Kisun hartaasti keskeneräisenä rakastama jämälankavillatakki (siinä on aika paljon semmosia lenkuroita ja muita tapertelunjälkiä, jotka ei välttämättä kyllä onneksi näistä kuvista näy) tuli vihdoinkin eilen valmiiksi. Epäilen, että sain yliannostuksen ainaoikeaa, täytyy neuloa jotakin ihan muuta seuraavaksi.
Ihan parasta on, että nyt ne jämäkerät on pois pyörimästä, eikä mua varmasti palele. Ja sain noita ihanoita yksittäisiä nappeja hyvin käyttöön, tähän meni vaatimattomat 19 kappaletta.
Tää on lämmin. Ja turvallisen oloinen. Ei ehkä kaikkein trendikkäin, kaunein tai kallein. Mutta tuntuu mukavalta ja heti alusta asti on kotoisa olo.
Eli mummolatakki on ihan sopiva nimi.
Toiminee paremmin ilman mahaa, vaikka voi se olla vähän nakinkuori sittenkin. Mut koska tää on kotitakki, ei se haittaa. Samanlaista kaulusta vois harkita tekevänsä johonkin muuhunkin. Tän kummempia kuvia en siitä päällä tarjoa, kun ei se nyt vaan yhtään istu. Pituus on polveen.
Olis pitänyt varmaan tehdä Kisulle oma tupakkitakki... Se vasta hieno oliskin ollut.
10 kommenttia:
Onpa muhkea villatakki! On varmasti lämmin ja hauska idea jämälankojen tuhoamiseen. :)
♥♥♥ :)
Tää on ihana. Ihana ihana ihana. Haluan heti välittömästi samanlaisen itsellekin!
Tosi hyvä idea ja heti haluan samanlaisen! jämälankoja olisi, aikaa vain hiukan puuttuu. Mutta joskus, vielä tuon teen...
Täydellinen! Minäkin haluaisin tuollaisen.
Hei aivan mahtava. Miks mulla ei oo nyt heti jo samanlaista?
Ooh! Tästä mä tykkään, ja paljon. Niin kotoisan ja lämpimän näköinen. Miten ihmeessä jämistä voi saada aikaan jotain noin nättiä?
Ihana idea!!
Aivan ihana! Kerta kaikkiaan.
Ja hirmuisesti onnea vauvasta!
Pystykaulus on tosi kivan näköinen. Pitääpä kokeilla vastaavaa joku kerta.
Lähetä kommentti