Pellavariekale

Siivoamisen, pyykkäämisen ja tiskaamisen lomassa raportoin retriitillä neulotun tekeleen.

Se on kiiltävä.
Se on herkkä.
Se on houkutteleva.
Se on joustava.
Ja mukava ja kaunis käytössä.
Ja oli mukava neuloa. Lankana Dropsin Lin, 3½ puikot, mukana pidennettyjä ja pudotettuja silmukoita.

Kotihommista puheen ollen. Siellä retriitillä keskusteltiin tästä keskittymisen hajoamisesta, joka tapahtuu ainakin minulla jokaisen siivoushetken aikana. Kuten tänäänkin. Aloin siivoamisen makuuhuoneesta, johon alkoikin kertyä kasa pyykkiä kun tyhjensin reissukamppeita. Laitoin pyykkiä sitten koneeseen ja koneen pyörimään, samalla pesin riekalehuivin käsin. Jotta huivin olisi saanut kuivumaan, täytyi ottaa edelliset telineeltä pois. Pyykinkuivausteline piti siirtää, jotta pääsisi kaappiin, ja samalla tuli harjattua sohvalta karvat pois. Sänky piti pedata että sai narulta otetut vaatteet siihen pinoon lajiteltavaksi ennen kuin niitä laitetaan kaappiin (on muuten siellä edelleen). Sitten näyttikin suht siistiltä kuvaamista ajatellen, paitsi pari mukia pyöri pöydällä. Laitoin ne tiskialtaaseen likoamaan (ovat siellä edelleen) ja aloitin tyhjentämään tiskikaappia. Kun laitoin lautasia kaappiin, silmäni osui ruisleipään ja tajusin, että en ole syönyt vielä mitään järkevää aamupalaa (vain suklaakakkua) ja tein sitten muutaman leivän. Jotka tulin syömään koneen ääreen, ja huomasin, että olin jo alkanut kirjoittaa tätä blogipostausta otsikon verran. Ympyrä sulkeutuu. Eli meillä ei ole siistiä edelleenkään, pyykkäys on kesken, samoin tiskaus. Kunhan tässä vielä muutaman tunnin pyörii hääräilemässä kaikkea epämääräistä hyvin epämääräisessä järjestyksessä, voi olla, että pääsee jo imuroimaan.