Joulu, joulu on meillä

Kaikille hauskaa joulua ja paljon pehmeitä paketteja! Muistakaa leikkiä lasten ja eläinten kanssa, ottaa rennosti ja syödä hyvin!

Painimatto on levitetty.

Kranssi on koristeltu jouluisemmin.Kissaturvalliset led-kynttilät on sytytetty.Untolle on sijattu lämmin ja pehmeä peti.

Nyt joulu saa tulla!




-----------------------------------------------------------

Kissat toivottavat pehmeää joulua erikseen (erityisesti tyttökissoille):

Havunvihreää lämpöä

Tuntuu kuin olisin hyljännyt blogiparkani ikuisuuksiksi. Jos en nyt pian postaa jotain, tämä vielä hankeen hukkuu, unhoittuu. Ainakin meillä on jo hanget korkeat nietokset, tiptap. (eh eh. vähän liian aikaista yrittää olla runollinen.)

Enhän minä tosiasiassa edes niin kauan ole ollut hiljaa. Saatika neulomatta ja ompelematta! Jouluinnostuksissani tein vain sellaisen mokan, että kääräisin ne hetimiten pakettiin valmistumisen jälkeen, enkä ehättänyt ottaa yhdestäkään kuvia. Siitä kun ei olisi ollut pelkoa, että joku paketin saajista olisi blogiini eksynyt. Ainakaan kummityttöni (ranskanbulldoggi) Bonny tuskin olisi ilahtunut yhtään vähempää vaikka olisin täällä sen upean nahkaläpäreen jonka hälle leluksi väänsin ensin esitellyt, kotipuolen vanhempi väestö taas elää perinteisemmän kaltaisen viestinnän varassa, eli kirjeen olisin saanut kirjoittaa ja siihen kuvat laittaa että salaisuuden olisin saanut etukäteen paljastettua.

Mutta tämmöinen toropää kun on, voi luvassa olla kuvia ehkä joulun jälkeen kun paketit on avattu tai sitten ei koskaan. (luultavasti meidän joulukuvatkin on taas pelkästään kissoista (kuusessa) ja koirista (joulupallo suussa) eli ei pelkoa siitäkään.)

Oman neuleen kuvasin kuitenkin. Ja vaikka tekikin mieli tehdä siitä paketti itselleen, vältin kiusauksen laittamalla sen heti päälle. Ja tykkään. On heti jotenkin klassinen olo.

Vaikka se näyttääkin aidolta vintagelta ja väritkin hurjan retrot, on malli aika pitkälti päästä repäisty. Pari kirjoneulemallia jostakin vanhasta neulekirjasta oon napannut, loput kehittelin neuloessa. Se on perus-alhaalta-ylös raglan tuohon yläreunan valkoiseen rantuun asti, siitä eteenpäin kaventelin tasaisesti ympäri neuleen. Siis suurimmaksi osaksi raglan, mutta vähän myös kaarroke. Poolokauluksen jälkeen neuloin vielä helman ja hihansuut uusiksi, lankaa säästellessäni olin neulonut tosi lyhyet resorit ja kauluksen neulottuani sitä oli vielä kerä jäljellä. Huuhtaistuani neuleen olivat 3/4 hihat muuttuneet 5/6 hihoiksi, joten sain taas neuloa resoria viitisen senttiä lisää. Nyt hihansuissa näkyy raja, jonka jälkeen neulejälki ei olekaan enää tasaista. Tekis mieli huuhtoa vielä pelkät hihansuut. Mut sitten pitäis vielä oottaa että sais käyttää.

Inspiraation sain jostakin sota-ajasta (en kuollaksenikaan muista mistä sodasta enkä missä valtiossa) kertovasta elokuvasta (ja kappas, en muista leffan nimeäkään) jossa köyhällä päähenkilöllä oli tosi hienoja kirjoneuleita päällään. Se missä oli valkoista, vihreää ja keltaista taisi olla slipoveri, mutta samalla periaatteella: alaosassa kirjoneuletta valkoisella pohjalla ja yläosa keltapilkullista vihreää.

Lupaan etten hylkää tätä blogianikaan näin joulun alla. Vaikka tiedänkin, ettei digitaaliselle medialle voi tulla paha mieli.

orange is an colour of an orange

Miehelle tekaisin kämmekkäät. En joululahjaksi, kun sovittiin ettei osteta niitä toisillemme. Ihan muuten vaan.

Itelle sain valmiiksi tämmöisen rötväkkeen.

Se on vaan iso pyörönä neulottu putkelo, jota meinasin käyttää näin.

Tai siis näin.

Mut vois sitä käyttää huppunakin. Mut en minä. Ei oikein sovi tyyliin. (Mikähän se tyyli sit on?)


Lohdutuksena ylimakeista ja ylitaiteellisista kuvista saatte Untoa. Se on hengittänyt parvekelasin huuruun.

Vinoa rättiä, rekeetä ja hommia

On tässä tullut neulottua ja tehtyä jos jonkinmoista. Bloggaamaan ei kuitenkaan meinaa joutaa.

Syy on siinä, että olen tässä päässyt hoitamaan melkoista määrää tilauksia siitä yhdestä tuotteesta, jota niin kovasti ollaan odoteltu. Ja täältä saa lisätietoa miten sellaisen omakseen saa.

Nimittäin KipAkat Kalenterin vuodelle 2010. Aika moni teistä näyttäisi sellaisen jo tilanneenkin... Kaikkia en kyllä ihan nimestä tai sähköpostiosoitteesta tunnista, jokusen kuitenkin :)

No niitä neuleita sitten. Mulla oli 360g kerä 100% villaa Vironmaalta. Rumaa lankaa, sanoi neulomaton ystävä. Minusta kivaa, reilusti lampaantuntuista lankaa. Ajattelin tehdä siitä lyhennetyn version Tilted dusterista, kun näin muutamia kivoja malleja Ravelryssa.

Niin uskomattomalta kuin se tuntuikin, tämä yksi (!) kerä riitti kokonaiseen takkiin.

Ja neulominen oli niin mukavaa, että harkitsen toisten kirjoittamista ohjeista tekemistä uudenkin kerran. Itse asiassa olen selaillut lehtiä ja kirjoja ja löytänyt kivoja malleja, mutta mulla ei oo vaan yhteenkään sopivaa lankaa... Voi olla että tämä into menee ohi ennenkuin saan niitä ostettua.

Kuvien ottaminen oli taas hiukan haasteellista. Meillä kun on muutama mallipoika, jotka poseeraa kuvissa enemmän kuin mielellään. Siksi saatte takin lisäksi tai sen sijasta myös Unton naamaa ja Kisun korvaa. Nauttikaa.

Ja sit oon tehnyt yhdet kämmekkäät. ShibuiKnitsin Sockista. Melkosen rekeet. (=reggae suomeksi erään mielestä joskus aiemmin) Ihan kivat, mut nyppääntyi tuota edellä esiteltyä villatakkia neuloessa. Hmph.

Kirjallisuus(sisä)piireissä

Vaikka minua ei haastettukaan, haastoin itse itseni. Otin siis röyhkeästi tämän meemin mukaani Tyttö sinä olet rätti- blogista. Koska minäkin tykkään juosta ja lukea. Nytpähän tiedätte senkin.

1. Mikä kirja itketti? Itken aika usein ja olen muutenkin tunteilla mukana sekä kirjoissa että elokuvissa (ja musiikissa). En muista mille kirjalle olisin viimeksi itkenyt, mutta teininä itkin Neiti Etsivää lukiessa. Jäi mieleen, koska a) olin jo ihan liian vanha lukemaan Neiti Etsiviä ja b) hävetti niin paljon itkeä Neiti Etsivälle.
   


2. Mikä nauratti? Nauran harvoin ääneen, vaikka olisinkin kovin huvittunut. Robert Rankinin kiero huumori on huvittanut, nauroin Linnunradan käsikirjaa liftareille kuunnellessani äänikirjana. Viimeksi ääneen hihittelin Fingerporille (tosin en lukenut sitä kirjana vaan netistä)
   


3. Mikä oksetti? J.G. Ballardin Crash. Luin silti.
   


4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit? Peppi Pitkätossuun, silloin. Nyt ei oo tullut vastaan samaistumisen kohteita.
   


5. Minkä kirjan jätit kesken? Kate Mossen Labyrintin. Viimeisimpänä Hanif Kureishin Gabrielin lahjan, kun tajusin puolessavälissä että oon lukenut sen jo, ja että muistan mitä siinä tulee tapahtumaan.
   


6. Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken? Harvoin tulee tällaisia. Ennemminkin on onnellinen siitä että lukikin sen loppuun eikä jättänytkään kesken.
   


7. Minkä kirjan luit uudestaan? Luen kahta kirjaa aina vain uudelleen: Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille (lukenut 3 kertaa) ja Peppi Pitkätossun ne kaikki kirjat (en edes muista kuinka monta kertaa) aina tietyin väliajoin, joskus menee kaksi vuotta, joskus enemmän. On monia muitakin kirjoja joita olen lukenut toisenkin kerran, näitä kahta sitäkin enemmän.
   


8. Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)? Ei taida olla tälläisiä. En lue juurikaan hömppää, ja kehtaan myöntää lukevani lastenkirjoja ihan itsekseni, itselleni (tälläkin hetkellä iltalukeminen lastenosastolta). Ehkä sitä en kehtaisi myöntää, että jotkut klassikot on tullut luettua vain Valittujen Palojen lyhennelminä...
   


9. Mitä kirjaa suosittelet? Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa. Hannele Huovi: Pesula.
   


10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä? En osaa sanoa. Palataan tähän, kunhan olen avannut kirjahyllyssäni pönöttävistä teoksista vaikka Descartesin Teoksia ja kirjeitä tai Platonin Valtion. Tai edes saanut kaikki Grimmin sadut luettua. BTW, eka kirja jonka oon koskaan lukenut kokonaan (jos kuvakirjoja ei lasketa) on Minna Canthin Anna Liisa. Ja tykkäsin. Ei varmaan ihan joka lapsen lempikirja :) Voisko tästä olla ylpee?
    

Haastan tähän Merzun, kun hän näyttäisi lukevan niin mielenkiintoisia kirjoja.

Ai eiks vielä ollukaan joulu?

Enpäs näin hörhöksi olekaan heittäytynyt pitkään aikaan. Kynttilöitä ja kynttelikköä olen polttanut jo viikon verran, "joululiina" tuli pöydälle (vaikka siinä onkin kukkia ja kanoja... Mieskin sen joululiinaksi tunnisti :) ja kranssiakin virittelin sängyn päädyn yläpuolelle.


Ehkä oli ihan hyvä, että joulukoristeet ovat vielä varastossa, etten saanut niitä vielä kranssiin ripusteltua. Olkoot nuo nallet siihen asti kun tulee edes joulukuu tai että saan inspiraation tallustella varastoon asti.


Tänään inspiroiduin paistamaan pipareita toissapäivänä tekemästäni taikinasta. Tein itse taikinan ekaa kertaa moneen, moneen vuoteen. Koulussa olen siis joskus kotitalouden tunnilla tehnyt viimeksi, eli siitä on jo... 13 vuotta? Huh, tästähän vois vaikka jonkun ikäkriisin kehittää.


Yllätyin, miten helposti ja nopeasti nämäkin valmistuivat. Siinä meni kaulimisineen, muotilla paineluineen, paistamisineen ja keittiön siivoamisineen puoli tuntia. Eli keskimääräisen hömppätelkkariohjelman ajan. Jos sitä saisi itsensä useamminkin töllöttimen äärestä irti niin voisi saada enemmänkin hyvää aikaiseksi.

Nopeaa iloa

Mikään ei tuota niin paljon iloa ja tyydytystä kuin saada aikaiseksi sellainen tekele, joka on saajalleen mieluinen. Vielä onnellisempi on, jos saa aikaiseksi jotakin, mikä kelpaa kissalle.

Ilopallerot

Tarvikkeet:
Valmistusohjeet:

1. Harjaa kissa(t).

2. Ota tupponen karvaa ja pyöritä siitä käsissäsi jotenkuten palleron muotoinen. (kuten kuva näyttää, ei oo niin justiinsa)

3. Kierrä sen ympärille huopuvaa lankaa. Valitse oman kissasi suosikkikuitu, tässä Kool-Aidilla värjättyä Samojedin villaa. Siis koiraa.

4.Leikkaa langalle pitkä häntä ja ompele sillä kerä kiinni.
5. Heitä koneeseen ja pyöräytä muun pyykin mukana (ainakin 40 astetta). Huovutin omiani vielä lisää käsin. Vaihtoehtoisesti ne voi pestä kuumemmassa tai heittää vielä seuraavaan koneelliseen mukaan.

6. Anna kuivua. Leiki kissasi kanssa.

Voin myssyyni painaa pään kuin kypärään

Piti saada jollakin tapaa järjellisen näköinen myssy pyöräilykypärän alle, ei sillä perinteisellä kypärämyssymallilla kehdannut liikkua ilman kypärää missään eikä keskustassa kuljeksiminen kypärä päässä tullut myöskään kysymykseen.

Onneksi oli aikaa ja lankaa, niin tästä ei tullut ongelmaa. Neulomistaitoa taisi olla korvaläppäpipon verran, kuvaustaito taas... No, ehkä sekin harjoittelemalla paranee. Älkööt kukaan kiinnittäkö huomiota virttyneeseen äkryylipaitaan tai mielenkiintoiseen housu-kenkäyhdistelmään. Mä olin maalla. Ja tää oli todellakin se paras niistä kuvista, tässä näkyy vähän kohdettakin eikä pelkkää ryteikköä.

Ja koska lankaa (Rowan Felted tweed) vielä riitti, piti saada settiin lapasetkin. Ruostunut Majori sopi hyvin väreihin.
Lanka on yksinkertaisesti, yhdellä sanalla ilmaistuna, ihanaa. Tämmöistä kun saisi aina neuloa, eikä yäk-yäklankoja koskaan.

Taas sukat!*

Kaikkien näiden plääh-entiiävoikokäyttää-mitätälläkintekee-aikatyhmä-vähänhirvee -tuotosten jälkeen lupaan esitellä niitä mahtis- ja ihku- ja rakastustekeleitä.

Sitä ennen vielä yks tämmönen.

Meni isille isinpäivälahjaksi.

Ja samalla kun kävin isin luona, kuvasin siellä tehtyjä ja sinne jääneitä kätteni töitä.
Toisen puolen puupennin pannan tein jämälangoista. Toimii lenkillä tosi hyvin. Tää on päällipuoli,

mutta käytän mieluummin nurinpäin.
Oon myös hieman osallistunut sisustamiseen. Lamppuun piti saada koiran syömän tilalle uusi varjostin. Verhoista jääneestä kankaanpalasta tuli mainio. Sopii tyyliin, verhotkin on samalla hamppunarulla sidottu sivuun.

Seuraavalla kerralla niitä uusia ja hienoja.

*Sanoi serkkupoika pienenä kun joulupaketteja avasi. On onni syntyä tähän sukuun. Ainakin riittää sukkia.

Neulottavaa ensi vuodeksi

Näitä on mainostettu jo muutamissa meidän seurueen blogeissa, ja täytyy minunkin laittaa lusikkani soppaan. Jos joku ei halua klikkailla linkkejä, sanotaan se lyhyesti: Kipakoilta ilmestyy juuri sopivasti ennen joulua kalenteri, joka sisältää neule- ja käsityöaiheisten tapahtumien lisäksi neule- ja virkkausohjeita. Ilmoittelen kunhan niitä alkaa saada omiin käsiin ostettavaksi.

Tai siis tässä sopassa taidan ollakin jo kyynärpäitäni myöden, olen muutamia ohjeita kalenteriin vääntänyt ja vähän muutakin väkerrellyt. Nää ois multa:


Näiden lisäksi monia muita hienoja ohjeita muilta tekijöiltä hienoihin neuleisiin! On lapselle, aikuiselle, koiralle, kissalle, päähän, käsiin, jalkoihin, hartioille ja kotiin. Tästä vois vaikka olla ihan pikkuisen ylpeä meidän kaikkien puolesta.

Joutavalla jottain tietättää

Kun imuroin kirjahyllyä, silmään sattui (ihan konkreettisestikin, koska oli turvoksissa, mutta yritin sanoa että satuin näkemään) neule- ja käsityöaiheista aineistoa vuosien takaa. Ja koska en tahdo pantata näitä aarteita vain itselläni, annoin skannerin laulaa ja arkistoin niitä tänne blogin puolellekin nähtäväksi.

Tässä ensimmäinen näyte kategoriasta "vanhassa vara parempi". Aloitan nyt epäloogisesti tuoreimmasta eli lehdestä nimeltä Maatalousnainen vuodelta 1966. Minulla on vuosikerta kirjaksi nidottuna, ja tämä seuraava on numerosta 2, jossa käsittellään enemmänkin pukeutumista ja tekstiilejä.

Ei vielä tiedetty, että "Rikoo on riskillä ruma". Tässä artikkelissa diplomi-insinööri Aino Bergholm ei kerro, kelle trikoo sopii, vaan mihin se sopii ja millainen trikoo on. Hän kertoo, että trikoo voidaan ryhmitellä eri tavoin (teksti kuvan vieressä) ja kuinka kudetrikoo eroaa loimitrikoosta. Mielenkiintoista!

Mielestäni kiinnostavimpia otteita artikkelista :

"Kudetrikoo on "tavallista" neulomista, sitä, mitä itsekin teemme vapaa-ajan harrastuksena ja kotityönä. Lanka juoksee poikittain neuleessa, siitä vertaus kankaaseen ja nimitys kudetrikoo. Kudetrikoossakin on useita rakennemahdollisuuksia. Neulos voi olla sileätä, resoria, interlockia, vuorineulosta tai jacquardneulosta."

"Rakenne on onnistunut, siitä valmistetut tuotteet mittansa pitäviä oikein hoidettaessa, jos kolme tekijää on oikeassa suhteessa toisiinsa: 1) silmukan koko, 2) langan paksuus ja 3) langan kierre. Jokainen käsinneulojakin tietää, miten liian löysä neulos on ryhditöntä, pituutta venyvää ja kireän joustamatonta, helposti levenevää. Liian löyhä kierre tekee tuotteesta kestämättömän, tiukka, kova kierre kovan ja pinnaltaan epätasaisen."

Tässä vähän ohjeita eräillekin valmistajille. Kannattaisi lukea tarkkaan. Voiko itse tekemälläkään saada siedettävää jos kangaskauppakin tarjoaa samaa materiaalia joista eräiden nimeltä mainitsemattomien puljujen teepaidat lienee tehty.

"Vuorineulokset ovat paksumpia, tavallisin niistä verryttelypukuneulos, ja jacquardit eivät yleensä paljoa jousta - tämä on hyvä muistaa esim. kala-kuvioista villauimapukua ostettaessa."

Verryttelypukuneuloksella tarkoitettaneen sitä "ukin verkkapukua", joka oli aivan eri ainetta kuin nykyiset tulenarat ja kiiltävät, sisältä pörröiset verkkarit. Kalakuvioisesta villauikkarista en taida sanoa mitään.

"Tekstiiliraaka-aineista ainoastaan pellava ei kelpaa trikootuotteeseen joustamattomuutensa takia, kaikkia muita sitten käytetäänkin. Trikoossa, jos missä erilaiset lankaseokset ja eri materiaaleista valmistettujen lankojen yhdistelmät tulevat kysymykseen. Nimenomaan villaan ja puuvillaan voidaan erilaisia uusia materiaaleja yhdistellä ja käyttöominaisuuksia siten parantaa."

Siitä, mihin ominaisuuksiin on ostettaessa kiinnitettävä huomiota ja kuinka trikoovaatteita tulee hoitaa, Aino Bergholm lupaa lisää ensi kerralla. Minä en. Paitsi jos yleisö sitä vaatii. Tässä olisi kuitenkin niin paljon kiinnostavaa tavaraa...

Bonuksena mainostan Helmi Vuorelman lankoja. Mainos löytyi lähes asiaan liittyvän artikkelin vierestä. Mahtavat kangaspuut!
Tiedättekö muuten, mitkä ovat näiden tekijänoikeussäännökset? Lehdissä kun on neulemalleja ja ohjeita kangaspuissa kutomiseen, voinko niitä julkaista täällä? Kyseistä lehteä ja suunnittelijoita ei ole enää olemassa. (Tai en kaikista tiedä mutta ne mitkä googlettelin ovat jo kuolleet.) Eli saanko skannailla ohjeineen vai julkaisenko pelkät kuvat?

Double log cabin

Tästä minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. Siksi kuvauskaan ei ole kovin mielikuvituksellista.

Tuhosin jämälankoja ja pitkään varastossa pyörineitä kankaita.

En tiedä kenelle ja mihin tarkoitukseen tämä päätyy, toivotaan että aika tavaran kaupihtee.

Maailman herttaisin pienokainen... sehän on Teidän, eikö totta?

Eräs pieni tyttönen saa nimen lauantaina. Vähän niin kuin epävirallisen kummin ja yleensä vaan hyvän ihmisen ominaisuudessa lahjon tätä tulokasta raidallisella villapuvulla.

Sen lisäksi aion edistää lapsen kasvamista kissaihmiseksi ja käsityön arvostajaksi tällä pehmolla. Kankaat on muuten lapsen äidin lapsuudesta. Toivottavasti en aiheuta traumoja. (sillä on häntäkin, ja pitkä onkin, mutta ei silti näy kuvissa)

Ei ole vaikea arvata mistä tuo ilme on saanut vaikutteensa...

Lisäksi olen varma, että tämä tapaus on maailman herttaisin pienokainen. Sen todistaa räpeltämäni korttikin. Pääsi taas repaleinen kotiliesi-parka käyttöön. (kuva hetekan lastenvaunumainoksesta)