Kössi tuli meille 9kk ikäisenä jo muutamassa kodissa meitä ennen asustelleena pikku vöyhäkkeenä. Intoa oli enemmän kuin järkeä. Aina se kuitenkin oli ihana, rakastava ja ystävällinen. Ehkä ei aina ihan kiltti... Mutta silti aina yhtä rakas.
Se oli paras ystävä mitä teini-ikäisellä tytöllä olisi voinut olla. Kun muutin pois kotoa, en voinut ottaa sitä mukaan soluasuntoon enkä halunnut myöhemminkään viedä sitä maalta kaupunkiin kuin aina pienille lomille, jota kautta ystävänikin saivat Kössiin tutustua. Kun se jäi isäni luokse maalle, siitä tuli isän paras ystävä. Mökkeily-, kalastus- ja lenkkeilykaveri.
Uiminen, juokseminen ja pallopelit olivat kaikkein hauskimpia. Yksin oleminen ihan tylsintä. Kössi nautti ihmisten ja kivojen eläinkavereiden seurasta. Ketään se ei inhonnut. Paitsi lokkeja. (Kuvassa joutsen)
Mökillä oloa Kössi rakasti kaikkein eniten, ja sinne pääsikin vanhuusvuosinaan eläkkeellä olevan isäni kanssa usein ja pitkäksi aikaa.
Viimeisenä kesänään se oli jo kovin väsynyt ja kipeä. Makuulta ylös nouseminen alkoi käydä liian vaikeaksi. Veneeseen, autoon tai rappuja ylös se ei enää päässyt. Pieni rasitus alkoi jo läähätyttää. Kuulo oli toisesta korvasta hävinnyt, näkökään ei ollut enää entisensä. Ukkelille oli parempi jo päästä pois.
Lepää rauhassa Kössi. Me jäämme kaipaamaan.
7 kommenttia:
Otan osaa. Kauan se sattuu, mutta mieleen tulevat myös ne monet hauskat muistot. Tulee mieleen meidän samanmerkkinen Nicky. :o)
Meillä sama päätös torstaina. 14,5 vuotias walesinterrieri pääsi puutarhaan paaden alle. Kauniit muistot jäi.
Lohdutushalauksia teille! Kauniita muistoja jäi Kössistä. Huomaa, että sai elää rakastavassa perheessä elämänsä.
Ihanasti kirjotettu, ihana Kössi <3 Mun ystävän 9 -vuotias Ronja lähti koirien taivaaseen eilen, sairastu keväällä ja tää oli paras päätös minkä saattoi tehdä, kun meni koko ajan vain huonompaan kuntoon.Siellä ne laukkaa Kössit ja Ronjat ja monet muut parhaimmat ystävät vailla huolen häivää. Se lohduttaa vaikka ikävä on ja itkettää. Kovasti lähetellään rutistuksia täältä sulle <3
Kyllä se kuvissa näyttää tosi kiltiltä ja suloiselta. Suru ja ikävä varmasti.
Jaksuja! Mikseivät ne eläimet voi elää yhtä pitkään kuin niiden omistajat?!
:( Surullista, mutta nyt on hyvä olla.
Lähetä kommentti