Tänään tehään pönttö

Nimittäin kissanpönttö. Tosin tätä ei oo tehty tänään, vaan jonakin ällistyttävän askarteluhenkisenä aamuna. Tänään täytyi vaan raportoida, että olen askarrellutkin, vaikken sitä tunnusta harrastavani.


Pönttö on ollut pöntön tekijäkin. Luulin neulovani lahjoitukseksi saamistani langoista neliön mallisen vauvan viltin. Mutta niinkuin kuvasta näkyy, ei se ehkä sellaiseksi sovikaan (paitsi ehkä kaksinkerroin), siitä kun sitten tulikin leveä ja lyhyt suikale. Tai pitkä ja kapea, riippuu katsantokannasta. Käyttötarkoitusta vielä mietitään... Saa antaa ehdotuksia!


Lanka on sen verran paksua ja pumpulista (ihan oikeasti, ihan kuin olis vanutupoista tehtyä) että huivina ei oikein mene. Oikeastaan ainut mahdollisuus on sisustukseen, ei vaatetukseen. Mietin jo ompelisinko siitä pussin mutta sitten en tiedä mitä sillä pussilla tekisi.


Ja pönttöys senkun jatkuu. Tulossa on taas vilttiä, tai afgaania tai torkkupeittoa tai miksi sitä nyt haluaakin kutsua. Meille kun on tulossa "uusi" sohva (Miehen edesmenneen mummon entinen, varmasti vuosikertaa) ja kiikkustuoli (minun edesmenneen ukin tekemä), pitää olla rättejä joita niihin heitellä. Pitäis saada joku ihan oikea kiikkutuolin matto, mielellään sekin vuosikertaa ja kunnon perinteinen... Tai sitten joku ihan uusi ja moderni ja hullu. Mä kun en osaa päättää mistä tykkään.

Ja mietintämyssystä ja sen kommenteista. Joku siellä jo sanoikin että näkee kyllä kuvista sen lipan. No kyllä minäkin sen lipan näen. Tuota rusettia siinä lipan vieressä en vaan osaa kuvitella niihin hyvällä tahdollakaan, ei erotu. Siksi siitä nyt tälläinen ylivalottunut räväytys, jossa aika kivasti noi kissankarvatkin erottuu.
Ja kyllä se Mies valokuvata osaa, ei vaan neuleita.