oikeasti, ihan kuin olis vanutupoista tehtyä) että huivina ei oikein mene. Oikeastaan ainut mahdollisuus on sisustukseen, ei vaatetukseen. Mietin jo ompelisinko siitä pussin mutta sitten en tiedä mitä sillä pussilla tekisi.


Ja pönttöys senkun jatkuu. Tulossa on taas vilttiä, tai afgaania tai torkkupeittoa tai miksi sitä nyt haluaakin kutsua. Meille kun on tulossa "uusi" sohva (Miehen edesmenneen mummon entinen, varmasti vuosikertaa) ja kiikkustuoli (minun edesmenneen ukin tekemä), pitää olla rättejä joita niihin heitellä. Pitäis saada joku ihan oikea kiikkutuolin matto, mielellään sekin vuosikertaa ja kunnon perinteinen... Tai sitten joku ihan uusi ja moderni ja hullu. Mä kun en osaa päättää mistä tykkään.

Ja mietintämyssystä ja sen kommenteista. Joku siellä jo sanoikin että näkee kyllä kuvista sen lipan. No kyllä minäkin sen lipan näen. Tuota rusettia siinä lipan vieressä en vaan osaa kuvitella niihin hyvällä tahdollakaan, ei erotu. Siksi siitä nyt tälläinen ylivalottunut räväytys, jossa aika kivasti noi kissankarvatkin erottuu.
Ja kyllä se Mies valokuvata osaa, ei vaan neuleita.

Kisu 4v

Aika menee tosi nopeasti. Eihän siitä ole pitkäkään aika kun kirjoitin mamman kakkapyllyn täyttävän kolme vee. Ja nyt se on jo aikuinen.


Paljon onnea Feeliks Esaias Antonio Kattimatikainen, paljon onnea vaan.

(kuva Miehen ottama ja eiliseltä)

Mietintämyssy

Tais olla viimeinen kerta kun pyydän Miestä kuvaamaan. Luottamukseni itselaukaisimeen kasvoi hurjasti.

Sen lisäksi, että malli näyttää vähintäänkin aivotärähdyksen saaneelta tai muuten vain pipiltä päästään, itse esiteltävästä asiasta ei saa selvää senkään vertaa.
Selvennykseksi siis kerrottakoon, että ainakin yritin tehdä lippistä pienellä lipalla. Myssyosa neulottu junassa matkalla Helsinkiin 40cm 3,5mm bambupuikoilla Tennesseestä ja lippa kotona 80cm 3,0mm puikoilla samaisesta langasta. Pipon reunaan neuloin 10, 1n joustinta joka on käännetty sisäpuolelle. Tähän käänteeseen pujotin leveää kuminauhaa joka pitää hatun paikoillaan päässä. Sivussa siinä on, niinkuin kuvista ei tule ilmi, samasta langasta neulottu rusetti.

Myssyn neulottuani olin huolestunut, että siitä tulee liian matala eikä pysy päässä. Se on kuitenkin liian syvä pitää hiuksia mitenkään muuten kuin tungettuna pipon sisään. Saas nähdä tuleeko käytettyä vai pitääkö sitä yrittää lahjoittaa johonkin.

Repeat päällä

Muistan vielä, kun asioita tehtiin "ripiitillä" eli toistuvasti uudelleen ja uudelleen. Nyt iski sama tauti.

Ystäväpariskunnalle ähräsin tällä kertaa kirjontaohjevihkosen kanssa parit kallot. Ihan muutenvaanlahjaksi tai tuliaisiksi täältä maalta. Ohjevihko oli kyllä hyvä homma, tekeleet kestää nyt lähempääkin tarkastelua.

Heillä kun on sisustuksessa pääkalloja muutenkin. Lainatakseni mitä tahansa sisustuslehteä: lautasliinat täydentävät tyylin.

Lisäviemisinä nuo kuvissa näkyvät opukset. Kirjanpitäjälle taseoppia, laborantille (tai jotain sinnepäin) mikrobiologiaa. Huomaa myös, että kyseessä on tyttö- ja poikakallot. Tunnistaa pusuhuulista.

Huhhei, tää emäntä lähtee nyt etelän isoon kaupunkiin. Mutta ei tarvihe pelätä. Ossoon kyllä käättäätyä.