Girl´s best friend

Että tälläinen projekti tuli otettua sitten tänään. Sen lisäksi, että saatiin kenkähyllyt ja naulakot eteiseen, ja taulut seinälle. Ja sen lisäksi, että pääsen aloittelemaan vaatehuoneen siivoamista. No, parempi hoitaa nämä näperryshommat nyt, joulun alla ei välttämättä ole aikaa tai tarmoa...


Kun olin pieni tyttö, pääsin aina auttamaan mummoa kristallikruunun pesemisessä. Kuka täysjärkinen tuohon hommaan nyt olisi vapaaehtoisesti lähtenytkään... Minä kiipesin pöydän päälle ja irrottelin kristalleja yksi kerrallaan, mummo pesi niitä alapuolella pesuvadissa, kuivasi ja ojenteli takaisin kiinnitettäväksi. Ehkä juuri tämän takia juuri minä sain tuon lampun perinnöksi.

Silloin pienenä olisin halunnut ripustaa tälläiset korviin. Nyt kun olisi mahdollisuus (eli nyt kun mulla on reiät korvissa eikä ketään kieltämässä) ei haluta enää yhtään. Aika tylsää.


En laskenut kristalleja. (Mummo laski aina kukkokalat siivotessaan. En tiedä miksi oli tärkeää tietää ahventen lukumäärä, mutta niin se vaan oli.) Aika paljon niitä kuitenkin oli. Vaikka jokaista ei tarvitsekaan pestä erikseen, liottaa vaan astianpesuainevedessä, pitää ne pyyhkiä yksi kerrallaan. Ja vielä ripustaa takaisin... Mutta onneksi ei enää tänään. Kruunu muuttaa huomenna makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen valaisin eteiseen. Niin se sopii tällä hetkellä paremmin.

Pienestä vironvillaviltistä tuli kiva. Dominoneliöitä oli kiva neuloakin, kun ei tarvitse yhdistää. Ja olen kyllä sitä mieltä, että ihana villa on enemmänkin tämän tytön paras ystävä kuin kylmät, tyhmät timantit.


Ja joululahjapajakin käynnistyi ihan vahingossa kun tuli tehtyä miehelle liian pieni neulomus. Salaisuuden varjelemiseksi en kerro siitä vielä yhtään mitään. (P.S. Ravelrystä löytyy)