Ystäväpariskunnalle ähräsin tällä kertaa kirjontaohjevihkosen kanssa parit kallot. Ihan muutenvaanlahjaksi tai tuliaisiksi täältä maalta. Ohjevihko oli kyllä hyvä homma, tekeleet kestää nyt lähempääkin tarkastelua.
Heillä kun on sisustuksessa pääkalloja muutenkin. Lainatakseni mitä tahansa sisustuslehteä: lautasliinat täydentävät tyylin.
Lisäviemisinä nuo kuvissa näkyvät opukset. Kirjanpitäjälle taseoppia, laborantille (tai jotain sinnepäin) mikrobiologiaa. Huomaa myös, että kyseessä on tyttö- ja poikakallot. Tunnistaa pusuhuulista.
Huhhei, tää emäntä lähtee nyt etelän isoon kaupunkiin. Mutta ei tarvihe pelätä. Ossoon kyllä käättäätyä.
6 kommenttia:
Mielettömän hienot! Ei ihan joka kodin peruskamaa, siks just hyvät.
Heh, joskus teininä ensimmäistä kertaa tsadiin päästyämme kaverin kanssa mietittiin, että tarviis varmaan osata käättäätyä...ensimmäisessä kaupassa kun myyjä tarjosi apua, niin kaveri sanoi, että "myö vuan katellaan". Silloin nolotti, enää ei.
Kyllä noon torella hienot!
Eih!
Ihanat. Mä oon hieman addiktoitunut just ton tyylisiin pääkalloihin. Upeat. Fantastiset. Mulle!
Tosi hienot pääkallot! Kyllä kelpaa viedä tuliaisiksi :)
Mulle noista tulee mieleen Meksiko. Ei siks että siellä jyllää sikainfluenssa. Tai miksei siksikin. Mutta siellähän juhlitaan kuolleiden päivää juurikin tuollaisin pääkallokoristein. (Yks työkaveri on meksikolainen ja käymässä siellä, mulla on varmaan ikävä sitä, hih)
Lähetä kommentti