Selvittyäni aamun musertavasta migreenistä (kannattaa hankkia tarpeeks hyvät lääkkeet) tuli supernaiskohtaus ja täytyi siis pistää melkein koko sisustus uusiksi. Lisäpotkua siihen antoi tiistaina roskisdyykkaamamme (ei niitä kyllä tarvinnut dyykata, nosti vaan pihasta autoon) tuolit, joihin ajattelin ommella ihanasta kankaasta huput, jonka jälkeen ne kelpaisivat käyttöön.
Johtajalle kelpasivat sellaisenaan. Plus niihin on hyvä terottaa kynsiä. Ihan luvan kanssa.
Ähersin sitten vielä entisen parvekekaluston sisäpuolelle (täytyi odottaa vielä Miehen hyväksyntää ennen kuin lähti kantamaan varastoon), makuuhuoneesta pöydän tilalle ja pöydälle bambun, mikä sinne oli tarkoitus viedä jo aikaa sitten.
Mies sitten ilmoitti, että kissoilla ei ole mitään tarpeeksi korkeaa että ne näkisivät parvekkeelta myös ulos. Näppäränä tyttönä rakensin pöydän jalasta ja jakkaran istuinosasta kissatelineen. Yhden jakkaran jätin jos molemmilla on yhtäaikaa himo kuikuiluun. (kuvasta päätellen Monosella on himo salaattiin)
Tuoleihin tehtailin vanhasta lakanasta kaavat huppuihin, ja kunhan sain viitseliäisyyden riittämään kangaskaupassa vierailemiseen ja ompelukoneen esiin ottamiseen (itse ompelu ei tuottanut vaivaa) saivat toimistotuolit arvoisensa ulkoasun ja me saimme kesäolohuoneen valmiiksi. Nyt toivotaan vain sateisia ja synkkiä päiviä. Aurinkoisella ilmalla siellä on sen verta trooppiset olosuhteet että siellä ei pysty oleskelemaan varttia pidempään tai kuivuu rusinaksi.
Kankaaksi valitsin tuollaista modernia patjaraitaa, sopii hyvin niin kaupunkiin kuin maallekin. Ja sopii olkkarin väritykseen, ja mikä tärkeintä, myös kissankarvojen väriin. Kun ei niitä kuitenkaan jaksa olla koko aikaa harjaamassa niistä pois. En jaksanut alkaa kohdistelemaan raitoja mistään kohti, niinkuin näkyy. Päälliset ovat irtonaisia, eli jos joskus tulee kaipuu harmaasta kahdessa päivässä kissan törkeään kuntoon kynsimästä toimistotuolista, sen saa pois.
Ja vaikka ilmasto vastaakin viidakkoa, kasvillisuus ei ihan vielä. Hurautin siis samaan syssyyn varastoista löytyneestä kankaanpalasta pöytäliinan. Johan kelpaa. (Paitsi toinen noista hupuista ei jostakin syystä suostu istumaan kunnolla tuolin päällä. Olkoot.)
4 kommenttia:
Onpas, onpas tunnelmallista ja kodikasta, onpas. Hienot päälliset ja kivan värinen liina tossa pöydällä.
Minulla on ihan sama juttu migreenikohtauksen jälkeen. Jostain iskee aivan kauheat tarmot ja touhut päälle. Se onkin migreenin ainut hyvä puoli. Viimeksi migreenikohtauksen jälkeen pesin ikkunat :D
Kummasti piristää kun vaihtaa vähän sisustusta. Kodikkaan näköistä tuli!
Näyttää pätevältä. Ja ajankohtaiselta myös meidän osoitteeseen. Parvekelasiremppa pitäisi olla loppusuoralla syksyllä meidän taloyhtiössä ja olen miettinyt kuula punaisena tulevaa sisustusta.
Luultavasti Pythagoraksen kiipeily- raapimayksikkö menee sinne.
Voisitko ajatella kiepittäväsi juutti / hamppu / jotain luonnonkuituköyttä pöydän jalan ympäri? Jos laittaa liimaa pyödänjalkaan ensin, pysyy köydet varmasti paikallaan. Saisit samalla raapimapuun.
Lähetä kommentti