Pullalle puettavaa

Sisäiselle lapselleni on kertynyt jo jonkin verran ompeluksia ja neuleita, vaikka aikaa karate kidin ulkoistumiseen on vielä neljä kuukautta (jossa ajassa tämä tuleva thainyrkkeilijä ehtii potkia kylkeni puhki). Voin arvata, että suvulta niitä pöllähtää vielä lisää ajankohdan lähetessä, joten tulemme kokemaan ennemminkin runsaudenpulaa villavaatteista kuin pelkoa lapsen palelemisesta. Ja vielähän tässä ehtii itsekin jos jonkinmoista pyöräyttää, ikkipikkiset vermeet kun valmistuvat hiukan liiankin nopeasti...

Ja hyvä onkin, että pääsee itse tekemään. Kaupoissa kierrellessäni olen ahdistunut kaikesta siitä krumeluurista, lelu- ja elokuvamainonnasta ja söpö-söpö -koristelusta, joita vauvanvaatteisiin tungetaan. Lisäksi vaatteet on niin tiukkaan profiloitu joko tytölle tai pojalle, että minua ei enää kiinnosta. Vaikka röyhelöt ja autonkuvat voivat ollakin joistakin kivoja, ei minulla käytännöllisyyden suosijana ole niille mitään tarvetta. Suosin ostokamppeissakin palloa, raitaa ja yksiväristä ja muita graafisia kuvioita, niitä voi sitten käyttää seuraavalla, seuraavalla ja sitä seuraavalla ja niin edelleen (voin vaan kuvitella mitä kommenttia tähän saan Mieheltä vielä tänä iltana...) huolehtimatta, onko lapset nyt sitten oikeaa sukupuolta niihin rytkyihin.

Paasaavan alustuksen jälkeen pääsemme itse tekeleisiin.

Villapöpiä Ullan ohjeella Pirtin kehräämön hahtuvista.


Snug (ravlink) oli pakko tehdä, kun se näytti niin söpöltä lapsen yllä (viimeisessä kuvassa, jos klikkasit linkkiä. Tai voi olla, että se lapsi on söpö...). Oli perustelut mitkä tahansa, tämä oli kiva ja helppo neule. Lankana käytin jostakin villatakkialoituksesta purettua M&K Top Woolia, kun tiheys näytti passaavan eikä värikään ollut huono.


Samasta langasta tein omasta päästä Mc Hammerpantsit sille kaveriksi. Tai siltä ne nyt ainakin näyttää. Vyötärölle ja lahkeensuihin tuli poikittaista ainaoikeinneuletta, joka olikin helpompaa tehdä kuin olin kuvitellut. Siinä mielessä tuo on parempi vaihtoehto kuin joustinneule, että se on napakkaa, mutta joustaa tosi paljon. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, tuo pieni ja suippo vyötärönympärys venyy helposti 38 cm pituuteen. Mittoja otin muista neuleohjeista ja valmiista vaatteista. Toivottavasti ne sopii...


Sukkiin, pipoon ja lapasiin minun täytynee etsiä muuta lankaa, ettei vauva näytä ihan siniseltä avaruusmieheltä. Jonkin verran kuvat valehtelevat värin suhteen, se ei ole ihan noin sininen, enemmän turkoosiin vivahtava väri. Joka tapauksessa, turkoosi avaruusmies ei ole yhtään parempi vaihtoehto...


Villapuku oli ehdoton tehtävä, kummityttöni puvun suomalla kokemuksella ja varmuudella lähdin sitäkin tekemään ihan näppituntumalla. Ensimmäinen raidallinen versio oli tuhoon tuomittu. Ensinnäkin, siitä tahtoi väkisinkin tulla niin pieni, että se olisi mahtunut ehkä ensimmäisen viikon. Toiseksi, raidat eivät näyttäneetkään mielestäni hyvältä tweed-langassa.


Toisella kertaa tulikin jo sitä, mitä lähdettiin hakemaan. Tämä valmistunee telkkarin ääressä ihan tuotapikaa.


Ompelukoneen ääressäkin on ollut kivaa. Paininjalan alta tulivat ensiksi petivaatteet, jotka on ihan vaan vanhoista lakanoista hurautettu. Sitten tuli muutama sisävaippa, ihan testausmielessä että osaanko. Rumiahan nuo ovat kuin mitkäkin, mutta toivon että toimivat.

Nyt lähden takaisin tuon koneen pariin, sain tilattua PUL-kankaita... Jospa vaikka seuraavista tulisi hieman kauniimpia.